Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kurkuma

Share/Save/Bookmark

Yleistä tietoa

Kurkuma on melko uusi tulokas monien maustehyllyillä, vaikka sillä on jo vuosituhansien historia Aasian ruoka- ja rohdosperinteessä. Rohdoskäytössä kurkuma on tullut tutuksi myönteisillä ruoansulatusvaikutuksillaan, mutta nykytutkimus on osoittanut kurkuman olevan myös erittäin vahva antioksidantti ja hillitsevän tehokkaasti tulehduksia. Vuoden 2010 rohdoskasviksi valittu kurkuma maustaa ruoan kulinaariseksi ja esteettiseksi nautinnoksi ja nykytutkimuksen mukaan on myös hyväksi terveydelle.


Tieteellinen nimi: Curcuma longa Heimo: Zingiberaceae, inkiväärikasvit

ruots. gurkmeja engl. turmeric, curcuma

Muita nimiä: keltajuuri, maustekurkuma, sitverinjuuri

Käytettävät osat: Juuret

Kurkumaa viljellään pääasiassa Aasiassa, Afrikassa ja Intiassa. Intia on kurkuman suurin tuottaja. Suomessa kurkuma lakastuu talveksi, mutta juurakko voi talvehtia esimerkiksi kellariolosuhteissa. Kurkuma on inkiväärin (Zingiberaceae) sukuinen monivuotinen ruohokasvi, jolla on torvimaiset kukat ja lyhyt juurakko. Kurkuman juuresta saadaan voimakkaan keltaista maustejauhetta, jota käytetään mm. curry-mausteseoksessa. Kurkuman maku on aromaattinen ja hieman kitkerä.

Kurkumaa on käytetty tuhansia vuosia intialaisessa ayurveda-lääkintäperinteessä. Kurkumaa pidetään puhdistavana, ruoansulatusta parantavana, kuumetta laskevana, tulehduksia lievittävänä ja maksaa hoitavana kasvina. Myös perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä kurkumaa on käytetty maksan ja sapen vaivoihin. Arabit toivat kurkuman Eurooppaan, ja sitä kutsutaan usein “Intian sahramiksi". Euroopassa kurkuman fytoterapeuttinen käyttö on aikaisemmin ollut melko vähäistä ja liittynyt pääosin vain ruoansulatusvaivoihin ja ruokahaluttomuuteen. Viime vuosina länsimaiset tutkijat ovat nostaneet kurkuman uudelleen tutkimuspöydälle, kun rohdoksen monipuoliset terveysvaikutukset ovat alkaneet paljastua.

Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto valitsi kurkuman vuoden 2010 rohdoskasviksi.
Kurkuma

Kurkuma

Vaikuttavat aineet

Mauste - ja rohdoskäytössä kurkumasta käytetään juurakkoa (Curcumae longae rhizoma). Juurakko sisältää pääasiallisena vaikuttavana aineena kurkuminoideja (mm. kurkumiinia). Juurakossa on myös eteerisiä öljyjä. Juurakko keitetään ja kuivataan. Siitä tehdään kapseleita, nestevalmisteita, tuoremehua ja yhdistelmävalmisteita. Ulkoiseen käyttöön kurkumasta tehdään rasvoja, öljyjä, voiteita ja kasvovesiä, joita käytetään haavoihin, ihottumiin ja tulehduksiin.

Vaikutus ja käyttö

Tutkijat ovat osoittaneet, että kurkumiini hillitsee tehokkaasti tulehduksia ja kipua, mikä puolustaa kurkuman käyttöä kansanlääkinnässä reumatismin, niveltulehduksen, ihottuman, astman, psoriaasin ja muiden tulehdussairauksien hoidossa. Kurkumiinin on todettu vähentävän kaasun muodostusta suolistossa. Viime vuosikymmeninä kurkuman on havaittu laukaisevan syöpäsoluissa luonnollista apoptoosia eli solukuolemaa joka on terveen elimistön tapa päästä eroon vaarallisista syöpäsoluista. Varsinkin melanoomaa ja rintasyöpää vastaan kurkumalla on saatu kokeellisesti positiivisia tuloksia. Kurkumalla on antioksidanttisia ja bakteereja torjuvia vaikutuksia. Lisäksi kurkuma voi alentaa veren kolesterolitasoa ja estää hyytymien muodostumista. Sopiva annosmäärä on 1,5 - 3 grammaa kurkumaa

Käytössä huomioitavaa

Suuret annokset kurkumaa voivat ärsyttää vatsaa ja aiheuttaa pahoinvointia. Verenohennuslääkkeiden käyttäjien tulisi mainita kurkumatuotteiden käytöstä myös lääkärille. Kurkuman rohdoskäyttöä tulee välttää raskauden tai imetyksen aikana. Maustekäyttö pieninä annoksina on kuitenkin mahdollista.


Lähteet

1. Aggarwal BB, Kumar A, Bharti AC Anticancer potential of curcumin: preclinical and clinical studies Anticancer Res 2003;23/1A:363-398

2. Chainani-Wu N Safety and anti-inflammatory activity of curcumin: a component of turmeric (Curcuma longa) J Altern Complement Med 2003;9(1):161-8

3. Thamlikitkul V Randomized double blind study of curcuma domestica Val. For dyspepsia J Medical Assoc Thailand 1989;72:613-620

4. Fujisawa S, Atsumi T, Ishihara M, Kadoma Y Cytotoxicity, ROSgeneration activity and radicalscavenging activity of curcumin and related compounds. Anticancer Research 2004;24:563-569

5. Mahady GB, Pendland SL, Yun G, Lu ZZ Turmeric (Curcuma longa) and curcumin inhibit the growth of Helicobacter pylori, a group 1 carcinogen Anticancer Res 2002;22:4179-4181

6. Häringer E, "Curcuma longa L reduziert funktionelle Dyspepsie und reguliert erhöhte Lipidwerte", Pharm. Ztg. 2003;148:34-40

7. Fitomedicine e Nutrienti 2E. Editors P. Pietta, A. Pietta; GMR Press.1998, p. 63

8. Repertorio Fitoterapico 2.Edit., OEMF Press.1996, p. 161

9. Monografie ESCOP Le basi scientifiche die prodotti fitoterapici 1E Italiana. Planta Medica Edizioni.2006, p. 129-141

10. Häringer E, ""Curcuma longa L reduziert funktionelle Dyspepsie und reguliert erhöhte Lipidwerte"", Pharm. Ztg. 2003;148:34-40

11. Luper S,"" A review of plants used in the treatment of liver disease: part two"", Altern Med rev. 1999;4(3):178-188

12. Song EK et al., ""Diarylheptanoids with free radical scavening and hepatoprotective activity in vitro from Curcuma longa"", Planta Med. 2001;67(9):876-877

13. Miyakoshi M et al., ""Hepatoprotective effect of sesquiterpenes in turmeric"", Biofactors. 2004;21(1-4):167-170

14. van Wyk B-E, "Handbuch der Nahrungspflanzen", 2005, Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft mbH, Stuttgart, Germany

15. Wichtl M (editor), "Teedrogen und Phytopharmaka", 4. überarb. Auflage, 2002, Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft mbH, Stuttgart, Germany

16. HagerROM 2004: Hagers Handbuch der Drogen und Arzneistoffe, 2005, Springer Verlag GmbH & Co. KG, Heidelberg, Germany

17. Herbal Remedies/ Heilpflanzen, Version 5, 2003, medpharm GmbH Scientific Publishers, Stuttgart, Germany

18. Brunner U, "Curcumin schützt Neurone", Pharm. Ztg. 2002;147(1/2):34

19. Buckenhüskes HJ, "Zur Diskussion über das Vorkommen biologisch aktiver Substanzen in Kräutern und Gewürzen", Z. Arzn. Gew. Pfl. 2005;10(4):172-179 monografiat: ESCOP Monograph Second Edition Thieme Verlag 2003 WHO Monographs on selected medicinal Volume 1 World Health Organisation, Geneva 1999