Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ero sivun ”Koivu” versioiden välillä

Share/Save/Bookmark
 
Rivi 15: Rivi 15:
 
Yrttitee: 2-3 g hienonnettua rohdosta valellaan kuumalla vedellä ja annetaan hautua 10-15 minuuttia. Voi nauttia 2-3 kertaa päivässä. 1 tl = n. 1 g (Wichtl 2002).
 
Yrttitee: 2-3 g hienonnettua rohdosta valellaan kuumalla vedellä ja annetaan hautua 10-15 minuuttia. Voi nauttia 2-3 kertaa päivässä. 1 tl = n. 1 g (Wichtl 2002).
 
|info4=Ei suositella käytettäväksi jos turvotuksen syynä on sydämen tai munuaisten vajaatoiminta.
 
|info4=Ei suositella käytettäväksi jos turvotuksen syynä on sydämen tai munuaisten vajaatoiminta.
 +
|info6=1.European Pharmacopoeia, 8th edition: Birch leaf, pp. 1173-1175. European Council, Strasbourg 2013.
 +
 +
2.Wichtl M (toim.): Teedrogen und Phytopharmaka, 4. Auflage: Betulae folium, pp. 87-90. Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft mbH, Stuttgart 2002.
 +
 +
3.http://www.luontoyrittaja.net/215.html
 +
 +
4.ESCOP Monographs 2nd edition: Betulae folium, pp. 48-51. Thieme Verlag Stutgart 2003.
 +
 
}}
 
}}

Nykyinen versio 5. joulukuuta 2014 kello 09.06

Yleistä tietoa

Suomessa yleiset koivulajit ovat rauduskoivu (Betula pendula syn. B. verrucosa), hieskoivu (B. pubescens) ja vaivaiskoivu (B. nana). Näiden lisäksi on olemassa lukuisia alalajeja ja risteytyksiä. Rohdoskäyttöön kelpaavat Euroopan farmakopean mukaan B. pendula tai B. pubescens sekä näiden hybridit. Rohdoksena käytetään lehtiä, joiden laatuvaatimuksena on vähintään 1,5% flavonoideja, laskettuna hyperosidiksi.

Perinteisessä käytössä on lisäksi mahla, jota voidaan juoksuttaa keväisin huhti-toukokuussa. Mahlan juoksutus vaatii maanomistajan lupaa.
Koivunlehti

Koivunlehti

Pointti

Koivunlehdet on mieto diureetti ja mahlasta saa virkistävää juomaa.

Vaikuttavat aineet

Koivunlehdet sisältävät n. 3% flavonoideja, joiden pääkomponentit ovat hyperosidi ja avikulariini. Lisäksi lehdissä on muita fenoleja, esim. gallushappojohdannaisia, fenolihappoja, kuten klorogeeni- ja p-kumaarihappo, sekä triterpeenejä. Lehdissä on myös pieniä määriä C-vitamiinia, eteeristä öljyä ja kaliumia (Wichtl 2002).

Mahla koostuu suurimmaksi osaksi vedestä. Sen kuiva-ainepitoisuus on noin 1%, johon sisältyy sokereita (glukoosi ja fruktoosi), hedelmähappoja, hivenaineita (kalium, kalsium, magnesium ja mangaani), proteiineja ja entsyymejä. Juoksutuskauden alussa mahlan pH on n. 7, mutta se alenee mahlakauden loppua kohden n. 5:ksi. Vesipitoisena mahlan säilyvyys on huono, n. 2-5 vrk jääkaapissa, mutta säilyvyyttä voidaan parantaa pakastamalla.

Vaikutus ja käyttö

Koivunlehdellä on diureettista vaikutusta (vesidiureesi), joka johtuu sen sisältämistä flavonoideista. C-vitamiinisisältö tehostaa diureettista vaikutusta. Koivunlehteä ja siitä tehtyjä valmisteita käytetään virtsateiden huuhteluterapiaan, erityisesti jos on kyseessä tulehdus ja tai virtsasora, ja myös virtsatieinfektioiden (bakteerien aiheuttamat) tukihoitona (ESCOP).

Kansanlääkinnässä koivunlehtiä on käytetty mm. kihtiin ja reumaan, ns. kevätkuureina puhdistamaan verta, hiusten lähtöön ja ihokääreinä (Wichtl 2002).

Yrttitee: 2-3 g hienonnettua rohdosta valellaan kuumalla vedellä ja annetaan hautua 10-15 minuuttia. Voi nauttia 2-3 kertaa päivässä. 1 tl = n. 1 g (Wichtl 2002).

Käytössä huomioitavaa

Ei suositella käytettäväksi jos turvotuksen syynä on sydämen tai munuaisten vajaatoiminta.


Lähteet

1.European Pharmacopoeia, 8th edition: Birch leaf, pp. 1173-1175. European Council, Strasbourg 2013.

2.Wichtl M (toim.): Teedrogen und Phytopharmaka, 4. Auflage: Betulae folium, pp. 87-90. Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft mbH, Stuttgart 2002.

3.http://www.luontoyrittaja.net/215.html

4.ESCOP Monographs 2nd edition: Betulae folium, pp. 48-51. Thieme Verlag Stutgart 2003.