RavintolisäWiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Voikukka

2014-12-05T11:21:02Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Voikukka.jpg
|kuvateksti=Voikukka
|info1=Voikukka (''Taraxacum officinale'') on monivuotinen kasvi, jonka lehtiä ja juurta käytetään sekä elintarvikkeena että rohoksena mm. salaattiin, keittoihin, viiniin ja teeheen. Kuivattua voikukanjuurta on käytetty pula-aikoina kahvin korvikkeena.

Voikukka on antiikin ajan ja perinteisen Kiinalaisen lääketieteen rohdos maksan toimintaa aktioimaan, sappikiviin, virtsan erityksen lisäämiseen, lisäämään suoliston liikkeitä, kuumeen laskemiseen, ruokahaluttomuuteen, ilmavaivoihin, nivel- ja lihaskipuun, ihottuman ja mustelmien hoitoon. Voikukalla on kuvattu myös käyttöä virusinfektioiden ja syövän hoidossa.
|info2=Voikukka sisältää runsaasti eri aktiiviaineita, joilla on antioksidanttisia ja anti-inflammatorisia vaikutuksia (tulehduksellisuutta hillitseviä).

Tärkeimmät voikukan aktiiviainneet ovat:
* Seskviterpeenilaktonit (katkerot): taraksiinihappo (taraksasiini), tetrahydroridentin B
* Triterpenoidit ja sterolit: taraksasteroli, tarakseroli, sykloartenoli, betasitosteroli
* Tanniinit, alkaloidit, flavonoidit (apigeniini), pektiini, inuliini, kalium, beetakaroteeni, kofeiinihappo, A-vitamiini, C-vitamiini, rauta ja muut kivennäisaineet.
|info3='''Voikukka lisää virtsan eritystä'''. Tästä voi olla hyötyä esim. virtstieinfektiota hoidettaessa yhdessä bakteerien kasvua ehkäisevien aineiden kanssa.

'''Voikukan hyödyistä on saatu viitteitä''' seuraavissa tiloissa mutta vähäisen tutkimusaineiston vuoksi tieteellistä arvioita tehosta ei voi vielä tehdä:
* Ruokahaluttomuus.
* Vatsavaivat, ilmavaivat ja ummetus. Voikukan juuri sisältää jopa 25 % prebioottista (maitohappobakteerien kasvua edistävää) inuliinia sekä runsaasti anti-inflammatorisia aineita.
* Niveltulehdus ja nivelkivut.

'''Kansanperinteen mukainen annostus:'''
* Tuoreita tai kuivattuja voikukan lehtiä: 4-10 grammaa päivässä
* Tuoretta juurta: 2-8 grammaa päivässä
* Voikukanjuurijauhe: 250-1000 mg kolme-neljä kertaa päivässä
* Tee tuoreista lehdistä: Mukiin 15 g tuoreita lehtiä. Kaada päälle kupillinen kiehuvaa vettä ja anna hautua 10 minuuttia.
* Voikukanjuuritee: 2-3 tl kuivattua, pieneksi pilkottua juurta kupilliseen kiehuvaa vettä. Anna hautua 15 minuuttia. Jäähdytä.
|info4=Voikukka on todennäköisesti turvallista useimmille ihmisille, kun sitä käytetään kohtuullisesti ruoka-aineena tai rohdoksena. Käytöstä raskauden ja imetyksen aikana ei ole tutkimuksia ja siksi sitä ei voi tällöin suositella.

Voikukka voi aiheuttaa allergisia reaktioita, etenkin tuoksukeille allergisille ihmisille.

Voikukalla ja useilla lääkkeillä saattaa olla yhteisvaikutuksia; se saattaa heikentää joiden antibioottien vaikutusta ja vahvistaa nesteenpoistolääkkeiden sekä maksan kautta poistuvien lääkkeiden (eräät särkylääkkeet, psyykenlääkkeet, statiinit, jotkin sydän- ja verenpainetautien lääkkeet). Varmista lääkkeidesi ja voikukan yhteensopivuus ennen käytön aloitusta.

Voikukka sisältää merkittäviä määriä kaliumia ja sen pitkäaikainen käyttö voi nostaa elimistön kaliumpitoisuuden haitallisen korkeaksi.
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# Agarwal SC, Crook JR, Pepper CB. Herbal remedies -- how safe are they? A case report of polymorphic ventricular tachycardia/ventricular fibrillation induced by herbal medication used for obesity. Int J Cardiol 2006;106:260-1.
# Baba K, Abe S, Mizuno D. [Antitumor activity of hot water extract of dandelion, Taraxacum officinale-correlation between antitumor activity and timing of administration (author's transl)]. Yakugaku Zasshi 1981;101:538-43.
# Chivato T, Juan F, Montoro A, Laguna R. Anaphylaxis induced by ingestion of a pollen compound. J Investig Allergol Clin Immunol 1996;6:208-9.
# Cohen SH, Yunginger JW, Rosenberg N, Fink JN. Acute allergic reaction after composite pollen ingestion. J Allergy Clin Immunol 1979;64:270-4.
# González-Castejón M, García-Carrasco B, et. al. Reduction of Adipogenesis and Lipid Accumulation by Taraxacum officinale (Dandelion) Extracts in 3T3L1 Adipocytes: An in vitro Study. Phytother Res. 2013 Aug 18. doi: 10.1002/ptr.5059. [Epub ahead of print]
# González-Castejón M, Visioli F, Rodriguez-Casado A.Diverse biological activities of dandelion. Nutr Rev. 2012 Sep;70(9):534-47.
# Hu C, Kitts DD. Antioxidant, prooxidant, and cytotoxic activities of solvent-fractionated dandelion (Taraxacum officinale) flower extracts in vitro. J Agric Food Chem 2003;51:301-10.
# Hu C, Kitts DD. Dandelion (Taraxacum officinale) flower extract suppresses both reactive oxygen species and nitric oxide and prevents lipid oxidation in vitro. Phytomedicine 2005;12:588-97.
# Hu C, Kitts DD. Luteolin and luteolin-7-O-glucoside from dandelion flower suppress iNOS and COX-2 in RAW264.7 cells. Mol Cell Biochem 2004;265:107-13.
# Hussain Z, Waheed A, Qureshi RA, et al. The effect of medicinal plants of Islamabad and Murree region of Pakistan on insulin secretion from INS-1 cells. Phytother Res 2004;18:73-7.
# Jovanovic M, Mimica-Dukic N, Poljacki M, Boza P. Erythema multiforme due to contact with weeds: a recurrence after patch testing. Contact Dermatitis 2003;48:17-25.
# Kashiwada Y, Takanaka K, Tsukada H, et al. Sesquiterpene glucosides from anti-leukotriene B4 release fraction of Taraxacum officinale. J Asian Nat Prod Res 2001;3:191-7.
# Larsson B, Jonasson A, Fianu S. Prophylactic effect of UVA-E in women with recurrent cystitis: a preliminary report. Curr Ther Res 1993;53:441-3.
# Lovell CR, Rowan M. Dandelion dermatitis. Contact Dermatitis 1991;25:185-8.
# Luo ZH. [The use of Chinese traditional medicines to improve impaired immune functions in scald mice]. Zhonghua Zheng Xing Shao Shang Wai Ke Za Zhi 1993;9:56-8, 80.
# Maliakal PP, Wanwimolruk S. Effect of herbal teas on hepatic drug metabolizing enzymes in rats. J Pharm Pharmacol 2001;53:1323-9.
# Mascolo N, Autore G, Capassa G, et al. Biological screening of Italian medicinal plants for anti-inflammatory activity. Phytother Res 1987:28-9.
# Qian L, Zhou Y, Teng Z, Du CL, Tian C. Preparation and antibacterial activity of oligosaccharides derived from dandelion. Int J Biol Macromol. 2013 Dec 22;64C:392-394. doi: 10.1016/j.ijbiomac.2013.12.031. [Epub ahead of print]
# Seo SW, Koo HN, An HJ, et al. Taraxacum officinale protects against cholecystokinin-induced acute pancreatitis in rats. World J Gastroenterol 2005;11:597-9.
# Trojanova I, Rada V, Kokoska L, Vlkova E. The bifidogenic effect of Taraxacum officinale root. Fitoterapia 2004;75:760-3.
# Williams CA, Goldstone F, Greenham J. Flavonoids, cinnamic acids and coumarins from the different tissues and medicinal preparations of Taraxacum officinale. Phytochemistry 1996;42:121-7.
}}

Vehnänoras

2014-12-05T11:19:11Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Vehnanoras.jpg
|kuvateksti=Vehnänoras
|pointti=Vehnänoras on valittu vuoden 2014 rohdoskasviksi.
|info1=Vehnä on yksi maailman tärkeimmistä ruokaviljoista. Vehnänjyviä hyödynnetään muun muassa jauhona, leseinä, vehnänalkioöljynä ja idättämällä vehnäoraaksi. Vehnänorasta on arvostettu elävän ravinnon ruokaohjelmassa ja fytoterapiassa jo pitkään. Kun vehnän siemen itää, sen sisältämien ravintoaineiden määrä kasvaa huomattavasti. Vehnänoras, samoin kun useat muutkin viljakasvien oraat ovat todellisia superruokaa, jotka tekevät vahvaa tulemista ruokapöytiin ja wellness-kuluttajan terveyspirtelöihin. Vehnänoras on miedonmakuinen, makeahko ja erittäin terveellinen ruoka-aine ja monipuolinen myös rohdoskäytössä.

Vehnänoraat kasvatetaan kasvihuoneessa tai avomaalla. Niitä voi kasvattaa helposti myös kotioloissa ikkunalaudalla tai kesällä parvekkeella. Oraat valmistuvat korjattaviksi 7-10 päivässä. Ne ovat 15-20 cm korkeita ja väriltään tumman vihreitä. Tällöin niiden ravinnepitoisuus on korkeimmillaan. Vehnänoras ei sisällä gluteenia ja se luokitellaan orasvaiheessa kasvikseksi.

Vehnän tieteellinen nimi: ''Triticum aestivum'' L.

Heimo: Poaceae, heinäkasvit

engl. Wheatgrass
|info2=Vehnänoraissa on proteiineja 23 %, hiilihydraatteja 37 %, raakakuitua 17 %, rasvaa n. 6,5 % ja suhteellisen runsaasti lehtivihreää eli klorofylliä (0,04 %). Niissä on runsaasti vitamiineja, mineraaleja ja aminohappoja. Vitamiineista vehnänoraassa on runsaasti A-, B-, C- ja E-vitamiineja ja niissä on huomattavia määriä myös beeta-karoteenia, lykopeenia, kseaksantiinia, tiamiinia (B1), riboflaviinia (B2), niasiinia (B3), pyridoksiinia (B6 ), B12-vitamiinia, K-vitamiinia, biotiinia, foolihappoa ja pantoteenihappoa.

Vehnänoraissa on todettu olevan yli 90 mineraalia. Näistä huomattavimpina määrinä ovat kalium, magnesium ja rauta, jota voi olla jopa 34 mg/100 g:ssa. Näiden lisäksi runsaina esiintyvät mangaani, seleeni, natrium, sinkki, jodi, kupari ja rikki.

Vehnänoras sisältää kaikki välttämättömät aminohapot. Runsaimpina glutamiinihappo, alaniini, arginiini, leusiini, proliini ja valiini. Jonkinverran myös kystiiniä, metioniinia, seriiniä ja tryptofaania.

Tuoreessa oraassa ja siitä puristetussa mehussa on runsaasti entsyymejä, mm. proteaasia, sytokromioksidaasia, amylaasia, lipaasia, transhydrogenaasia sekä superoksididismutaasia (SOD).
|info3=Leikatuista versoista puristetaan mehua tai ne käytetään tuoreyrtin tavoin, pilkottuina salaatteihin, keittoihin, pataruokiin tai vaikka leivän päälle.

Kuivattua orasta käytetään erilaisissa viherjauheissa ja niistä valmistetaan myös ravintolisiä. Vehnänoras sopii myös lemmikkieläinten, kuten kissojen ja koirien naposteltavaksi. Lemmikkieläimille vehnänoraasta on hyötyä lisäravinteena ja suoliston puhdistajana.

Erittäin ravitsevana vehnänorasta käytetään vahvistavana ravintolisänä toipilaille, väsymysoireyhtymää sairastaville tukihoitona ja kehoa puhdistavien kuurien osana. Vehnänoraiden suuresta rautapitoisuudesta on apua anemian hoidossa. Vehnänoraan sisältämä klorofylli eli lehtivihreä tehostaa punasolujen tuotantoa, parantaa kudosten hapensaantia, tehostaa sydämen, verisuonten ja keuhkojen toimintoja. Vehnänoras tasapainottaa sokeriaineenvaihduntaa ja tehostaa verenvirtausta. Elävän ravinnon puolestapuhuja ja vehnänorasterapian uranuurtaja Ann Wigmore on todennut, että ”vehnänorasmehu sisältää nestemäistä happea.”

Klorofylli auttaa kehoa puhdistumaan kuona-aineista ja myrkyistä. Klorofylli torjuu bakteereja sekä sisäisesti että ulkoisesti käytettynä.
Vehnänoras tehostaa valkosolujen muodostusta ja vaikuttaa edullisesti vastustuskykyyn sekä happo-emästasapainoon.
Vehnänorasta käytetään myös ruoansulatusongelmiin, ummetukseen ja suoliston puhdistukseen sekä tukemaan painonpudotusta. Vehnänoras on antibakteerinen, se tasapainottaa suolistoflooraa ja neutraloi haitallisia aineita sekä puhdistaa maksaa. Vehnänoraan pureskelu hoitaa myös suun limakalvoja ja suun hygieniaa sekä pahanhajuista hengitystä.
Ulkoisesti vehnänoraita käytetään pakkauksina ihosairauksiin, haavoihin, tulehduksiin, ruhjeisiin, kasvaimiin, palovammoihin ja hyönteisten puremiin.

Vehnänoras Smoothie:

• 1 banaania

• ½ dl rypäleitä

• 30 ml vehnänorasmehua tai 1-2 tl vehnänorasjauhetta

• 1 kourallista pinaattia

• 1 kourallinen persiljaa

Lisää vielä vettä (esim. 3-5 dl) haluamasi koostumuksen mukaan. Sekoita tehosekoittimessa. Lisää raikkautta saat lisäämällä limeä tai sitruunaa ja pirtelömäisyyttä lisäämällä avokadoa. Voit halutessasi lisätä myös muita viherjauheita terveysvaikutuksien tehostamiseksi. Kysy vinkkejä terveyskaupasta.
|info4=Vehnänorasmehua kannattaa aluksi juoda pieniä määriä ja mitään vihermehua ei kannata nauttia tyhjään vatsaan. Ensin voi juoda esim. lähdevettä tai muuta nestettä. Herkkävatsaiset voivat kasvattaa määrää hiljalleen muutamasta ruokalusikallisesta. Maksimissaan 2 dl päivässä. 0,5 - 1 dl on usein sopiva päiväannos.
|info5=[http://www.elavaravinto.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=211:tietoa-vehnaenoraasta-vehnaenorasmehun-kaeytoestae-ja-sairauksien-hoidosta&catid=61:yleisohjeita&Itemid=64 Elävän ravinnon yhdistyksen tietoa vehnänoraasta]
|info6=Forgionne GA. Bovine cartilage, coenzyme Q10, and wheat grass therapy for primary peritoneal cancer. J Altern Complement Med. 2005 Feb;11(1):161-5.

Ben-Arye E, Schiff E, Steiner M, Silbermann M. Wheatgrass in Afifi's garden: sprouting integrative oncology collaborations in the Middle East. J Clin Oncol. 2011 Mar 1;29(7):944-946.

Rauma AL, Nenonen M, Helve T, Hänninen O. Effect of a strict vegan diet on energy and nutrient intakes by Finnish rheumatoid patients. Eur J Clin Nutr. 1993 Oct;47(10):747-9.

Young MA, Cook JL, Webster KE. The effect of topical wheatgrass cream on chronic plantar fasciitis: a randomized, double-blind, placebo-controlled trial. Complement Ther Med. 2006 Mar;14(1):3-9.

Ben-Arye E, Goldin E, Wengrower D, Stamper A, Kohn R, Berry E. Wheat grass juice in the treatment of active distal ulcerative colitis: a randomized double-blind placebo-controlled trial. Scand J Gastroenterol. 2002 Apr;37(4):444-9.

Marawaha RK, Bansal D, Kaur S, Trehan A. Wheat grass juice reduces transfusion requirement in patients with thalassemia major: a pilot study. Indian Pediatr. 2004 Jul;41(7):716-20.
}}

Vihersimpukka

2014-12-05T11:18:02Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Vihersimpukka.jpg
|kuvateksti=Vihersimpukka
|info1=Uudenseelannin viherhuulisimpukka (''Perna canaliculus'') eli vihersimpukka on äyriäinen, jota käytetään sekä ruokana että lääkkeelliseen tarkoitukseen nivelreuman, nivelrikon ja astman hoitoon. Vihersimpukasta tehdään kylmäkuivattua jauhetta tai erityistä aktiiviaineitten suhteen rikastettua uutetta ravintolisiä varten.

Viherhuulisimpukan hyödyt nivelvaivoissa havaittiin sattumalta; sitä tutkittiin syövän hoitoon ja koehenkilöt kertoivat että heillä oli vähemmän nivelkipua ja jäykkyyttä.
|info2=Viherhuulisimpukka sisältää: omega-3-rasvahappoja, proteiineja, polypeptidejä, vitamiineja, mineraaleja, entsyymejä (betaiini), lykosaminoglykaaneja, kondroitiinisulfaattia, glykoproteiineja ja polysakkarideja (glykogeeni).
|info3=Vihersimpukan useilla aktiiviaineilla on todettu tulehduksellisuutta hillitsevä (anti-inflammatorinen) vaikutus.

'''Tutkimustiedon valossa''' viherhuulisimpukka vähentää niveltulehduksen oireita osalla sitä potevista. Se voi myös vähentää astmapotilaiden hengityksen vinkumista ja helpottaa hengitystä.
|info4=Uudenseelannin viherhuulisimpukka näyttäisi olevan turvallinen useimmille. Se voi aiheuttaa haittavaikutuksia kuten ripulia, pahoinvointia ja ilmavaivoja.

Raskaus ja imetys: Uudenseelannin viherhuulisimpukka saattaa hidastaa sikiön kehitystä ja viivästyttää synnytystä. Käyttöä raskauden ja imetyksen on turvallisinta välttää.
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# Audeval B, Bouchacourt P. Double-blind trial against placebo of extract of Perna Canaliculus (green-lipped mussel) in osteoarthritis of the knee. Gazette Medicale 1986; 93:111–6.
# Brien S, Prescott P, Coghlan B,et. al. Systematic review of the nutritional supplement Perna Canaliculus (green-lipped mussel) in the treatment of osteoarthritis. QJM. 2008 Mar;101(3):167-79.
# Caughey, DE, Grigor RR, Caughey EB, et al. Perna canaliculus in the treatment of rheumatoid arthritis. Eur J Rheum Inflamm 1983;6:197-200.
# Cobb CS, Ernst E. Systematic review of a marine nutriceutical supplement in clinical trials for arthritis: the effectiveness of the New Zealand green-lipped mussel Perna canaliculus. Clin Rheumatol 2006;25:275-84.
# Couch RA, Ormrod DJ, Miller TE, Watkins WB. Anti-inflammatory activity in fractionated extracts of the green-lipped mussel. N Z Med J 1982;95:803-6.
# Coulson S, Butt H, Vecchio P, Gramotnev H, Vitetta L. Green-lipped mussel extract (Perna canaliculus) and glucosamine sulphate in patients with knee osteoarthritis: therapeutic efficacy and effects on gastrointestinal microbiota profiles. Inflammopharmacology. 2013 Feb;21(1):79-90.
# Emelyanov A, Fedoseev G, Krasnoschekova O, et al. Treatment of asthma with lipid extract of New Zealand green-lipped mussel: a randomised clinical trial. Eur Respir J 2002;20:596-600.
# Gibson RG, Gibson SL, Conway V, Chappell D. Perna canaliculus in the treatment of arthritis. Practitioner 1980;224:955-60.
# Gibson RG, Gibson SL. Green-lipped mussel extract in arthritis. Lancet. 1981 Feb 21;1(8217):439.
# Gibson RG, Gibson SL. New Zealand green-lipped mussel extract (Seatone) in rheumatoid arthritis. N Z Med J. 1981 Jul 22;94(688):67-8.
# Gibson SL. The effect of a lipid extract of the New Zealand green-lipped mussel in three cases of arthritis. J Altern Complement Med 2000;6:351-4.
# Gibson SL, Gibson RG. The treatment of arthritis with a lipid extract of Perna canaliculus: a randomised trial. Complement Ther Med 1998;6:122-6.
# Halpern GM. Anti-inflammatory effects of a stabilized lipid extract of Perna Canaliculus (Lyprinol). Allerg Immunol 2000; 32:272–8.
# Highton TC, McArthur AW. Pilot study on the effect of New Zealand green mussel on rheumatoid arthritis. N Z Med J 1975;81:261-2.
# Jeffs AG, Hollandd RC, Hooker SH, Hayden BJ. Overview and bibliography of research on the greenshell mussel, Perna Canaliculus, from New Zealand waters. J Shellfish Res 1999;18:347–60.
# Kosuge T, Tsuji K, Ishida H, Yamaguchi T. Isolation of an anti-histamine substance from green lipped mussel (Perna Canaliculus). Chem Pharm Bull 1986; 34:4825–28.
# Lau CS, Morley KD, Belch JJF. Effects of Maxepa fish oil supplementation on non steroidal anti-inflammatory drug requirements in patients with mild rheumatoid arthritis – a double blind placebo controlled study. Br JRheumatol 1993; 52:443–8.
# Lau CS. Treatment of knee osteoarthritis with Lyprinol, lipid extract of the green-lipped mussel – a double-blind placebo-controlled study. Progr Nutr 2004; 6:17–31.
# Miller T, Wu H. In vivo evidence for prostaglandin inhibitory activity in New Zealand green-lipped mussel extract. N Z Med J 1984;97:355-7.
# Miller TE, Dodd J, Ormrod DJ, Geddes R. Anti-inflammatory activity of glycogen extracted from Perna canaliculus (NZ green-lipped mussel). Agents Actions 1993;38 Spec No:C139-42.
# Murphy KJ, Mann NJ, Sinclair AJ. Fatty acid and sterol composition of frozen and freeze-dried New Zealand Green Lipped Mussel (Perna canaliculus) from three sites in New Zealand. Asia Pac J Clin Nutr 2003;12:50-60.
# Murphy KJ, Mooney BD, Mann NJ, et al. Lipid, FA, and sterol composition of New Zealand green lipped mussel (Perna canaliculus) and Tasmanian blue mussel (Mytilus edulis). Lipids 2002;37:587-95.
# Rainsford KD, Whitehouse MW. Gastroprotective and anti-inflammatory properties of green lipped mussel (Perna canaliculus) prepartion. Arzneimittelforschung 1980;30:2128-32.
# Stevinson C. Trial of Perna Canaliculus for rheumatoid and osteoarthritis. Focus Alternat Complement Ther 1999; 4:25.
# Whitehouse MW, Macrides TA, Kalafatis N, Betts WH, Haynes DR, Broadbent. J. Anti-inflammatory activity of a lipid fraction (Lyprinol) from the NZ green-lipped mussel. Inflammopharmacology 1997; 5:237–46.
# Zawadzki M, Janosch C, Szechinski J. Perna canaliculus lipid complex PCSO-524™ demonstrated pain relief for osteoarthritis patients benchmarked against fish oil, a randomized trial, without placebo control. Mar Drugs. 2013 Jun 5;11(6):1920-35. doi: 10.3390/md11061920.
}}

Spirulina

2014-12-05T11:16:36Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Spirulina.jpg
|kuvateksti=Spirulina
|info1=Spirulinaksi kutsutaan joukkoa yksinkertaisia, kasvien kaltaisia organismismeja - sinileviä, joita elää merissä ja muutamassa suuressa makeavetisessä järvessä. Spirulinoja on mm. ''Spirulana fusiformis, S. maxima, S. pacifica'' ja ''S. platensis''.

Spirulinaa käytetään moniin eri terveystarkoituksiin kansanperinnetietoon perustuen. Ne ovat täydentäviä proteiinien, B-vitamiinien ja raudan lähteitä. Niitä käytetään myös laihdutuksen tukena sekä tarkkaavaisuus-ylivilkkaushäiriön (ADHD), heinänuhan, diabeteksen, stressin, väsymyksen, ahdistuneisuuden, masennuksen, kuukautisia edeltävä oireyhtymän (PMS) ja muiden naistenvaivojen hoidossa. Spirulinaa käytetään myös suuontelon syöpäkasvainten hoitoon, vahvistamaan immuunijärjestelmää, parantamaan muistia, lisäämään energiaa ja aineenvaihduntaa, alentamaan kolesterolia, ehkäisemään sydänsairauksia, nopeuttamaan haavojen paranemista, parantamaan ruoansulatusta ja edistämään suoliston terveyttä.
|info2=Spirulinassa on paljon proteiinia, beeta-karoteenia, klorofyllia, ksantofylliä, rautaa ja muita kivennäisaineita, jotka imeytyvät hyvin suun kautta otettuna. Sinilevien mahdollisia immuunijärjestelmää aktioivia vaikutuksia on tutkittu runsaasti ja ne vähentävät tulehdusperäistä turvotusta ja edistävät virusinfektioista toipumista.
|info3=Spirulina on todettu tehokkaaksi suun alueen syövän esiasteiden hoidossa (suun leukoplakia). 1 gramma spirulinaa/vrk (Spirulina fusiformis) vuorokaudessa 12 kk ajan vähentää suun leukoplakiaa tupakkaa pureskelevilla.

Tutkimuksissa on saatu viitteitä spirulinan hyödyistä seuraavissa tiloissa, mutta näytön vähäisyyden vuoksi tieteellistä arviota tehosta ei voi toistaiseksi tehdä:
* Laihtuminen. Tähän mennessä tehdyt tutkimukset osoittavat, että ottaen spirulina sinilevää ei tunnu auttavan vähentämään painoa.
* Tarkkaavaisuus-ylivilkkaushäiriön (ADHD).
* Kuukautisia edeltävä oireyhtymä (PMS).
* Diabetes.
* Immuunijärjestelmän tukeminen.
* Väsymys.
* Ahdistus.
* Masennus.
* Muistin tehostaminen.
* Energisyyden lisääminen.
* Korkea kolesteroli.
* Sydänsairaudet.
* Haavan paranemisen nopeutuminen.
* Ruoansulatuksen tehostuminen.
|info4=Spirulina saattaa aktivoida immuunijärjestelmää, jolloin autoimmuunisairauksia sairastavien, kuten multippeliskleroosi (MS), lupus (SLE SLE), nivelreuma, pemfigus (ihosairaus), ym. oireilu voi pahentua. Jos sinulla on jokin näistä sairauksista tai käytät immuunosupressanttia, se on parasta välttää sinilevien käyttöä.

Spirulina lajien sinilevät sisältävät fenyylialaniinia ja siksi fenyyliketonivirtsaisuuden oireet voivat pahentua. Vältä Spirulina lajien sinilevätuotteita, jos sinulla on fenyyliketonuria.

Spirulinaa esiintyy trooppisilla tai subtrooppisilla merillä ja niitä kasvatetaan valvotuissa olosuhteissa. Merestä peräisin olevissa tuotteissa saattaa olla ympäristömyrkkyjä, muita mikrobeja ja näiden mikrobien tuottamia maksalle myrkyllisiä aineita. Turvallisinta on valita tuotteet, jotka on tutkitusti vapaita näistä epäpuhtauksista.
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# Blue-Green Algae Protein Is a Promising Anti-HIV Microbicide Candidate. www.medscape.com/reuters/prof/2000/03/03.16/dd03160g.html (Accessed 16 March 2000).
# Dagnelie PC. Some algae are potentially adequate sources of vitamin B-12 for vegans. J Nutr 1997;2:379.
# Fetrow CW, Avila JR. Professional's Handbook of Complementary & Alternative Medicines. 1st ed. Springhouse, PA: Springhouse Corp., 1999.
# Gilroy DJ, Kauffman KW, Hall RA, et al. Assessing potential health risks from microcystin toxins in blue-green algae dietary supplements. Environ Health Perspect 2000;108:435-9.
# Hayashi O, Hirahashi T, Katoh T, et al. Class specific influence of dietary Spirulina platensis on antibody production in mice. J Nutr Sci Vitaminol (Tokyo) 1998;44:841-51.
# Hayashi O, Katoh T, Okuwaki Y. Enhancement of antibody production in mice by dietary Spirulina platensis. J Nutr Sci Vitaminol (Tokyo) 1994;40:431-41.
# Hirahashi T, Matsumoto M, Hazeki K, et al. Activation of the human innate immune system by Spirulina: augmentation of interferon production and NK cytotoxicity by oral administration of hot water extract of Spirulina platensis. Int Immunopharmacol 2002;2:423-34.
# Iwasa M, Yamamoto M, Tanaka Y, et al. Spirulina-associated hepatotoxicity. Am J Gastroenterol 2002;97:3212-13.
# Jensen GS, Ginsberg DJ, Huerta P, et al. Consumption of Aphanizomenon flos-aquae has rapid effects on the circulation and function of immune cells in humans. A novel approach to nutritional mobilization of the immune system. JANA 2000;2:50-6.
# Kim HM, Lee EH, Cho HH, Moon YH. Inhibitory effect of mast cell-mediated immediate-type allergic reactions in rats by spirulina. Biochem Pharmacol 1998;55:1071-6.
# Kushak RI, Drapeau C, Van Cott EM, Winter HH. Favorable effects of blue-green algae Aphanizomenon flos-aquae on rat plasma lipids. JANA 2000;2:59-65.
# Lee AN, Werth VP. Activation of autoimmunity following use of immunostimulatory herbal supplements. Arch Dermatol 2004;140:723-7.
# Lu HK, Hsieh CC, Hsu JJ, et al. Preventive effects of Spirulina platensis on skeletal muscle damage under exercise-induced oxidative stress. Eur J Appl Physiol 2006;98:220-6.
# Mao TK, Van de Water J, Gershwin ME. Effects of a Spirulina-based dietary supplement on cytokine production from allergic rhinitis patients. J Med Food 2005;8:27-30.
# Mathew B, Sankaranarayanan R, Nair PP, et al. Evaluation of chemoprevention of oral cancer with Spirulina fusiforms. Nutr Cancer 1995;24:197-02.
# Romay C, Armesto J, Remirez D, et al. Antioxidant and anti-inflammatory properties of C-phycocyanin from blue-green algae. Inflamm Res 1998;47:36-41.
# Romay C, Ledon N, Gonzalez R. Further studies on anti-inflammatory activity of phycocyanin in some animal models of inflammation. Inflamm Res 1998;47:334-8.
# Shastri D, Kumar M, Kumar A. Modulation of lead toxicity by Spirulina fusiformis. Phytother Res 1999;13:258-60.
# Vitale S, Miller NR, Mejico LJ, et al. A randomized, placebo-controlled, crossover clinical trial of super blue-green algae in patients with essential blepharospasm or Meige syndrome. Am J Ophthalmol 2004;138:18-32.
}}

Persilja

2014-12-05T10:45:53Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Persilja.jpg
|kuvateksti=Persilja
|pointti=Tuoretta persiljaa pureskelemalla voidaan raikastaa pahanhajuista hengitystä. Tuoretta persiljamehua, juurikeitettä ja sitruunamehua on käytetty häivyttämään pisamia ja muita pigmenttikertymiä iholta.
|info1=Persilja, ''Petroselinum crispum'', on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi, joka luonnonvaraisena kasvaa Kaakkois-Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Kasvi on joskus jopa 50 cm korkea kalju putkikasvi, jolla vahva paalujuuri. Aluslehdet ovat kolmiomaiset, lehdykät hammaslaitaiset ja sileät tai kähärät. Varsilehdet ovat kolmiliuskaiset, kukat keltaiset. Suomessa persilja usein yksivuotinen, jolloin se ei kuki. Persilja on eniten viljelty yrttimauste Suomessa.

Jo antiikin aikana persiljaan liitettiin paljon uskomuksia, mm. runoilijat pitivät mielellään persiljaseppelettä päässään, sillä se sai heidän mielestään aivot toimimaan ja luovuuden liikkeelle.

Kansanlääkinnässä persiljaa on käytetty virtsatietulehduksiin, lisäämään maidoneritystä, sekä kuukautisia ja sukuviettiä edistävänä lääkkeenä.
|info2=Persilja sisältää runsaasti eteeristä öljyä, joka edistää ruuansulatusta. Siinä on myös rautaa, kalsiumia, fosforia sekä runsaasti A- ja C-vitamiinia.
|info3=Rohtona persiljasta käytetään lehtiä, siemeniä ja juurta.

Persiljan sisältämä apioli tuhoaa pieneliöitä. Tämän antiseptisen ominaisuuden vuoksi se parantaa ruokahalua, alentaa kuumetta, laajentaa verisuonia ja hidastaa hengitystä. Se myös häätää matoja ja parantaa veren virtausta ruoansulatuselimiin, kohtuun ja limakalvoihin.

Persiljan sisältämä myristisiini ja apioli lisäävät virtsaneritystä, laukaisevat sileälihaskouristuksia esim. suolistossa, verisuonissa ja edistävät kuukautisten tuloa.

Persilja on antireumaattista ja se poistaa happoaineenvaihduntatuotteita, irrottaa limaa, laskee verensokeria hieman ja verenpainetta selvästi. Se myös puhdistaa elimistöä, etenkin virtsateitä ja sen vuoksi myös esim. ihoa. Lisäksi se liuottaa mm. virtsakiviä.

Persiljaa teenä nautittavaksi annostellaan 1g 2-3 kertaa päivässä
|info4=Persilja voi voimistaa MAOI-lääkitystä. Persiljan hedelmiä ei tule käyttää lainkaan. Persiljaa ei tulisi käyttää raskauden aikana tai jos kärsii tulehduksellisista munuaissairauksista.
Persiljaöljy ja –uutteet voivat ärsyttää mahasuolikanavan limakalvoja. Öljytislettä saa käyttää vain lääkärin valvonnassa. Erittäin suuret määrät eteeristä öljyä tai persiljanlehtiä voivat aiheuttaa keskenmenon, hermotulehduksen, sydämen rasvoittumista ja verenvuotoa ruoansulatuselimissä. Normaalissa käytössä näitä vaikutuksia ei tarvitse pelätä.
|info5=Lajituntemuksen oppimisympäristö kähäräpersilja: http://pinkka.helsinki.fi/virtuaalikasvio/plant.php?id=5518&haku=persilja&page=1&global=&bundle=5336&pcat=4

Hyötykasviyhdistys, persilja: http://www.hyotykasviyhdistys.fi/tuote&kasvilajinid=178

Fineli, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, persilja: http://www.fineli.fi/food.php?foodid=333&lang=fi
|info6=1. Holm Y., Hiltunen R. Lääkkeitä luonnosta, Palmenia kustannus,2003 Tammer-Paino Oy

2. Piippo S. Luonnon lääkeyrtit 4, Tammi 2004

3. Hiltunen R., Holm Y., Huovinen K., Kari O., Lahdelma L., Vitamiinien, kivennäisaineiden, luonnonlääkkeiden parantavat voimat, Valitut Palat 2001

4. Raipala-Cormier Virpi, Luontoäidin kotiapteekki, WSOY 1997

5. Rautavaara T., Miten luonto parantaa, WSOY 1980
}}

Sipuli

2014-12-05T10:12:01Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Sipuli.jpg
|kuvateksti=Sipuli
|pointti=Sekä raaka että kuumennettu sipuli alentavat verensokeria.

"Vilustumisoireiden alkaessa sipulimaitoa ja hunajaa" – löytyy kansanperinteenohjeistuksista.
|info1=Sipuli, keltasipuli, (''Allium cepa''), kepasipuli tai tavallisin nimike: tavallinen sipuli – on ollut jo pyramidien rakentajien ravintona ja vaivojen hoitoaineena. Sipuli on kotoisin nykyisen Iranin ja Pakistanin seuduilta.
|info2=Sipuli sisältää rikkiyhdisteitä, jotak hajoavat allinaasin vaikutuksesta kun sipulia leikataan. Syntyneet yhdisteet ovat epästabiileja ja hajoavat edeleen sulfideiksi, jotka antavat sipulille tyypillisen aromin. Sipulissa kyynelehtimistä aiheuttava yhdiste on tiopropanaali S-oksidi, joka myös syntyy allinaasin vaikutusesta. Sipulissa on myös pieni määrä eteeristä öljyä, joka koostuu pääasiassa rikkiyhdisteistä. Lisäksi fenolihappoja, flavonoideja (kversetiiniä ja sen glukosideja), saponiineja, sokereita ja A-, B- ja C-vitamiineja.
|info3=Sipulia on käytetty mahakipuun, ripuliin ja helpottamaan ilmavaivoja. Sipulin on todettu alentavan verensokeria sekä kolesterolia. Myös verenhyytymistaipumusta sipulin on todettu vähentävän. Sipuli lisää virtsaneritystä.
Sipulihauteilla on hoidettu syyliä sekä haavoja.

Kääreenä: Tuore sipuli halkaistuna tai veitsellä pienittynä esim. nenäliinan sisällä lähellä hengitystä helpottaa yskää ja nuhaoireita.
|info4=Sipulin rikkiyhdisteet voivat ärsyttää herkkää vatsaa.
|info5=Lajituntemuksen oppimisympäristö, sipuli: http://pinkka.helsinki.fi/virtuaalikasvio/plant.php?id=5504&image_id=38564&prms=

Fineli, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, sipuli: http://www.fineli.fi/food.php?foodid=335&lang=fi

http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Oletussivu.aspx?id=1053106

Sipulia käytetään myös värjäykseen: http://www.coloria.net/varjays/allium.htm
|info6=1. Wilkinson J, Dunford A, Nature’s Medicine, Suomenkielinen laitos: Lääkkeitä luonnosta: Elo K., Wacklin A., Elo T., Valitut Palat 2009.
2. Leung AY, Foster S: Encyclopedia of common natural ingredients used in food, drugs, and cosmetics, 2nd edition: Onion, pp. 391-393. Jon Wiley & Sons, New York 1996.
}}

Muskottipuu

2014-12-05T10:00:06Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Muskottipahkina.jpg
|kuvateksti=Muskottipähkinä
|pointti=Muskottia käytetään mausteena siksi, että se parantaa ruoansulatusta. Kliinisten tutkimusten mukaan sillä on vaikutusta myös ripulin hoidossa.
|info1=Muskottipuu (''Myristica fragrans'') on ikivihreä, kiiltävälehtinen puu, joka kasvaa luonnonvaraisena Molukeilla ja Filippiineillä jopa 20 metriä korkeaksi.

Muskotti-mauste on Myristica-suvun puiden, varsinkin muskottipuun, siemenistä jauhamalla tehty mauste, myös muskotin kukintoja käytetään mausteena. Muskottipähkinä on munanmuotoinen 2–3 cm pitkä alle 2 cm leveä siemen. Sitä ympäröi punainen tai oranssi siemenvaippa, muskottikukka.

Raastettua muskottipähkinää käytetään etenkin makeiden ruokien mausteena, muskottikukkaa käytetään suolaisissa ruoissa.
|info2=Muskottipähkinän öljy koostuu lähinnä kamferista ja pineenistä, mutta siinä on myös myrkyllistä myristisiiniä. Muskottipähkinän eteerinen öljy on pistävä maultaan ja pippurintuoksuinen
|info3=Muskottia käytetään ulkoisesti helpottamaan niveltulehduksia, jännetulehduksia, reumatismia sekä lihasvammoja.

Intialaisten tutkijoiden mukaan muskotin eteerinen öljy alentaa veren kolesterolipitoisuutta ja vähentää rasvojen kertymistä maksan, sydämen ja aortan ympärille. Nigerialaisten tutkimusten mukaan muskotti saattaa ehkäistä verihyytymien muodostumista.

Muskotin eteerinen öljy on virkistävää, mutta sisäinen käyttö kielletty.'

Eteerinen öljy – annostus: laimenna 3 tippaa eteeristä öljyä 50 ml:aan perusöljyä. Levitä hoidettavalle alueelle enintään kolmesti päivässä tai lisää kylpyveteen päivittäinen max. viikon ajan.
|info4=Suurilla annoksilla muskottipähkinä on vaarallinen ihmisille. Muskottipähkinän eteeristä öljyä ei saa nauttia sisäisesti. Sen sisältämä myristisiini on myrkyllistä ja voi aiheuttaa huimausta, hallusinaatioita, päänsärkyä ja ärsyttää ruoansulatuskanavia. Eteeristä öljyä tulee käyttää ulkoisestikin vähän ja lyhyitä aikoja mahdollisen ihoärsytyksen vuoksi.
|info6=1. Holm Y., Hiltunen R. Lääkkeitä luonnosta, Palmenia kustannus,2003 Tammer-Paino Oy

2. Hiltunen R., Holm Y., Huovinen K., Kari O., Lahdelma L., Vitamiinien, kivennäisaineiden, luonnonlääkkeiden parantavat voimat, Valitut Palat 2001

3. Wilkinson J., Dunford A., asiantuntijat Elo K., Wacklin A., Elo T., Lääkkeitä luonnosta, 170 lääkeyrttiä ja mitä tiedämme niistä nykyisin Valitut Palat 2009 Helsinki
}}

Neidonhiuspuu

2014-12-05T09:36:37Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Neidonhiuspuu.jpg
|kuvateksti=Neidonhiuspuu
|pointti=Neidonhiuspuu on yksi tutkituimmista ja suosituimmista rohdoskasveista. Neidonhiuspuu vaikuttaa myönteisesti verenkierron lisääntymiseen elimistössä ja sitä kautta sen terveyttä edistävät vaikutukset ulottuvat lähes kehon kaikkiin osiin.
|info1=Neidonhiuspuu (''Ginkgo biloba'') on maailman vanhimpia säilyneitä puulajeja. Se on yli 200 miljoona vuotta vanha elävä fossiili. Neidonhiuspuun kiinnostavuus kasvilääkinnässä perustuu sen kykyyn parantaa verenkiertoa, verisuonten vahvistamista ja kykyyn estää verihyytymien muodostumista.
|info2=Neidonhiuspuun lehdet sisältävät flavonoideja: flavoni- ja flavonoliglykosideja, asyloituja flavonoliglykosideja, biflavonoideja, flavan-3-olia ja proantosyanidiineja.

Flavoni- ja flavonoliglykosidin aglykoneina esiintyvät ensisijaisesti apigeniini ja luteoliini, mutta myös kämferoli, kversetiini ja isoramnetiini. Toinen merkittävä aineryhmä on terpeenit, diterpeenit, joita ovat ginkgolidit A, B, C, J ja M sekä seskviterpeeni bilobalidi. Lehdet sisältävät flavonoideja noin 0,5 - 1% ja terpeenilaktoneja (ginkgolideja ja bilobalidia) 0,03-0,25%.

Yleensä käytetää standardoituja uutteita, jotka sisältävät 16-26% flavoniglykosideja ja 5-7% terpeenilaktoneja.
|info3=Neidonhiuspuun vaikutus perustuu verenkierron tehostumiseen. Tutkimusten mukaan neidonhiuspuu hidastaa ikääntymisestä johtuvaa aivoverisuonten rappeutumista. Se myös vahvistaa laskimoita ja vähentää hiussuonivuotoa.

Neidonhiuspuu parantaa aivojen verenkiertoa ja lisää aivojen hapensaantia. Neidonhiuspuu saattaa auttaa Alzheimerin taudin oireita, virkistää muistia, helpottaa päänsärkyä, masennusta, korvien soimista ja huimausta.

Neidonhiuspuu edistää käsien ja jalkojen verenkiertoa. Siten se saattaa lievittää katkokävelyoireita ja jalkojen lihasheikkoutta sekä lievittää raajojen kylmyyttä.

Vuonna 1997 kiinalaiset tutkijat huomasivat, että neidonhiuspuusta saattaa olla apua astmaatikoille. Neidohiuspuuta suositellaan myös impotenssin hoitoon ja kaikenikäisille lisäämään vireyttä.

Vuonna 1999 tehdyn tutkimuksen mukaan neidonhiuspuun havaitiin auttavan ylläpitämään henkistä vireyttä. Kun vanhuksille annettiin neidonhiuspuu-uutetta kolmen kuukauden ajan päiväannos, joka vastaa 6-8 g kuivattuja lehtiä. Vanhusten keskittymiskyky ja muisti sekä mieliala paranivat.
|info4=Neidonhiuspuuta ei tulisi käyttää samanaikaisesti verenohennuslääkeiden (varfariin, hepariinin tai asetyylisalisyylihapon) kanssa.

Yliannostus voi aiheuttaa vatsavaivoja ja huimausta. Sivuvaikutuksia esiintyy yleisimmin heikkokuntoisilla tai alipainoisilla henkilöillä. Tällöin annostusta on pienennettävä.

Neidonhiuspuuta ei tule käyttää raskaus- ja imetysaikana.

Käyttöä aloitettaessa saattaa esiintyä päänsärkyä. Jos vaikutukset ovat hyvin häiritseviä, niin annostusta voi pienentää tai käytön lopettaa.
|info6=1. Drieu K. Preparation and definition of Ginkgo biloba extract. In: Rokan (Ginkgo biloba): Recent Results in Pharmacology and Clinic. Fünfgeld EW, ed. Berlin: Springer-Verlag, 32–6.

2. Ferrandini C, Droy-Lefaix MT, Christen Y, eds. Ginkgo biloba Extract (EGb 761) as a Free Radical Scavenger. Paris: Elsevier, 1993.

3. Lebuisson DA, Leroy L, Rigal G. Treatment of senile macular degeneration with Ginkgo biloba extract. A preliminary double-blind, drug versus placebo study. Presse Med1986;15:1556–8.

4. Lanthony P, Cosson JP. Evolution of color vision in diabetic retinopathy treated by extract ofGinkgo biloba. J Fr Ophthalmol 1988;11:671–4.

5. Krieglstein J. Neuroprotective properties of Ginkgo biloba—constituents. Zeitschrift Phytother 1994;15:92–6.

6. Clostre F. From the body to the cell membranes: the different levels of pharmacological action of Ginkgo biloba extract. In: Rokan (Ginkgo biloba): Recent Results in Pharmacology and Clinic.Fünfgeld EW, ed. Berlin: Springer-Verlag, 1988, 180–98.

7. Jung F, Mrowietz C, Kiesewetter H, Wenzel E. Effect of Ginkgo biloba on fluidity of blood and peripheral microcirculation in volunteers. Arzneimittelforschung 1990;40:589–93.

8. Mix JA, Crews WD. An examination of the efficacy of Ginkgo biloba extract EGb761 on the neuropsychologic functioning of cognitively intact older adults. J Altern Complement Med2000;6:219–29.

9. Blumenthal M, Busse WR, Goldberg A, et al, eds. The Complete Commission E Monographs: Therapeutic Guide to Herbal Medicines. Boston, MA: Integrative Medicine Communications, 1998, 136–8.

10. Matthews MK Jr. Association of Ginkgo biloba with intracerebral hemorrhage. Neurology1998;50:1933–4.

11. Rosenblatt M, Mindel J. Spontaneous hyphema associated with ingestion of Ginkgo biloba extract. N Engl J Med 1997;336:1108.

12. Granger AS. Ginkgo biloba precipitating epileptic seizures. Age Ageing 2001;30:523–5.

13. Siegers CP. Cytotoxicity of alkylphenols from Ginkgo biloba. Phytomedicine 1999;6:281–3.

14. Kudolo GB. The effect of 3-month ingestion of Ginkgo biloba extract on pancreatic ß-cell function in response to glucose loading in normal glucose-tolerant individuals. J Clin Pharmacol 2000;40:647–54.

15. Le Bars PL, Katz MM, Berman N, et al. A placebo-controlled, double-blind, randomized trial of an extract of Ginkgo biloba for dementia. North American EGb Study Group. JAMA1997;278:1327–32.
}}

Mustikka

2014-12-05T09:34:49Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Mustikka.jpg
|kuvateksti=Mustikan marjoja ja lehtiä
|pointti=Mustikka on puolukan jälkeen maamme poimituin luonnonmarja. Kotitaloudet keräävät sitä hyvinä vuosina noin 15 miljoonaa litraa ja kaupalliset toimijat yli 3 miljoonaa litraa myyntiin.
|info1=Mustikka (''Vaccinium myrtillus'' L.) on kautta aikojen ollut suomalaisen kotiapteekin tärkeä rohdoskasvi. Viime vuosien lisääntyneen mustikkatutkimuksen myötä sen arvo merkittävänä luonnonmarjana on edelleen vahvistunut. Mustikka kuuluu niihin kasveihin, joissa ruoan ja rohdoksen raja hämärtyy; tähän siniseen marjaan ja sen lehtiin on pakattu niin paljon terveellisiä aineita, että sen arvoa ihmisille ei vielä ole ehkä täysin ymmärretty.

Mustikka kuuluu kanervakasvien (Ericaceae) heimoon ja se on monivuotinen, pysty, 10-30 (jopa 40) cm korkea varpu, jonka haarat ovat särmikkäitä ja vihreitä. Lehdet ovat soikeita, suippoja, hennosti sahalaitaisia ja varisevat talveksi. Kukinta-aika on touko–heinäkuu. Marja on pallomainen, tummansininen ja vahapeitteinen tai musta ja kiiltävä, sisältä tummansininen.
Mustikka kasvaa yleisenä koko Suomessa. Mustikka on tuoreiden kangasmetsien ja korpien laji, jossa varpu voi kasvaa jopa 30 vuotta. Se kasvaa Etelä-Suomessa runsaana lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. PohjoisSuomessa lajia esiintyy tuoreilla, kuivahkoilla ja kuivilla kankailla eli se hakeutuu pohjoisen kangasmailla hieman kuivemmille ja karummille alustoille kuin eteläiset lajitoverit. Suomalaisen metsämustikan lisäksi on mahdollista saada satoa pensasmustikoista, jotka ovat amerikkalaista alkuperää. Pensasmustikoiden marjat ovat vähemmän happoisia ja aromikkaita kuin kotimaiset, mutta ne ovat makeita. Ne viihtyvät hyvin samanlaisella kasvupaikalla kuin kotimainen mustikkakin.

Mustikan paras poiminta-aika on heinäkuun lopusta syyskuun alkuun. Sato on runsaimmillaan noin kahden viikon ajan marjojen tummansiniseksi muuttumisen jälkeen. Mustikan marjat ovat luonnostaan makeita ja maistuvat sellaisenaan.

Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto valitsi pakurikäävän vuoden 2004 rohdoskasviksi. Arktiset Aromit ry nimesi mustikan vuoden 2013 marjaksi.
|info2=Mustikan rohdoskäytössä hyödynnetään lehdet ja marjat. Monet mustikan lääkinnällisistä ominaisuuksista ovat peräisin kasvin flavonoideista ja fenoleista, jotka ovat vahvoja antioksidantteja. Mustikan marjoissa on orgaanisia happoja, parkkiaineita, antosyaaniväriaineita,flavonoideja, pektiiniä, inverttisokeria, C- ja A-vitamiinia, arbutiinia, hydrokinonia ja hivenaineita, etenkin mangaania. Lehdissä on orgaanisia happoja, harsihappoa, parkkiaineita, inuliinia, oksaalihappoa, leukoantosyaaneja,
flavonoideja, fenolikarbonihappoa, arbutiinia,hydrokinonia ja kromia.
|info3=Mustikoiden myönteiset vaikutukset on tiedetty kansanlääkinnässä jo hyvin kauan. Antiikin aikaan kreikkalainen lääkäri Dioskorides mainitsi kirjoituksissaan kuivatut mustikat ripulilääkkeenä, johon niitä käytetään edelleenkin. Tuoreet marjat ovat lievästi ulostavia ja niillä hoidetaan ummetusta ja peräpukamia, mahahaavaa, paksusuolentulehdusta ja tulehduksista johtuvia vatsahäiriöitä. Lehtiä on käytetty sokeritaudin hoitoon, virtsan erityksen lisäämiseen, suolistotulehduksen, vatsakipujen, pahoinvoinnin ja yskän hoitoon. Marjoilla ja lehdillä hoidettiin ien-, nieluja kurkkutulehduksia.

"Marjat kuivattuina vähän kovetuttavia, avulliset ulkotaudeissa (=vatsatauti, ripuli). Marjamehu vilvoittaa kuumeessa.", kirjoitti Elias Lönnrot Flora Fennicassa 1866.

Nykytutkimus on suunnannut huomionsa mustikan antioksidanttivaikutuksiin, jotka ovat pääosin peräisin kasvin flavonoideista ja fenoleista. Nämä estävät vapaiden radikaalien
aiheuttamia soluvaurioita ja vahvistavat elimistöä monipuolisesti.

Mustikan marjat ovat turvallisia pitkäaikaisessakin käytössä. esim. uutteena muun hoidon tukena lääkärin suostumuksella ja valvonnassa. Mustikka tehostaa sokeritonta dieettiä ja helpottaa ruoansulatusta. Mustikan antosyanosidit vaikuttavat näköpurppuraan ja parantavat hämäränäköä. Siksi imustikkaa suositetaan näyttöpäätteellä työskenteleville ja autoilijoille sekä avuksi väsyneille ja vanheneville silmille.

Mustikka suojaa ja vahvistaa ärtyneen vatsan limakalvoa ja sillä on myös lievästi supistava vaikutus, josta on ollut apua ripulin hoidossa. Lehtien inuliinin, antosyaanien ja väriaineiden on tutkimuksissa todettu alentavan verensokeria eli vaikuttavan insuliinitarpeeseen. Aikuisiän diabetestä sairastava voi käyttää mustikan lehtiä.

Yhdysvalloissa hiljattain tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että mustikoissa olevat yhdisteet saattavat parantaa näköä ja suojata erilaisilta silmäsairauksilta, kuten harmaakaihilta ja glaukoomalta eli silmänpainetaudilta. Mustikka vahvistaa pieniä verisuonia eli ns. hiussuonia ja edistää hapekkaan veren virtausta silmiin. Tästä hiussuonia vahvistavasta vaikutuksesta on hyötyä myös raajojen verenkierron ollessa huono. Se saattaa auttaa suonikohjuihin ja peräpukamien aiheuttamaan kirvelyyn sekä vähentää alttiutta mustelmille.
|info4=Lehdissä olevan oksaalihapon vuoksi mustikan lehtiteetä ei tule käyttää jatkuvasti, vaan kuuriluonteisesti. Raskaus- ja imetysaikana on vältettävä mustikan lehtirohdosten käyttöä.
|info6=1. Bilberry — the vision herb. Mediherb Professional Review 1997; 59:1-4.

2. Hiltunen, R. & Holm, Y.: Luonnonlääkkeet, Helsingin Yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus (1994)

3. Hiltunen, R. & Holm, Y.: Lääkkeitä luonnosta, Palmenia-kustannus, Tammer-Paino Oy, Tampere (2003)

4. Murray M. Bilberry (Vaccinium myrtillus). American Journal of Natural Medicine 1997; 4:18-22.

5. Boniface R, Robert A. Einfluss von Anthocyanen auf den Bindegewbsmetabolismus beim Menschen. Klinische Monatsblatter für Augenheilkunde 1996; 206:368-72.

6. Raipala-Cormier, V.: Luontoäidin kotiapteekki, Kasvilääkintä ja luontaishoidot. WSOY, Porvoo, Helsinki, Juva (1997)

7. Rautavaara, T.: Miten luonto parantaa, WSOY, Porvoo (1980)

8. Vogel, A.: Luonto, paras lääkitsijä, Fytokustannus Oy, Gummeruksen kirjapaino Oy, Jyväskylä (1986)

9. Savickiene N, Dagilyte A, Lukosius A, Zitkevicius V. Importance of biologically active components and plants in the prevention of complications of diabetes mellitus. Medicina (Kaunas). 2002;38(10):970-5. Lithuanian.

10. Katsube N, Iwashita K, Tsushida T, Yamaki K, Kobori M. Induction of apoptosis in cancer cells by Bilberry (Vaccinium myrtillus) and the anthocyanins. J Agric Food Chem. 2003 Jan 1;51(1):68-75.

11. Petlevski R, Hadzija M, Slijepcevic M, Juretic D. Effect of 'antidiabetis' herbal preparation on serum glucose and fructosamine in NOD mice. J Ethnopharmacol. 2001 May;75(2-3):181-4.

12. Laplaud PM, Lelubre A, Chapman MJ. Antioxidant action of Vaccinium myrtillus extract on human low density lipoproteins in vitro: initial observations. Fundam Clin Pharmacol. 1997;11(1):35-40.

13. Cignarella A, Nastasi M, Cavalli E, Puglisi L. Novel lipid-lowering properties of Vaccinium myrtillus L. leaves, a traditional antidiabetic treatment, in several models of rat dyslipidaemia: a comparison with ciprofibrate.Thromb Res. 1996 Dec 1;84(5):311-22.

14. Colantuoni A, Bertuglia S, Magistretti MJ, Donato L. Effects of Vaccinium Myrtillus anthocyanosides on arterial vasomotion. Arzneimittelforschung. 1991 Sep;41(9):905-9.

15. Perossini M & Guidi G: Studio clinico sull´impiego degli antocianosidi del mirtillo (Tegens) nel trattamento delle microangiopatie retiniche di tipo diabetico ed ipertensivo. Ann di Ottalm e Clin Ocul, 113:1173-1190, 1988

16. Urso G: Azione degli antocianosidi del "Vaccinium myrtillus" associati a betacarotene sulla sensibilitá luminosa.
Ann di Ottalm e Clin Ocul, 93:930-938, 1967

17. Fiorni G et al: Modificazioni perimetriche ed adattometriche dopo ingestione di mirtillina associata a betacarotene.
Ann di Ottalm e Clin Ocul, 91:371-386, 1965

18. Jayle G E: Étude concernant l'action sur la vision nocturne des anthocianosides extraits de Vaccinium myrtillus.
Ann Ocul (Paris), 198:556-562, 1965
}}

Guarana

2014-12-05T09:32:32Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Guarana.jpg
|kuvateksti=Guaranajauhetta
|pointti=Guarana on tehokkaampi piristäjä kuin pelkkä kofeiini
|info1=Guarana (''Paullinia cupana, P. sorbilis'') on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva kasvi, joka on nimetty Amazonilla asuvan Guarani heimon mukaan. He valmistivat kasvin siemenistä kuumaa juomaa nälän tunteen poistamiseen ja suorituskyvyn lisäämiseen.

Guaranan siemeniä ja hedelmää käytetään laihtumisen tueksi, parantamaan fyysistä suoritusta sekä vähentämään henkistä ja fyysistä väsymystä. Guaranaa lisätään useisiin piristäviin, energisoiviin ja laihdutustuotteisiin. Guaranaa tiedetään käytettävän kansanperinnelääkinnässä alhaisen verenpaineen ja kroonisen väsymysoireyhtymän hoitoon (CFS) sekä ehkäisemään malariaa ja punatautia. Sitä käytetään myös parantamaan seksuaalista halukkuutta, lisäämään virtsan eritystä ja kudosten, esim. limakalvojen supistamiseen. Muita tunnettuja käyttötapoja ovat mm. pitkittynyt ripuli, kuume, sydän ongelmia, päänsärky, nivelkipu, selkäkipu ja lämpökuormittuminen.

Elintarvikkeissa guaranaa käytetään juomien ja makeisten makuaineena.
|info2=Guarana sisältää suuren määrä kofeiinia (kofeiinia 4-8 % siemenistä, vrt. kahvipapu 1-2,5 % kofeiinia). Guarana sisältää myös guaraniinia, teofylliinia ja teobromiinia, jotka ovat vaikutukseltaan kofeiinia muistuttavia aineita sekä suuria määriä alkaloideja, terpeenejä, tanniineja, flavonoideja, tärkkelystä, saponiineja ja hartsimaisia aineita.
|info3='''Guarana on todettu tehokkaaksi''' energisyyden lisääjäksi ja se parantaa pitkäkestoista muistia. Guaranan siemenuute näyttää olevan tehokkaampi kuin vastaava annos kofeiinia. Guarana lievittää osalla migreenipotilaista kipua ja muita migreenin oireita.
Guaranan antibakteeriset ominaisuudet E. colia ja Salmonellaa vastaan on dokumentoitu. Guarana on myös antioksidanttinen.

'''Viiteitä guaranan hyödystä on saatu seuraavissa tiloissa''', mutta tutkimusten vähäisen määrän vuoksi tieteellistä arviota tehosta ei voi vielä tehdä:
Laihtuminen. Guarana voi auttaa painonpudotuksessa, kun sitä käytetään yhdessä mateen ja damianan kanssa.
Malaria.
Ripuli.
Kuume.
Päänsärky.
Sydänoireita.
Fyysisen kesttävyyden lisääminen.
Lyhytaikaisen, korkean intensiteetin suorituskyvyn ja voiman lisääminen.
Henkisen valppauden lisääminen.
Alhaisen verenpaineen hoito.
Krooninen väsymysoireyhtymä (CFS).
Nivelkipu.
Nesteen kertyminen.

'''Guaranan perinteinen käyttö:''' ½ -1 kupillista siemenhaudetta (1 tl siemeniä 2 dl:aan kiehuvaa vettä) 1-3 kertaa päivässä tai 1-2 g jauhettuja siemeniä 1-3 kertaa päivässä. Vaikutuksen aikaan saava annos on tutkimuksissa ollut 4-5 g päivässä.
Kofeiinin suhteen standardoituja uutteita (kofeiinipitoisuus 5-15%) tulee käyttää pakkauksen ohjeiden mukaan.
|info4=Guarana on todennäköisesti turvallinen kohtuudella käytettynä terveille aikuisille.
Kofeiinipitoisten valmisteiden käyttöä ei suositella raskauden tai imetyksen aikana puuttuvan tieteellisen näytön vuoksi.

Guarana sisältää kofeiinia, eikä kofeiinille tai ksantiineille herkkien tule käyttää sitä.
Liiallinen kofeiinin saanti voi olla haitallista korkeaa verenpainetta sairastaville, sydämen toimintahäiriöissä, diabeetikoille ja epileptikoille.

Guarana saattaa voimistaa veren hyytymistä estävän lääkityksen (varfariini) tehoa. MAO-estäjän (masennuslääke) kanssa yhtäaikaisesti käytettynä saattaa aiheuttaa päänsärkyä. Runsas kofeiinin käyttö saattaa lisätä ahdistuneisuutta. Guaranan käyttöä samanaikaisesti keskushermostoa kiihdyttävien lääkkeiden kanssa ei suositella.
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# Abernethy DR, Todd EL. Impairment of caffeine clearance by chronic use of low-dose oestrogen-containing oral contraceptives. Eur J Clin Pharmacol 1985;28:425-8.
# Acheson KJ, Gremaud G, Meirim I, et al. Metabolic effects of caffeine in humans: lipid oxidation or futile cycling? Am J Clin Nutr 2004;79:40-6.
# Andersen T, Fogh J. Weight loss and delayed gastric emptying following a South American herbal preparation in overweight patients. J Hum Nutr Diet 2001;14:243-50.
# Antonelli-Ushirobira T., et al. "Acute and subchronic toxicological evaluation of the semipurified extract of seeds of guaraná (Paullinia cupana) in rodents." Food Chem Toxicol. 2010 Jul;48(7):1817-20.
# Bara AI, Barley EA. Caffeine for asthma. Cochrane Database Syst Rev 2001;4:CD001112.
# Basile, A., et al. “Antibacterial and antioxidant activities of ethanol extract fromPaullinia cupana Mart.” J. Ethnopharmacol. 2005 Oct; 102(1): 32-6.
# Bell DG, Jacobs I, Ellerington K. Effect of caffeine and ephedrine ingestion on anaerobic exercise performance. Med Sci Sports Exerc 2001;33:1399-403.
# Benoni, H., et al. “Studies on the essential oil from guaraná.” Z. Lebensm. Unters. Forsch. 1996; 203(1): 95–8.
# Bracken MB, Triche EW, Belanger K, et al. Association of maternal caffeine consumption with decrements in fetal growth. Am J Epidemiol 2003;157:456-66.
# Bydlowski, S. P., et al. “A novel property of an aqueous guaraná extract (Paullinia cupana): inhibition of platelet aggregation in vitro and in vivo." Braz. J. Med. Biol Res. 1988; 21(3): 535–38.
# Bydlowski, S. P., et al. “An aqueous extract of guaraná (Paullinia cupana) decreases platelet thromboxane synthesis.” Braz. J. Med. Biol. Res. 1991; 24(4): 421–24.
# Cannon ME, Cooke CT, McCarthy JS. Caffeine-induced cardiac arrhythmia: an unrecognised danger of healthfood products. Med J Aust 2001;174:520-1.
# Costa Krewer, C., et al. "Habitual Intake of Guaraná and Metabolic Morbidities: An Epidemiological Study of an Elderly Amazonian Population." Phytother Res. 2011 Feb 22.
# da Costa Miranda, V., et al. "Effectiveness of guaraná (Paullinia cupana) for postradiation fatigue and depression: results of a pilot double-blind randomized study."J Altern Complement Med. 2009 Apr;15(4):431-3.
# da Fonseca, C. A., et al. “Genotoxic and mutagenic effects of guaraná (Paullinia cupana) in prokaryotic organisms.” Mutat. Res. 1994; 321(3): 165–73.
# de Oliveira Campos, M., et al. "Guarana (Paullinia cupana) improves fatigue in breast cancer patients undergoing systemic chemotherapy." J Altern Complement Med. 2011 Jun;17(6):505-12.
# de Oliveira, D., et al. "Paullinia cupana Mart. var. Sorbilis protects human dopaminergic neuroblastoma SH-SY5Y cell line against rotenone-induced cytotoxicity." Hum Exp Toxicol. 2011 Sep;30(9):1382-91.
# Ernst, E. "Herbal remedies for anxiety - a systematic review of controlled clinical trials." Phytomedicine. 2006 Feb;13(3):205-8.
# Galduróz, J. C., et al. “Acute effects of the Paulinia cupana, ‘guaraná,’ on the cognition of normal volunteers.” Rev. Paul. Med. 1994; 112(3): 607–11.
# Galduróz, J. C., et al. “The effects of long-term administration of guaraná on the cognition of normal, elderly volunteers.” Rev. Paul. Med. 1996; 114(1): 1073–78.
# Haller CA, Benowitz NL. Adverse cardiovascular and central nervous system events associated with dietary supplements containing ephedra alkaloids. N Engl J Med 2000;343:1833-8.
# Haskell, C. F., et al. "A double-blind, placebo-controlled, multi-dose evaluation of the acute behavioural effects of guarana in humans." J. Psychopharmacol. 2007; 21(1): 65-70.
# Institute of Medicine. Caffeine for the Sustainment of Mental Task Performance: Formulations for Military Operations. Washington, DC: National Academy Press, 2001.
# Jippo, T., et al. "Inhibitory effects of guarana seed extract on passive cutaneous anaphylaxis and mast cell degranulation." Biosci Biotechnol Biochem. 2009 Sep;73(9):2110-2.
# Kennedy, D. O., et al. “Improved cognitive performance in human volunteers following administration of guarana (Paullinia cupana) extract: comparison and interaction withPanax ginseng.” Pharmacol. Biochem. Behav. 2004 Nov; 79(3): 401-11.
# Kennedy, D., et al. "Improved cognitive performance and mental fatigue following a multi-vitamin and mineral supplement with added guaraná (Paullinia cupana)."Appetite. 2008 Mar-May;50(2-3):506-13.
# Klebanoff MA, Levine RJ, DerSimonian R, et al. Maternal serum paraxanthine, a caffeine metabolite, and the risk of spontaneous abortion. N Engl J Med 1999;341:1639-44.
# Lane JD, Barkauskas CE, Surwit RS, Feinglos MN. Caffeine impairs glucose metabolism in type 2 diabetes. Diabetes Care 2004;27:2047-8.
# Mendes, F. R., et al. "Brazilian plants as possible adaptogens: An ethnopharmacological survey of books edited in Brazil." J. Ethnopharmacol. 2007 Feb; 109(3): 493-500.
# Nawrot P, Jordan S, Eastwood J, et al. Effects of caffeine on human health. Food Addit Contam 2003;20:1-30.
# Pollock BG, Wylie M, Stack JA, et al. Inhibition of caffeine metabolism by estrogen replacement therapy in postmenopausal women. J Clin Pharmacol 1999;39:936-40.
# Robinson LE, Savani S, Battram DS, et al. Caffeine ingestion before an oral glucose tolerance test impairs blood glucose management in men with type 2 diabetes. J Nutr 2004;134:2528-33.
# Savitz DA, Chan RL, Herring AH, et al. Caffeine and miscarriage risk. Epidemiology 2008;19:55-62.
# Sinclair CJ, Geiger JD. Caffeine use in sports. A pharmacological review. J Sports Med Phys Fitness 2000;40:71-9.
# Subbiah, M., et al. "Studies on the nature of anti-platelet aggregatory factors in the seeds of the Amazonian Herb Guarana (Paullinia cupana)." Int J Vitam Nutr Res. 2008 Mar;78(2):96-101.
# Watson JM, Jenkins EJ, Hamilton P, et al. Influence of caffeine on the frequency and perception of hypoglycemia in free-living patients with type 1 diabetes. Diabetes Care 2000;23:455-9.
# Weckerle, C. S., et al. “Purine alkaloids in Paullinia.” Phytochemistry. 2003 Oct; 64(3): 735-42.
# Weng X, Odouli R, Li DK. Maternal caffeine consumption during pregnancy and the risk of miscarriage: a prospective cohort study. Am J Obstet Gynecol 2008;198:279.e1-8.
# Winkelmayer WC, Stampfer MJ, Willett WC, Curhan GC. Habitual caffeine intake and the risk of hypertension in women. JAMA 2005;294:2330-5.
# Yamaguti-Sasaki, E., et al. "Antioxidant capacity and in vitro prevention of dental plaque formation by extracts and condensed tannins of Paullinia cupana." Molecules.2007 Aug 20;12(8):1950-63.
}}

Kamomilla

2014-12-05T09:26:32Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Kamomilla.jpg
|kuvateksti=Kamomilla
|pointti=Kamomilla on lempeä rauhoittaja
|info1=Kamomillaa on käytetty kansanperinteessä ja lääketieteessä rohtona antiikin ajoista lähtien mm. levottomuuden ja ahdistuneisuden, unettomuuden, huimauksen, gastriitin, koliitin, peräpukamien, suun haavaumien, silmän sidekalvotulehduksen, ihotulehdusten ja hengityselintulehdusten oireiden lievittämiseen sekä kosmetiikassa.

Kamomillaksi kutsutaan kahta kasvia; yleinen Rooman kamomilla (''Chamaemelum nobile, Anthemis nobilis'') ja Saksan, aito tai sininen kamomilla (''Chamomilla recutita, Matricaria recutita'').
|info2=Aito kamomilla sisältää flavonoideja (mm apigeniini, luteoliini ja kversetiiniä), fenolisia karboksyylihappoja ja haihtuvaa öljyä (bisabololi), joilla on tulehdusta hillitseviä, lieviä antibakteerisia ja kouristuksia ehkäiseviä vaikutuksia. hyvänlaatuinen aidon kamomillan öljy on sinistä, johtuen sen sisältämästä kamatsuleenista. Rooman kamomilla sisältää flavonoideja (apigeniini, luteoliini), fenolisia karboksyylihappoja ja haihtuvia öljyjä, joilla on lievästi rauhoittavia vaikutuksia.
|info3=Rooman kamomillaa on käytetty pitkään rauhoittavana yrttinä, erilaisten vatsavaivojen ja kuukautiskipujen hoitoon sekä ihotulehduksiin. Uudet tutkimukset ovat tukeneet tätä kansanperinnetietoa. Tutkimuksissa sen on havaittu sisältävän aineita, jotka auttavat vähentämään suolistokaasujen aiheuttamia vaivoja, lihasjännitystä ja olevan lievästi rauhoittava. Ihmisillä tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia tehosta on toistaiseksi vasta vähän.

Kamomillaa käytetään usein teenä kolmesti päivässä (hauteena): lisätään 2-3 tl kukkia kiehuvaan veteen ja annetaan hautua 10 min. Kamomillaöljyä käytetään aromaterapiana esim. muutama tippa kuumaan veteen (aromateriapia-lyhty) tai osana hierontaöljyä.
|info4=Kamomilla sopii useimmille, mutta suurina määrinä se voi aiheuttaa oksentelua. Mykerökukkaisille, pujolle, tuoksukille, koiranputkelle tai niiden sukuisille (Asteraceae) kasveille allergiset voivat saada allergisia oireita kamomillasta. Kamomilla saattaa lisätä keskenmenon riskiä, eikä sitä tule käyttää raskauden aikana.
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# Achterrath-Tuckermann U, Kunde R, et al. Investigation on the spasmolytic effect of compound of chamomile and kamillosan on the isolated guinea pig ileum. Planta Med. 1980;39:38-50.
# Aggag ME and Yousef RT. Study of antimicrobial activity of chamomile oil. Planta Med. 1972;22(2):140-144.
# Benner MH and Lee HJ. Anaphylactic reaction to chamomile tea. J Allergy Clin Immunol. 1973;52:307-308.
# Buckle J. Use of aromatherapy as a complementary treatment for chronic pain. Altern Ther Health Med 1999;5:42-51.
# Casterline CL. Allergy to chamomile tea. JAMA. 1980;244(4):330-331.
# Chamomile flower, German. In: Blumenthal M, Goldberg A, Brinckman J, eds.Herbal Medicine: Expanded Commission E Monographs. Newton, MA: Lippincott Williams & Wilkins;2000:57–61.
# Fidler P, Loprinzi CL, et al. Prospective evaluation of a chamomile mouthwash for prevention of 5-FU-induced oral mucositis. Cancer. 1996;77:522-525.
# Fokina GI, Frolova TV, et al. Experimental phytotherapy of tick-borne encephalitis. Vopr Virusol 1991;36(1):18-21.
# Glovania HJ, Raulin C, et al. Wirkung der kaille in der Wundheilung eine klinische Doppelblindstudie. Zeitschrift fur Hautkrankheiten. 1987;62(17):1267-1271.
# Gould L, Reddy RCV, et al. Cardiac effects of chamomile tea. J Clin Pharmacol. 1973;Nov-Dec.:475-479.
# Grieve M. A modern herbal. Dover Publications Inc. 1982 The Merck Index. 12th ed. Merck Research Labs. Division of Merck and Co. Whitehouse Station, NJ. 1996:4434.
# Hausen B. A 6-year experience with compositae mix. Am J Cont Derm. 1996;7:94-99.
# Hoffmann D. Therapeutic herbalism. A correspondence course in phytotherapy. 1995(4)30-31.
# Isaac O. and Schimpke H. Alte und Erkenntnisse der Kamillenforschung. 2. Mitt Dtsch Pharmaz Ges. 1965;35(8):133-147.
# Jakovlev V, Isaac O, et al. Pharmacological investigation with compounds of chamazulene and matricine. Planta Med. 1983;49:67-73
# Jakovlev V, Isaac O, et al. Pharmacological investigations with compound of chamomile II. New investigation on the anti-phlogistic effect of (-)a-bisabolol and bisabolol oxides. Planta Med. 1979;35:125-140.
# Korting HC, Schafer-Corting M, et al. Anti-inflammatory activity of hamamelis distillate applied topically to the skin. Eur J Clin Pharmacol. 1993;44:315-318.
# Laskova IL, Uteshev BS. Immunomodulating action of heteropolysaccharides isolated from chamomile flowers. Antibiot Khimioter. 1992;37(6):15-18.
# Lepley DM, Li B, et al. The chemopreventive flavonoid apigenin induces G2/M arrest in keratinocytes. Carcinogenesis. 1996;17(11):2367-2375.
# Maiche AG, Grohn P, et al. Effect of chamomile cream and almond ointment on acute radiation skin reaction. Acta Oncol. 1991;30(3):395-396.
# Merfort I, Heilman J, et al. In vivo skin penetration studies of chamomile flavones. Pharmazie. 1994;49(7):509-511.
# Miller T, Wittstock U, et al. Effects of some component of the essential oil of chamomile, Chamomilla recutita, on histamine release from rat mast cells. Planta Med. 1996;62:60-61.
# Robbers JE, Tyler VE. Tyler's Herbs of Choice: The Therapeutic Use of Phytomedicinals. New York, NY: The Haworth Herbal Press, 1999.
# Roberts A and Williams, JMG. The effect of olfactory stimulation on fluency, vividness of imagery and associated mood: a preliminary study. Br J Med Physiol. 1992;65:197-199.
# Sharifi F, Simbar M, Mojab F, Majd HA. Comparison of the effects of Matricaria chamomila (Chamomile) extract and mefenamic acid on the intensity of premenstrual syndrome. Complement Ther Clin Pract. 2014 Feb;20(1):81-8.
# Szelenyi I, Isaac O, et al. Pharmacological experiments with compounds of chamomile III. Experimental studies of the ulcerprotective effect of chamomile. Planta Med. 1979;35:218-227.
# Tubaro A, Zilli C, et al. Evaluation of antiinflamatory activity of a chamomile extract after topical application. 1984;359.
# Vilagines P, Delaveau P, et al. Inhibition of poliovirus replication by an extract of Matricaria chamomilla. C R Acad Sci III. 1985;301(6):289-294.
# Viola H, Wasowski C, et al. Apigenin, a component of Matricari recutita flowers, is a central benzodiazepine receptor-ligand with anxiolytic effects. Plant Med. 1995;61:213-216.
}}

Hunaja

2014-12-05T09:22:52Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Hunaja.jpg
|kuvateksti=Hunajaa
|pointti=Mehiläiset valmistavat hunajaa kasvien medestä, n. 1,5 miljoonan kukan mesi tarvitaan puoleen kiloon hunajaa.
|info1=Hunaja on mehiläisen (''Apis mellifera'') tuottama makea, viskoosi tuote.
Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset hoitivat haavoja, jopa palohaavoja sekä märkiintyneitä haavoja hunajalla. Hunajan käyttö tulehdusten lievittämiseen ja turvotuksen alentamiseen perustuu aineen sisältämään glukoosioksidaasiin, entsyymiin, joka tuhoaa bakteereita.
|info2=Hunaja koostuu pääosin vedestä (20%) ja inverttisokerista eli kahdesta yksinkertaisesta sokerista, fruktoosi (hedelmäsokeri) ja glukoosi (rypälesokeri). Lisäksi siinä on n. 8% sakkaroosia, n. 0,3% typpipitoisia yhdisteitä, aromiaineita, vitamiineja, orgaanisia happoja, mineraaleja, entsyymejä, siitepölyä ja pinosembriiniä, antibioottisesti vaikuttavaa yhdistettä.

Siitepöly sisältää valkuaisaineita, aminohappoja, hiilihydraatteja, vitamiineja, flavonoideja, entsyymejä, kivennäisaineita, antibioottisesti vaikuttavia aineita ja hormonin tavoin vaikuttavia aineita.
|info3=Hunajaa käytetään makeutusaineena sekä esim. taikinan nostattamiseen. Hunajan sokerit ovat pienimolekyylisiä ja imeytyvät nopeasti elimistöön. Tämä tarkoittaa hyvää välipalaa esim. urheilijalle suorituksen aikana tai jälkeen.

Hunajaa on käytetty hengitystieoireisiin ja liman irrottamiseen.

Hunajan makuun vaikuttaa millaisista kukkalaaduista mehiläiset ovat meden imeneet. Suomalainen sekakukkahunaja on väriltään vaaleaa ja maultaan mietoa. Rypsi- ja kanervahunaja ovat tummempia ja maultaan voimakkaampia.

Makeat ruoat kiihdyttävät aivojen endorfiinituotantoa; endorfiinit ovat luonnon oma kipulääke. Kun hunajaa käyttää rohtona, sen kuumentamista on vältettävä yli 40 asteen, jotta tehoaineet eivät tuhoutuisi.

Ruoanlaitossa on hyvä muistaa, että kun sokeri korvataan hunajalla vaikka leivonnassa, niin dl sokeria vastaa ¾ osadesilitraa hunajaa. Nestettä tarvitaan noin 20% vähemmän jokaista käytettyä hunajadesilitraa kohden.
|info4=Hunajassa saattaa olla siitepölyhiukkasia, joten se ei usein sovi siitepölyallergikolle. Hunaja saattaa sisältää ''Clostridium botulinum''–bakteerin itiöitä, jotka ovat aikuiselle ihmiselle täysin vaarattomia, mutta voivat aiheuttaa pienillä lapsilla vakavan ruokamyrkytyksen, imeväisbotulismin. Suomessa tapauksia ei ole ollut, mutta koska bakteeri-itiöitä on Elintarvikeviraston tutkimuksissa löydetty pienestä määrästä hunajaa, on päätetty lisätä Suomessa myytäviin hunaja-purkkeihin varoitusteksti ”Ei alle 1-vuotiaille”.
|info5=Elintarviketurvallisuusvirasto, Evira: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/tuotekohtaisia+vaatimuksia/hunaja

Suomen mehiläishoitajien liitto:
http://www.mehilaishoitajat.fi/?x118281=1479963

http://www.hunaja.net/

http://www.lahihunaja.fi/
|info6=1. McWhirter A., Clasen L., Bordett G., Mims S., Sanders T., Foods that harm, foods that heal, England, 1996
}}

Kofeiini

2014-12-05T09:14:55Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Kahvi-kofeiini.jpg
|kuvateksti=Kahvinpavuissa on kofeiinia
|pointti=Kofeiini piristää ja aiheuttaa riippuvuutta
|info1=Kofeiini on keskushermostoa ja aineenvaihduntaa kiihdyttävä, piristävä puriiniemäs, jota on useissa eri kasveissa. Runsaimmin sitä löytyy guaranasta mutta suomalaiset saavat kofeiinia eniten kahvista, teestä ja colajuomista koska niitä kulutetaan runsaasti. Kupillisessa kahvia on 95-200 mg ja teessä laadusta riippuen on 15-120 mg kofeiinia kupillisessa. Useat piristävät tai energisoivat juomat sisältävät kofeiinia vaihtelevia määriä. Kofeiinia saa myös tablettimuodossa. Kaakaossa on vaikutukseltaan kofeiinin kaltaista teobromiinia.

Kofeiini poistuu elimistöstä 10-22 tunnin kuluessa nauttimisesta; poistumisen nopeus riippuu aineenvaihdunnan tehosta. Kofeiini kertyy elimistöön, erityisesti keskushermostoon ja säännöllisesti kofeiinia nauttivilla on kofeiinia elimistössä koko ajan.
Kofeiini alentaa veren virtsahappopitoisuutta sitomalla sitä kudoksiin, jolloin kudosten happamuus lisääntyy. Tällöin hapot kiteytyvät erityisesti huonon nestekierron alueilla, kuten tukikudoksessa (luu- ja sidekudos) ja rasvakudoksessa. Runsas kofeiinin saanti lisää osteoporoosin riskiä.

Kofeiinia käytetään parantamaan henkistä valppautta, yhdessä särkylääkkeiden kanssa päänsäryn ja migreenin ehkäisyyn tai hoitoon sekä virtsan eritystä kiihdyttämään. Urheilijat käyttävät kofeiinia yleisesti stimulanttina. Kofeiinia sisältäviä voiteita käytetään ihon punoituksen ja kutinan hoitoon.
|info3=Hereillä ollessa adenosiinia kertyy etuaivojen valve-unirytmiä säätelevälle alueelle ja se viestii elimistölle unen tarpeesta. Kofeiini pääsee keskushermostoon ja se estää aivojen adenosiinireseptoreiden toimintaa. Tällöin väsymyksen tunteen syntyminen ehkäistyy.
Kofeiini supistaa verisuonia kohottaen verenpainetta ja heikentää insuliiniherkkyyttä. Kofeiini estää fosfodiesteraasin toimintaa. (Fosfodiesteraasit ovat entsyymejä, jotka inaktivoivat solun energiapaketti cAMP:tä). Kofeiini kiihdyttää hikoilua, sydämen lyöntitiheyttä ja virtsan eritystä.

Kofeiinia tiedetään käytetyn astman, sappivaivojen, tarkkaavaisuus-ylivilkkaushäiriön (ADHD), vastasyntyneiden hendenahdistuksen, alhaisen verenpaineen, ylipainon ja II-tyypin diabeteksen hoitoon.

'''Tutkimustiedon valossa kofeiini on tehokas:'''
* Päänsäryn hoidossa.
* Henkisen valppauden kohottamiseen.

'''Kofeiini saattaa olla tehokas:'''
* Parantamaan pitkäkestoista urheilullista suorituskykyä.
* Asentohuimauksen ehkäisy (huimaus ylös noustessa l. ortostaattinen hypotensio) vanhuksilla.
* Parkinsonin taudin riskin alentaminen.
* Astman hoidossa kofeiini parantaa hengitysteiden toimintaa jopa neljä tuntia.
* II-tyypin diabeteksen ehkäisy; kahvia tai teetä runsaammin juovilla alhaisempi riski kuin ei kofeiinia nauttivilla.
* Keskosten hengitysvaikeuksien hoito.
* Sappikivien ehkäisy. Runsaasti kofeiinipitoisia juomia (yli 400-800 mg kofeiinia) päivittäin juovilla sappikivien muodostumisen riski on merkittävästi alentunut. Teho on annosriippuvainen.
* Laihduttaminen; kofeiini yhdessä efedriinin kanssa auttaa ylipainoisten (BMI 25-40) painon laskussa lyhyellä aikavälillä osana vähärasvaista ja vähäkalorista ruokavaliota.

Kofeiini näytäisi oleva tehoton tarkkaavaisuus-ylivilkkaushäiriön (ADHD) hoidossa.

'''Viitteitä hyödyistä on saatu''', mutta näytön vähäisyyden vuoksi tieteelistä arvioita tehosta ei voi vielä tehdä seuraavissa tiloissa:
* Ihon ärsytys, punoitusta ja kutinaa.
* Liikuntakestävyyden parantaminen.

'''Tukimuksissa tehokkaaksi havaitut kofeiinin annokset ovat:'''
* Päänsärky tai henkisen vireyden parantaminen: 250 mg päivässä.
* Väsymys: 150-600 mg.
* Urheilusuorituksen parantaminen: >2-10 mg/painokilo
* Laihduttaminen: efedriiniä ja kofeiinia sisältävissä tuotteissa on usein 20 mg efedriiniä ja 200 mg kofeiinia ja annostus on kolmasti päivässä.
* Sappikivien ehkäisy: >400 mg
* Parkinsonin taudin ehkäisy: Miehillä 124-2716 mg päivittäin – yli 400 mg annoksilla teho on paras. Naisilla 1-3 kuppia kahvia päivässä näyttää olevan tehokkain annos.
|info4=Piristävän vaikutuksensa vuoksi '''kofeiini voi aiheuttaa unihäiriöitä'''. Kofeiini saattaa aiheuttaa jo pieninä annoksina sydämentykytystä, vapinaa, levottomuutta ja hermostuneisuutta kofeiiniherkille ihmisille, raskaana oleville ja lapsille.

Kofeiini kertyy keskushermostoon ja '''runsas, säännöllinen kofeiinin käyttö (yli 500 mg/vrk) saattaa aiheuttaa haittavaikutuksia''', kuten ahdistuneisuushäiriötä (pakkomielteet, paniikkihäiriö, pelot, masennus, ylikiihtyneisyys) ja unihäiriöitä.

Enemmän kuin 300 mg kofeiinia päivittäin nauttivilla postmenopausaalisilla naisilla luiden haurastuminen on merkittävästi lisääntynyt.

'''Kofeiiniriippuvuus syntyy nopeasti''', lapsilla jo 50 mg päiväannoksella ja vieroitusoireita ovat: päänsärky, väsymys, keskittymiskyvyn puute, ärtyneisyys, ahdistuneisuus, huonovointisuus, oksentelu ja lihaskivut. Mitä suurempi päivittäinen kofeiiniannos on ollut, sitä vaikeammat ovat vieroitusoireet. Vieroitusoireet kestävät 2-9 päivää.
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# Abernethy DR, Todd EL. Impairment of caffeine clearance by chronic use of low-dose oestrogen-containing oral contraceptives. Eur J Clin Pharmacol 1985;28:425-8.
# Acheson KJ, Gremaud G, Meirim I, et al. Metabolic effects of caffeine in humans: lipid oxidation or futile cycling? Am J Clin Nutr 2004;79:40-6.
# Anderson BJ, Gunn TR, Holford NH, Johnson R. Caffeine overdose in a premature infant: clinical course and pharmacokinetics. Anaesth Intensive Care 1999;27:307-11.
# Ascherio A, Zhang SM, Hernan MA, et al. Prospective study of caffeine intake and risk of Parkinson's disease in men and women. Proceedings 125th Ann Mtg Am Neurological Assn. Boston, MA: 2000;Oct 15-18:42 (abstract 53).
# Backhouse SH, Biddle SJ, Bishop NC, Williams C. Caffeine ingestion, affect and perceived exertion during prolonged cycling. Appetite 2011;57:247-52.
# Bara AI, Barley EA. Caffeine for asthma. Cochrane Database Syst Rev 2001;4:CD001112.
# Cannon ME, Cooke CT, McCarthy JS. Caffeine-induced cardiac arrhythmia: an unrecognised danger of healthfood products. Med J Aust 2001;174:520-1.
# Carrillo JA, Benitez J. Clinically significant pharmacokinetic interactions between dietary caffeine and medications. Clin Pharmacokinet 2000;39:127-53.
# Castellanos FX, Rapoport JL. Effects of caffeine on development and behavior in infancy and childhood: a review of the published literature. Food Chem Toxicol 2002;40:1235-42.
# Checkoway H, Powers K, Smith-Weller T, et al. Parkinson's disease risks associated with cigarette smoking, alcohol consumption, and caffeine intake. Am J Epidemiol 2002;155:732-8.
# Dews PB, O'Brien CP, Bergman J. Caffeine: behavioral effects of withdrawal and related issues. Food Chem Toxicol 2002;40:1257-61.
# Durlach PJ. The effects of a low dose of caffeine on cognitive performance. Psychopharmacology (Berl) 1998;140:116-9.
# Goldstein J, Hoffman HD, Armellino JJ, et al. Treatment of severe, disabling migraine attacks in an over-the-counter population of migraine sufferers: results from three randomized, placebo-controlled studies of the combination of acetaminophen, aspirin, and caffeine. Cephalalgia 1999;19:684-91.
# Heseltine D, Dakkak M, woodhouse K, et al. The effect of caffeine on postprandial hypotension in the elderly. J Am Geriatr Soc 1991;39:160-4.
# Holmgren P, Norden-Pettersson L, Ahlner J. Caffeine fatalities--four case reports. Forensic Sci Int 2004;139:71-3.
# Infante S, Baeza ML, Calvo M, et al. Anaphylaxis due to caffeine. Allergy 2003;58:681-2.
# Juliano LM, Griffiths RR. A critical review of caffeine withdrawal: empirical validation of symptoms and signs, incidence, severity, and associated features. Psychopharmacology (Berl) 2004;176:1-29.
# Kamimori GH, Penetar DM, Headley DB, et al. Effect of three caffeine doses on plasma catecholamines and alertness during prolonged wakefulness. Eur J Clin Pharmacol 2000;56:537-44.
# Lane JD, Barkauskas CE, Surwit RS, Feinglos MN. Caffeine impairs glucose metabolism in type 2 diabetes. Diabetes Care 2004;27:2047-8.
# Lloyd T, Johnson-Rollings N, Eggli DF, et al. Bone status among postmenopausal women with different habitual caffeine intakes: a longitudinal investigation. J Am Coll Nutr 2000;19:256-61.
# Machado-Vieira R, Viale CI, Kapczinski F. Mania associated with an energy drink: the possible role of caffeine, taurine, and inositol. Can J Psychiatry 2001;46:454-5.
# Migliardi JR, Armellino JJ, Friedman M, et al. Caffeine as an analgesic adjuvant in tension headache. Clin Pharmacol Ther 1994;56:576-86.
# Nurminen ML, Niittynen L, Korpela R, Vapaatalo H. Coffee, caffeine and blood pressure: a critical review. Eur J Clin Nutr 1999;53:831-9.
# Petrie HJ, Chown SE, Belfie LM, et al. Caffeine ingestion increases the insulin response to an oral-glucose-tolerance test in obese men before and after weight loss. Am J Clin Nutr 2004;80:22-8.
# Rapuri PB, Gallagher JC, Kinyamu HK, Ryschon KL. Caffeine intake increases the rate of bone loss in elderly women and interacts with vitamin D receptor genotypes. Am J Clin Nutr 2001;74:694-700.
# Ross GW, Abbott RD, Petrovitch H, et al. Association of coffee and caffeine intake with the risk of parkinson disease. JAMA 2000;283:2674-9.
# Savitz DA, Chan RL, Herring AH, et al. Caffeine and miscarriage risk. Epidemiology 2008;19:55-62.
# Silberstein SD, Armellino JJ, Hoffman HD, et al. Treatment of menstruation-associated migraine with the nonprescription combination of acetaminophen, aspirin, and caffeine: results from three randomized, placebo-controlled studies. Clin Ther 1999;21:475-91.
# Sinclair CJ, Geiger JD. Caffeine use in sports. A pharmacological review. J Sports Med Phys Fitness 2000;40:71-9.
# Smith A. Effects of caffeine on human behavior. Food Chem Toxicol 2002;40:1243-55.
# Stookey JD. The diuretic effects of alcohol and caffeine and total water intake misclassification. Eur J Epidemiol 1999;15:181-8.
# Vandeberghe K, Gillis N, Van Leemputte M, et al. Caffeine counteracts the ergogenic action of muscle creatine loading. J Appl Physiol 1996;80:452-7.
# Warburton DM, Bersellini E, Sweeney E. An evaluation of a caffeinated taurine drink on mood, memory and information processing in healthy volunteers without caffeine abstinence. Psychopharmacology (Berl) 2001;158:322-8.
# Watson JM, Jenkins EJ, Hamilton P, et al. Influence of caffeine on the frequency and perception of hypoglycemia in free-living patients with type 1 diabetes. Diabetes Care 2000;23:455-9.
# Watson JM, Sherwin RS, Deary IJ, et al. Dissociation of augmented physiological, hormonal and cognitive responses to hypoglycaemia with sustained caffeine use. Clin Sci (Lond) 2003;104:447-54.
# Weng X, Odouli R, Li DK. Maternal caffeine consumption during pregnancy and the risk of miscarriage: a prospective cohort study. Am J Obstet Gynecol 2008;198:279.e1-8.
# Winkelmayer WC, Stampfer MJ, Willett WC, Curhan GC. Habitual caffeine intake and the risk of hypertension in women. JAMA 2005;294:2330-5.
}}

Greipinsiemen

2014-12-05T09:13:17Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Citrus paradis.jpg
|kuvateksti=Citrus paradis
|info1=Greipinsiemenuute saadaan greipin (''Citrus'' × ''paradisi'') siemenistä, kuorista ja mehun puristamisen jälkeen jäävästä hedelmälihasta.

Grepinsiemenuute tunnetaan bakteerien, virusten ja sienten kasvua hillitsevänä sekä immuunipuolustusta aktivoivana.

Greipinsiemenuutetta on käytetty puhdistavana sekä sisäisesti sekä ulkoisesti esim. suolistohiivan häätöön, myös suun ja kurkun hygieniaan sekä intiimialueiden limakalvojen huuhteluun.
|info2=Greipinsiemenuute sisältää polyfenoleja (bioflavonoidit), glykosideja, pektiiniä, C-vitamiinia, steroleja, tokoferoleja, sitruunahappoa ja limonoideja.
|info3='''Greippiöljyä käytetään kansanlääkinässä''' iholle virkistämään lihaksia, kiihdyttämään hiusten kasvua, kiinteyttämään ihoa, eknen ja rasvaisen ihon hoitoon ja flunssan hoitoon. Öljyä käytetään myös päänsärkyyn, stressin ja masennuksen hoitoon ja höyryhengityksessä hengitystiefektioiden hoitoon.

'''Greipinsiemenuutetta on tutkittu ja viitteitä hyödyistä on saatu''' seuraavissa tiloissa, mutta tutkimusnäytön vähäisyyden vuoksi tieteellistä arvioita tehosta ei voi toistaiseksi tehdä.
* Psoriasis.
* Ruoansulatuskanavan oireet ihmisiä, joilla on ekseema.
* Lihasten väsyminen.
* Hiusten kasvun edistäminen.
* Haavojen paranemisen edistäminen.
* Ihon kiinteyttäminen.
* Akne ja rasvaisen ihon hoito.
* Päänsärky.
* Stressi.
* Masennus.
* Infektiot.
* Hiiva-infektiot (emätinhuuhteena).
* Kynsisieni-infektiot.
* Veden puhdistaminen (uima-altaassa kloorin sijaan).
|info4=Greipillä on yhteivaikutuksia useiden lääkkeiden kanssa, esim. varfariini. Lääkityksiä käyttävien on hyvä tarkistaa yhteensopivuus hoitohenkilökunnalta ennen greipinsiemenuutteen käyttöä.
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# Allan Sachs (1997). The authoritative guide to grapefruit seed extract. Mendocino, CA: LifeRhythm.
# Armando C, Maythe S, Beatriz NP (December 1997). "Antioxidant activity of grapefruit seed extract on vegetable oils". Journal of the Science of Food and Agriculture 77 (4): 463–7.
# Arthington JD, Kunkle WE, Martin AM (July 2002). "Citrus pulp for cattle". Vet. Clin. North Am. Food Anim. Pract. 18 (2): 317–26, vii.
# Avula B, Dentali S, Khan IA (August 2007). "Simultaneous identification and quantification by liquid chromatography of benzethonium chloride, methyl paraben and triclosan in commercial products labeled as grapefruit seed extract". Pharmazie 62 (8): 593–6.
# Bakalar, Nicholas. Experts Reveal the Secret Powers of Grapefruit Juice. The New York Times. March 21, 2006.
# Bekiroglu S, Myrberg O, Ostman K, et al. (August 2008). "Validation of a quantitative NMR method for suspected counterfeit products exemplified on determination of benzethonium chloride in grapefruit seed extracts". J Pharm Biomed Anal 47 (4–5): 958–61.doi:10.1016/j.jpba.2008.03.021. PMID 18456447.
# Brandin H, Myrberg O, Rundlöf T, Arvidsson AK, Brenning G (June 2007). "Adverse effects by artificial grapefruit seed extract products in patients on warfarin therapy". Eur. J. Clin. Pharmacol. 63 (6): 565–70.
# Cvetnić Z, Vladimir-Knezević S (September 2004). "Antimicrobial activity of grapefruit seed and pulp ethanolic extract". Acta Pharm 54 (3): 243–50.
# Eleraky NZ, Potgieter LN, Kennedy MA (2002). "Virucidal efficacy of four new disinfectants". J Am Anim Hosp Assoc 38 (3): 231–4.
# Ganzera M, Aberham A, Stuppner H (May 2006). "Development and validation of an HPLC/UV/MS method for simultaneous determination of 18 preservatives in grapefruit seed extract". J. Agric. Food Chem. 54 (11): 3768–72.
# Giamperi L, Fraternale D, Bucchini A, Ricci D (March 2004). "Antioxidant activity of Citrus paradisi seeds glyceric extract". Fitoterapia 75 (2): 221–4.
# Gorinstein S, Leontowicz H, Leontowicz M, et al. (April 2005). "Changes in plasma lipid and antioxidant activity in rats as a result of naringin and red grapefruit supplementation". J. Agric. Food Chem. 53 (8): 3223–8.
# Heggers JP, Cottingham J, Gusman J, et al. (June 2002). "The effectiveness of processed grapefruit-seed extract as an antibacterial agent: II. Mechanism of action and in vitro toxicity". J Altern Complement Med 8 (3): 333–40.
# Ionescu G, Kiehl F, Wichmann-Kunz F, et al. Oral citrus seed extract in atopic eczema: in vitro and in vivo studies on intestinal microflora. J Orthomolec Med 1990;5:155-7.
# Michael Quinion. World Wide Words: Questions & Answers; Grapefruit. 2009.
# Reagor L, Gusman J, McCoy L, Carino E, Heggers JP (June 2002). "The effectiveness of processed grapefruit-seed extract as an antibacterial agent: I. An in vitro agar assay". J Altern Complement Med 8 (3): 325–32.
# Sakamoto S, Sato K, Maitani T, Yamada T. [Analysis of components in natural food additive "grapefruit seed extract" by HPLC and LC/MS]. Eisei Shikenjo Hokoku 1996;:38-42.
# Sharamon, S., Baginski, B.J. The Healing Power of Grapefruit Seed. Lotus Press, Wisconsin. 1996.
# Sugimoto N, Tada A, Kuroyanagi M, et al. (February 2008). "[Survey of synthetic disinfectants in grapefruit seed extract and its compounded products]". Shokuhin Eiseigaku Zasshi (in Japanese) 49 (1): 56–62. doi:10.3358/shokueishi.49.56.
# Takeoka GR, Dao LT, Wong RY, Harden LA (September 2005). "Identification of benzalkonium chloride in commercial grapefruit seed extracts". J. Agric. Food Chem. 53 (19): 7630–6.
# Todd Caldecott. Grapefruit Seed Extract. Medical Herbalism 2005:14(3);1.
# Von Woedtke T, Schluter B, Pflegel P, et al. Aspects of the antimicrobial efficacy of grapefruit seed extract and its relation to preservative substances contained. Pharmazie 1999;54:452-6.
# Worwood, Valerie Ann (1991). The complete book of essential oils and aromatherapy. Novato, Calif: New World Library.
}}

Fosfatidylseriini

2014-12-05T09:11:26Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Fosfatidylseriini-soijapavuista.jpg
|kuvateksti=Soijapavuissa on fosfatidyyliseriiniä
|pointti=Fosfatidyyliseriini on välttämätön hermosolujen solukalvojen normaalille toiminnalle etenkin aivoissa.
|info1=Fosfatidyyliseriini (fosfoseriini) on solukalvojen sisäpuolella oleva fosfolipidiyhdiste, joka on välttämätöntä hermosolujen solukalvojen normaalille toiminnalle etenkin aivoissa. Se aktivoi proteiinikinaasi-C:tä (PKC), jonka osallistuu muistitoimintoihin.

Fosfatidyyliseriiniä on eniten aivoissa ja sisäelimissä, kuten kuten maksassa ja munuaisissa sekä kalassa. Elimistö pystyy itsekin valmistamaan fosfatidyyliseriiniä, mutta se saadaan pääosin ravinnosta. Ravinnosta sitä sadaan pienempiä määriä maidosta, valkoisista pavuista, vihreistä lehtivihanneksista, soijasta ja riisistä. Fosfatidyyliseriiniä valmistetaan ravintolisiä varten soijan fosfolipideistä.
|info3='''Fosfatidyyliseriiniä käytetään''' Alzheimerin taudin, masennuksen, kuormituksen aiheuttaman stressin ja ikääntymiseen liittyvän henkisten toimintojen heikentymisen ehkäisyyn ja hoitoon. Jotkut käyttävät sitä tehostaamaan älyllisiä taitoja, estämään rasituksen aiheuttamaa stressiä ja parantamaan urheilullista suorituskykyä nuorilla sekä tarkkavaisuus-ylivilkkaushäiriön (ADHD) ja masennuksen hoitoon.

'''Fosfatidyyliseriini näyttäisi olevan tehokas tehokas:'''
* Alzheimerin taudin ehkäisyssä ja hoidossa. Fosfatidyyliseriini voi parantaa joitakin oireita 6-12 viikon ajan erityisesti vain lievästi oireilevilla.
* Vanhuuden tylsistymisen hoito (seniili dementia eli älyllisten kykyjen merkittävä heikentyminen) . Lehmän aivoista valmistettu fosfatidyyliseriini on tutkimuksissa parantanut huomiokykyä, kielellisiä taitoja ja muistia. Soijasta peräisin olevalla fosfadityyliseriinillä on osoitettu korjaavan ikääntymiseen liittyvää muistin heikkenemistä muta sillä ei ole tehty vielä riittävästi tutkimuksia, jotta osattaisiin sanoa onko sillä samanlainen vaikutus kuin eläinperäisellä fosfatidyyliseriinillä.

'''Fosfatidyyliseriinin hyödyistä on saatu viitteitä''' seuraavissa tiloissa mutta vähäisen tutkimusaineiston vuoksi tieteellistä arvioita tehosta ei voi vielä tehdä:
* Masennus. Alustavien tutkimusten mukaan fosfatidyyliseriini saattaa parantaa iäkkäiden masennusta.
* Liikunnan aiheuttaman stressin lievittäminen. Fosfatidyyliseriini saattaa tuntea ehkäistä harjoittelun aiheuttamaa lihasten kipeytymistä ja edistää hyvinvointia.
* Urheilullisen suorituskyvyn parantaminen.
* Ajattelukyvyn tehostaminen.
* Tarkaavaisuus-ylivilkkaushäiriön (ADHD) hoito.

Fosfatidyyliseriini näyttäisi olevan turvallinen useimmille. Sitä on käytetty tutkimuksissa yhtäjaksoisesti pisimmillään kuusi kuukautta.
Soijaperäinen fosfatidyyliseriini on luokiteltu yleisesti turvalliseksi ('''GRAS-status''' Yhdysvalloissa FDA:n toimesta) ikääntyvien ravintolisänä korkeintaan annoksella 200 mg kolmasti päivässä.
Fosfatidyyliseriinin käyttö voi aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten unettomuutta ja vatsavaivoja etenkin yli 300 mg/vrk annoksilla.
|info4=Eläinperäisen fosfatidyyliseriinin käyttöön on liitetty epäily mahdollisesta sairauden tartuntarisriskistä, esim. hullun lehmän tauti. Tästä ei ole kuitenkaan minkäänlaista näyttöä eikä yhtään tapausta ole havaittu.

Fosfatidyyliseriini saattaa heikentää antikolinergisten lääkkeiden vaikutusta (lamaavat parasympaattisen hermoston vaikutuksia ja käytetään mm. Parkinsonin taudin, virtsan pidätyskyvyttömyyden ja keuhkoahtaumataudin hoidossa).

Fosfatidyyliseriini saattaa vahvistaa asetyylikoliinisteraasiestäjien ja kolinergisten lääkkeiden vaikutusta ja sivuvaikutuksia (atropiini, skopolamiini, eräät allergialääkkeet, Alzheimerin taudin lääkkeet, glaukooman lääkkeet ja masennuslääkkeet).
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# Amaducci L. Phosphatidylserine in the treatment of Alzheimer's disease: results of a multicenter study. Psychopharmacol Bull 1988;24:130-4.
# Benton D, Donohoe RT, Sillance B, Nabb S. The influence of phosphatidylserine supplementation on mood and heart rate when faced with an acute stressor. Nutr Neurosci 2001;4:169-78.
# Blokland A, Honig W, Brouns F, Jolles J. Cognition-enhancing properties of subchronic phosphatidylserine (PS) treatment in middle-aged rats: comparison of bovine cortex PS with egg PS and soybean PS. Nutrition 1999;15:778-83.
# "Can phosphatidylserine improve memory and cognitive function in people with Alzheimer's disease?".mayoclinic.com.
# C.R. Scholfield ."Composition of Soybean Lecithin".Journal of the American Oil Chemists' Society 1981 October 58 (10): 890.
# Cenacchi T, Bertoldin T, Farina C, et al. Cognitive decline in the elderly: a double-blind, placebo-controlled multicenter study on efficacy of phosphatidylserine administration. Aging (Milano) 1993;5:123-33.
# Christine L. Taylor, Ph.D. (May 13, 2003). "Phosphatidylserine and Cognitive Dysfunction and Dementia (Qualified Health Claim: Final Decision Letter)". Office of Nutritional Products, Labeling and Dietary Supplements Center for Food Safety and Applied Nutrition, U.S. Food and Drug Administration. Retrieved 2014-01-22.
# Crook T, Petrie W, Wells C, Massari DC. Effects of phosphatidylserine in Alzheimer's disease. Psychopharmacol Bull 1992;28:61-6.
# Crook TH, Tinklenberg J, Yesavage J, et al. Effects of phosphatidylserine in age-associated memory impairment. Neurology 1991;41:644-9.
# Crook, T. H.; R. M. Klatz (ed) (1998).Treatment of Age-Related Cognitive Decline: Effects of Phosphatidylserine in Anti-Aging Medical Therapeutics 2. Chicago: Health Quest Publications. pp. 20–29.
# Delwaide PJ, Gyselynck-Mambourg AM, Hurlet A, Ylieff M. Double-blind, randomized, controlled study of phosphatidylserine in senile demented patients. Acta Neurol Scand 1986;73:136-40.
# Engel RR, Satzger W, Gunther W, et al. Double-blind cross-over study of phosphatidylserine vs. placebo in patients with early dementia of the Alzheimer type. Eur Neuropsychopharmacol 1992;2:149-55.
# Fahey TD, Pearl MS. The hormonal and perceptive effects of phosphatidylserine administration during two weeks of resistive exercise-induced overtraining. Biol Sport 1998;15:135-44.
# Fernholz KM, Seifert JG, Bacharach DW, Burke ER, Gazal O . "The Effects of Phosphatidyl Serine on Markers of Muscular Stress in Endurance Runners [abstract]". Med Sci Sports Exerc 2000 32 (4): S321.
# Funfgeld EW, Baggen M, Nedwidek P, et al. Double-blind study with phosphatidylserine (PS) in parkinsonian patients with senile dementia of Alzheimer's type (SDAT). Prog Clin Biol Res 1989;317:1235-46.
# Heiss WD, Kessler J, Mielke R, et al. Long-term effects of phosphatidylserine, pyritinol, and cognitive training in Alzheimer's disease. A neuropsychological, EEG, and PET investigation. Dementia 1994;5:88-98.
# Hirayama S, Masuda Y, Rabeler R . "Effect of phosphatidylserine administration on symptoms of attention-deficit/hyperactivity disorder in children". Agro Food 2006 September–October 17 (5): 32–36.
# Hirayama S., Terasawa K., et al. "The effect of phosphatidylserine administration on memory and symptoms of attention-deficit hyperactivity disorder: a randomised, double-blind, placebo-controlled clinical trial". Human Nutrition and Dietetics 2013; Mar 17.
# Jorissen BL, Brouns F, Van Boxtel MP, Ponds RW, Verhey FR, Jolles J, Riedel WJ. "The influence of soy-derived phosphatidylserine on cognition in age-associated memory impairment".Nutritional Neuroscience 2001 4 (2): 121–34.
# Jorissen BL, Brouns F, Van Boxtel MP, Riedel WJ. "Safety of soy-derived phosphatidylserine in elderly people". Nutr Neurosci 2002, October 5 (5): 337–343.doi:10.1080/1028415021000033802.
# Jäger R, Purpura M, Geiss K-R, Weiß M, Baumeister J, Amatulli F, Schröder L, Herwegen H. "The effect of phosphatidylserine on golf performance". International Society of Sports Nutrition 2007 December 4 (1).
# Kidd PM. Attention Deficit/Hyperactivity disorder (ADHD) in children: rationale for its integrative management. Altern Med Rev 2000;5:402-28.
# Kidd PM. Phosphatidylserine; Membrane nutrient for memory. A clinical and mechanistic assessment. Altern Med Rev 1996;1:70-84.
# Kim HY, Akbar M, Lau A, et al. Inhibition of neuronal apoptosis by docosahexaenoic acid (22:6n-3). Role of phosphatidylserine in antiapoptotic effect. J Biol Chem 2000;275:35215-23.
# Kingsley M, Wadsworth D, Kilduff LP, McEneny J, Benton D . "Effects of phosphatidylserine on oxidative stress following intermittent running". Med Sci Sports Exerc 2005 August 37 (8): 1300–1306.
# Kingsley MI, Miller M, Kilduff LP, McEneny J, Benton D . "Effects of phosphatidylserine on exercise capacity during cycling in active males". Med Sci Sports Exerc 2006 January 2006 38 (1): 64–71.
# Lewis CJ. Letter to reiterate certain public health and safety concerns to firms manufacturing or importing dietary supplements that contain specific bovine tissues. FDA. Available at: www.cfsan.fda.gov/~dms/dspltr05.html.
# Maggioni M, Picotti GB, Bondiolotti GP, et al. Effects of phosphatidylserine therapy in geriatric patients with depressive disorders. Acta Psychiatr Scand 1990;81:265-70.
# Mallat Z, Benamer H, Hugel B, et al. Elevated levels of shed membrane microparticles with procoagulant potential in the peripheral circulating blood of patients with acute coronary syndromes. Circulation 2000;101:841-3.
# Monastra G, Cross AH, Bruni A, et al. Phosphatidylserine, a putative inhibitor of tumor necrosis factor, prevents autoimmune demyelination. Neurology 1993;43:153-63.
# Monteleone P, Beinat L, Tanzillo C, et al. Effects of phosphatidylserine on the neuroendocrine response to physical stress in humans. Neuroendocrinology 1990;52:243-8.
# Monteleone P, Maj M, Beinat L, et al. Blunting by chronic phosphatidylserine administration of the stress-induced activation of the hypothalamo-pituitary-adrenal axis in healthy men. Eur J Clin Pharmacol 1992;42:385-8.
# Palmieri G, Palmieri R, Inzoli MR, et al. Double-blind controlled trial of phosphatidylserine in patients with senile mental deterioration. Clin Trials J 1987;24:73-83.
# Parker AG, Gordon J, Thornton A, Byars A, Lubker J, Bartlett M, Byrd M, Oliver J, Simbo S, Rasmussen C, Greenwood M, Kreider RB. "The effects of IQPLUS Focus on cognitive function, mood and endocrine response before and following acute exercise". International Society of Sports Nutrition 2011;October 20:118 (1).
# Pepping J. Phosphatidylserine. Am J Health-Syst Pharm 1999;56:2038,2043-4.
# Richter Y, Herzog Y, Lifshitz Y, Hayun R, Zchut S. The effect of soybean-derived phosphatidylserine on cognitive performance in elderly with subjective memory complaints: a pilot study. Clin Interv Aging. 2013;8:557-63.
# Schreiber S, Kampf-Sherf O, Gorfine M, et al. An open trial of plant-source derived phosphatydilserine for treatment of age-related cognitive decline. Isr J Psychiatry Relat Sci 2000;37:302-7.
# Starks MA, Starks SL, Kingsley M, Purpura M, Jäger R . "The effects of phosphatidylserine on endocrine response to moderate intensity exercise". J Int Soc Sports Nutr 2008; July:5.
# Vaisman N, Kaysar N, Zaruk-Adasha Y, Pelled D, Brichon G, Zwingelstein G, Bodennec J. "Correlation between changes in blood fatty acid composition and visual sustained attention performance in children with inattention: effect of dietary n-3 fatty acids containing phospholipids". The American Journal of Clinical Nutrition 2008;87 (5): 1170–1180.
# Verhoven, B; Schlegel, RA, Williamson, P. "Mechanisms of phosphatidylserine exposure, a phagocyte recognition signal, on apoptotic T lymphocytes". The Journal of experimental medicine (1995;11:182 (5): 1597–601.
# Villardita C, Grioli S, Salmeri G, et al. Multicentre clinical trial of brain phosphatidylserine in elderly patients with intellectual deterioration. Clin Trials J 1987;24:84-93.
# Yamazaki M, Inoue A, Koh CS, et al. Phosphatidylserine suppresses Theiler's murine encephalomyelitis virus-induced demyelinating disease. J Neuroimmunol 1997;75:113-22.
# Zanotti A, Valzelli L, Toffano G. Chronic phosphatidylserine treatment improves spatial memory and passive avoidance in aged rats. Psychopharmacology (Berl) 1989;99:316-21.
}}

Chlorella

2014-12-05T09:10:32Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Chlorella.jpg
|kuvateksti=Chlorella eli klorella
|pointti=Klorellaa on pitkään tutkittu korvaavana ravintona, koska se sisältää paljon proteiinia ja runsaasti muita suojaravintoaineita.
|info1=Chlorella (''Chlorella vulgaris'') on yksisoluinen, sinivihreä makean veden levä. Chlorella on saanut nimensä klorofyllin (lehtivihreä) mukaan ja on kasvikunnan paras tunnettu klorofyllin lähteistä.

Chlorellaa on useita lajeja. Yleisimmät ravintolisäkäytössä ovat ''Chlorella vulgaris'' ja ''Chlorella pyrenoidosa''.
|info2=Chlorella sisältää runsaasti proteiinia (55-60%), klorofylliä eli lehtivihreää (3-5%) ja karotenoideja (mm. astaksantiini).Chlorellassa on myös mm. A-, B-, C-, E- ja K-vitamiineja. Kivennäisaineista mm. rautaa, jodi, fosfori, magnesium, sinkki ja kalsiumia. Chlorella sisältää myös nukleiinihappoja (RNA ja DNA) sekä rasvahappoja.

Chlorella pyrenoidosa sisältää C.G.F (chlorella growth factor)-tekijää. CGF sisältää nukleiinipeptiidejä, jotka ovat tärkeitä tuman RNA/DNA:n tuotannossa.
|info3=Chlorellaa käytetään yleisesti puhdistamaan kehoa ja chlorella poistaa elimistöstä raskasmetallaja. Chlorellan sisältämä klorofylli edistää punasolujen muodostumista.

Chlorellaa käytetään myös syövän tukihoidoissa. Chlorella tukee immuunijärjestelmäa esimerkiksi pitkäaikaissairauden tai kemoterapian johdosta. Chlorella nopeuttaa valkosolujen palautumista ja rakentumista. Chlorella myös lisää vastustuskykyä.
|info4=Raskaus- ja imetysaikana tulisi välttää chlorellan käyttämistä. Jotkut chlorella-ravintolisät sisältävät runsaasti K-vitamiinia, siksi verenohennuslääkkeitä (mm. varfariini) kättävien tulisi huomioida tämä lääkityksessä. Joitakin allergisia reaktioita on raportoitu chlorellan käytössä.
}}

Koivu

2014-12-05T09:06:18Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Birch.jpg
|kuvateksti=Koivunlehti
|pointti=Koivunlehdet on mieto diureetti ja mahlasta saa virkistävää juomaa.
|info1=Suomessa yleiset koivulajit ovat rauduskoivu (''Betula pendula'' syn. ''B. verrucosa''), hieskoivu (''B. pubescens'') ja vaivaiskoivu (''B. nana''). Näiden lisäksi on olemassa lukuisia alalajeja ja risteytyksiä. Rohdoskäyttöön kelpaavat Euroopan farmakopean mukaan ''B. pendula'' tai ''B. pubescens'' sekä näiden hybridit. Rohdoksena käytetään lehtiä, joiden laatuvaatimuksena on vähintään 1,5% flavonoideja, laskettuna hyperosidiksi.

Perinteisessä käytössä on lisäksi mahla, jota voidaan juoksuttaa keväisin huhti-toukokuussa. Mahlan juoksutus vaatii maanomistajan lupaa.
|info2=Koivunlehdet sisältävät n. 3% flavonoideja, joiden pääkomponentit ovat hyperosidi ja avikulariini. Lisäksi lehdissä on muita fenoleja, esim. gallushappojohdannaisia, fenolihappoja, kuten klorogeeni- ja p-kumaarihappo, sekä triterpeenejä. Lehdissä on myös pieniä määriä C-vitamiinia, eteeristä öljyä ja kaliumia (Wichtl 2002).

Mahla koostuu suurimmaksi osaksi vedestä. Sen kuiva-ainepitoisuus on noin 1%, johon sisältyy sokereita (glukoosi ja fruktoosi), hedelmähappoja, hivenaineita (kalium, kalsium, magnesium ja mangaani), proteiineja ja entsyymejä. Juoksutuskauden alussa mahlan pH on n. 7, mutta se alenee mahlakauden loppua kohden n. 5:ksi. Vesipitoisena mahlan säilyvyys on huono, n. 2-5 vrk jääkaapissa, mutta säilyvyyttä voidaan parantaa pakastamalla.
|info3=Koivunlehdellä on diureettista vaikutusta (vesidiureesi), joka johtuu sen sisältämistä flavonoideista. C-vitamiinisisältö tehostaa diureettista vaikutusta. Koivunlehteä ja siitä tehtyjä valmisteita käytetään virtsateiden huuhteluterapiaan, erityisesti jos on kyseessä tulehdus ja tai virtsasora, ja myös virtsatieinfektioiden (bakteerien aiheuttamat) tukihoitona (ESCOP).

Kansanlääkinnässä koivunlehtiä on käytetty mm. kihtiin ja reumaan, ns. kevätkuureina puhdistamaan verta, hiusten lähtöön ja ihokääreinä (Wichtl 2002).

Yrttitee: 2-3 g hienonnettua rohdosta valellaan kuumalla vedellä ja annetaan hautua 10-15 minuuttia. Voi nauttia 2-3 kertaa päivässä. 1 tl = n. 1 g (Wichtl 2002).
|info4=Ei suositella käytettäväksi jos turvotuksen syynä on sydämen tai munuaisten vajaatoiminta.
|info6=1.European Pharmacopoeia, 8th edition: Birch leaf, pp. 1173-1175. European Council, Strasbourg 2013.

2.Wichtl M (toim.): Teedrogen und Phytopharmaka, 4. Auflage: Betulae folium, pp. 87-90. Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft mbH, Stuttgart 2002.

3.http://www.luontoyrittaja.net/215.html

4.ESCOP Monographs 2nd edition: Betulae folium, pp. 48-51. Thieme Verlag Stutgart 2003.

}}

Koivu

2014-12-05T09:05:21Z

YHolm:

Koivu

2014-12-05T09:04:09Z

YHolm: Ak: Uusi sivu: {{Ainesosalomake |kuva=Birch.jpg |kuvateksti=Koivunlehti |pointti=Koivunlehdet on mieto diureetti ja mahlasta saa virksitävää juomaa. |info1=Suomessa yleiset koivulajit ovat rau...

{{Ainesosalomake
|kuva=Birch.jpg
|kuvateksti=Koivunlehti
|pointti=Koivunlehdet on mieto diureetti ja mahlasta saa virksitävää juomaa.
|info1=Suomessa yleiset koivulajit ovat rauduskoivu (''Betula pendula'' syn. ''B. verrucosa''), hieskoivu (''B. pubescens'') ja vaivaiskoivu (''B. nana''). Näiden lisäksi on olemassa lukuisia alalajeja ja risteytyksiä. Rohdoskäyttöön kelpaavat Euroopan farmakopean mukaan ''B. pendula'' tai ''B. pubescens'' sekä näiden hybridit. Rohdoksena käytetään lehtiä, joiden laatuvaatimuksena on vähintään 1,5% flavonoideja, laskettuna hyperosidiksi.

Perinteisessä käytössä on lisäksi mahla, jota voidaan juoksuttaa keväisin huhti-toukokuussa. Mahlan juoksutus vaatii maanomistajan lupaa.

|info2=Koivunlehdet sisältävät n. 3% flavonoideja, joiden pääkomponentit ovat hyperosidi ja avikulariini. Lisäksi lehdissä on muita fenoleja, esim. gallushappojohdannaisia, fenolihappoja, kuten klorogeeni- ja p-kumaarihappo, sekä triterpeenejä. Lehdissä on myös pieniä määriä C-vitamiinia, eteeristä öljyä ja kaliumia (Wichtl 2002).

Mahla koostuu suurimmaksi osaksi vedestä. Sen kuiva-ainepitoisuus on noin 1%, johon sisältyy sokereita (glukoosi ja fruktoosi), hedelmähappoja, hivenaineita (kalium, kalsium, magnesium ja mangaani), proteiineja ja entsyymejä. Juoksutuskauden alussa mahlan pH on n. 7, mutta se alenee mahlakauden loppua kohden n. 5:ksi. Vesipitoisena mahlan säilyvyys on huono, n. 2-5 vrk jääkaapissa, mutta säilyvyyttä voidaan parantaa pakastamalla.

|info3=Koivunlehdellä on diureettista vaikutusta (vesidiureesi), joka johtuu sen sisältämistä flavonoideista. C-vitamiinisisältö tehostaa diureettista vaikutusta. Koivunlehteä ja siitä tehtyjä valmisteita käytetään virtsateiden huuhteluterapiaan, erityisesti jos on kyseessä tulehdus ja tai virtsasora, ja myös virtsatieinfektioiden (bakteerien aiheuttamat) tukihoitona (ESCOP).

Kansanlääkinnässä koivunlehtiä on käytetty mm. kihtiin ja reumaan, ns. kevätkuureina puhdistamaan verta, hiusten lähtöön ja ihokääreinä (Wichtl 2002).

Yrttitee: 2-3 g hienonnettua rohdosta valellaan kuumalla vedellä ja annetaan hautua 10-15 minuuttia. Voi nauttia 2-3 kertaa päivässä. 1 tl = n. 1 g (Wichtl 2002).

|info4=Ei suositella käytettäväksi jos turvotuksen syynä on sydämen tai munuaisten vajaatoiminta.
}}

Tiedosto:Birch.jpg

2014-12-05T09:00:50Z

YHolm:

Koiruoho eli mali

2014-12-05T08:17:11Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Koiruoho.jpg
|kuvateksti=Koiruohotee
|pointti=Koiruoho on yksi kaikkein vanhimpia rohtokasveja: sitä on suositeltu mm. ruokahaluttomuuteen ja suolistoloisten häätämiseen sekä kuukautiskipuihin.
|info1=Koiruoho eli mali, ''Artemisia absinthium'', on monivuotinen, usein tyvestä puutunut marunoiden suvun kasvi. Mali kasvaa luonnonvaraisena laajalti Euroopassa, Afrikassa ja Aasiassa. Kasvupaikka on kuivahko, kuten kedot, hietikot ja tienvarret.
|info2=Koiruohon haihtuva eteerinen öljy sisältää pääkomponentteina isotujonia ja tujolia. Näiden lisäksi siinä on kadineenia ja fellandreenia. Kasvissa on myös karvasaineita, joista eniten absintiinia ja artabsiinia. Koiruohon sisältämillä atsuleeneilla on tulehduksia ehkäisevä sekä kuumetta laskeva vaikutus.
|info3=Rohdoksi kerätään kukinta-aikaisia lehtiä ja versojen kärkiä. Koiruoho kuuluu lääkeluettelon kasveihin ja rohdosten valmistus tapahtuu lääketehtaissa.

Nykyisin koiruohon käyttöalueita ovat mahanesteiden ja sapen erityksen lisääminen sekä ruokahaluttomuus. Käytetään korkeintaan muutama päivä kerrallaan.

Karvasaineista tulee kasvin erittäin karvas maku, mutta niillä on ruokahalua ja ruuansulatusta edistävä vaikutus.
Tujoni ehkäisee ilmavaivoja, toimii matolääkkeenä ja edistää kuukautisten alkamista.

Perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä kerämarunaa, (''Artemisia annua''), malin sukulaislajia on käytetty kuumelääkkeenä. Kasvista on sittemmin kehitetty malarialääkkeeksi artemisiniini.
|info4=N. 35% eteerisestä öljystä on tujonia, joka liiallisesti käytettynä on hermomyrkky ja aiheuttaa riippuvuutta. Yliannostukset ja jatkuva koiruohon käyttö voivat aiheuttaa kouristuksia, oksentelua, huimausta, kramppeja ja hourailua. Koiruohosta eristettyä eteeristä öljyä ei saa käyttää sisäisesti.

Absinttiliköörin valmistus kiellettiin Sveitsissä ja Ranskassa 1900-luvun alussa koska sen pitkäaikainen käyttö aiheutti muistin menetystä. Uudempien tutkimusten mukaan muistin menetys sekä muut oireet aiheutuivat juoman sisältämästä etanolista eli alkoholista.
Lasten ja odottavien äitien sekä myös imetysaikana tulee välttää koiruohon käyttöä. Koiruohosta on olemassa muotoja, jotka eivät sisällä lainkaan tujonia.
|info5=Yrttitarha: http://www.yrttitarha.fi/kanta/koiruoho/

Lajituntemuksen oppimisympäristö koiruoho, mali: http://pinkka.helsinki.fi/virtuaalikasvio/plant.php?id=5522

Luontoportti: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/mali
|info6=1. Holm Y., Hiltunen R. Lääkkeitä luonnosta, Palmenia kustannus,2003 Tammer-Paino Oy

2. Piippo S. Luonnon lääkeyrtit 3, Tammi 2004
}}

Nokkonen

2014-12-05T08:10:09Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Shutterstock 88622017.jpg
|pointti=Nokkonen on valittu vuoden 2012 rohdoskasviksi.
|info1=Nokkonen (''Urtica dioica'') eli isonokkonen on polttavalehtinen monivuotinen luonnonkasvi. Nokkosen korkeus on 30-200 cm. Suomessa esiintyy myös Lapin joenvarsilehtojen poltinkarvatonta pohjannokkosta (''Urtica dioica'' ssp. ''sondenii'') ja yksivuotista rautanokkosta (''Urtica urens''). Nokkonen sekoitetaan usein hyvin samannäköiseen valkopeippiin (''Lamium album''). Myös lehtopähkämö (''Stachys sylvatica'') muistuttaa lehdiltään nokkosta. Nokkonen kuuluu kauppayrtteihin. Nokkonen varastoi itseensä nitraattia varsinkin kasvaessaan hyvin typpipitoisessa maassa. Tästä syystä nokkosta ei kannata kerätä kompostien, navettojen tai lantaloiden vierustoilta.
|info2=Nokkosen verso sisältää amiineja (histamiinia, serotoniinia, asetyylikoliinia), flavonoideja (isokversitriinia, rutiinia, kämferolia, isoramnetiinia), klorofylliä, karotenoideja mm. betakaroteenia ja ksantofyllejä, vitamiineja (C-vitamiinia, B-vitamiineja ja K1-vitamiinia), foolihappoa, biotiinia, muurahais-, sitruuna- ja piihappoa sekä suhteellisen runsaasti kalsium- ja kaliumsuoloja. Nokkonen sisältää myös runsaasti aminohappoja. Nokkosen juuresta taas on eristetty parkkiaineita ja erilaisia steroleja mm. beta-sitosterolia. Siemenissä on E-vitamiinia, linolihappoa ja karvasaineita.
|info3=Kansanlääkinnässä nokkosella on ollut monenlaisia käyttötarkoituksia. Nokkonen on tunnettu eri puolilla maailmaa ”verta puhdistavana” ja nivelkipuja lievittävänä rohtona jo vuosisatoja. Elias Lönnrot (1802-1884) esitteli nokkosen Flora Fennicassa (1860) rohtona keripukkiin, keuhkotautiin, verijuoksuihin ja siemeniä matolääkkeeksi.

Nokkonen lisää hemoglobiinia ja punasolujen määrää sekä voi tasata verenpainetta. Nokkosen sisältämät flavonoidit ja kalium lisäävät virtsan, hien, sapen ja maidon eritystä.

Nokkonen edistää ruuansulatusta ja sitä käytetään normalisoimaan suolen toimintaa, parantamaan ruuansulatusvaivoja ja ummetusta. Nokkonen irrottaa myös limaa ja sitä käytetään hengitysteiden ongelmien tukihoitona esim. krooniseen bronkiittiin, yskään ja astmaan, heinänuhaan ja allergioihin. Nokkosta on pidetty yleisesti hyvän kunnon ja vastustuskyvyn kohottajana. Kansa on käyttänyt nokkosen siemeniä potenssia kohottavana ja muistia lisäävänä rohtona.

Saksan lääkintäviranomaisten komissio E suosittelee nokkosen versoa ja lehtiä virtsatietulehduksiin ja reumaattisten vaivojen tukihoidoksi. Euroopan maiden kansallisten fytoterapiayhdistysten järjestö ESCOP hyväksyy nokkosen juuren käytön hoidoksi virtsaamisvaivoihin ja eturauhasen hoitoon. Ranskassa nokkosta käytetään myös nivelvaivojen hoidossa.

Homeopatiassa nokkosta käytetään ihottumien, herpes-viruksen, palovammojen ja kuukautishäiriöiden hoitoon sekä edistämään hiusten kasvua.

Ulkoisesti sitä käytetään ravitsemaan hiuksia, estämään hiusten lähtöä ja rasvoittumista. Nokkosta käytetään myös ihon pintaverenkiertoa lisäämään esimerkiksi kylvyissä helpottamaan reuman oireita ja lievittämään lihaskipuja.
|info4=Nokkosta ei suositella henkilöille, jotka kärsivät sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta ja siitä johtuvasta turvotuksesta. Nokkonen voi kaikkien muiden kasvien tavoin aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita. Nokkosen liiallinen käyttö voi sekoittaa diabetes- ja verenpaine- (alhainen tai korkea) lääkityksen tai lisätä keskushermostoa rauhoittavien lääkkeiden vaikutusta ja vaikuttaa kuukautiskiertoon. Nokkosta ei suositella syötäväksi raskauden aikana eikä sitä pidä myöskään käyttää liikaa imetyksen aikana.
|info5=http://www.nutritionfocus.org/health_notes.aspx?hn_page=vf/healthnotes/HN_Live/Herb/Nettle.htm
|info6=# ESCOP Monographs 2nd ed.: Urticae folium/herba & Urticae radix, pp. 521-535. Thieme Verlag, Stuttgart 2003.
}}

Kultapiisku

2014-12-05T08:06:13Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Kultapiisku.jpg
|kuvateksti=Kultapiisku
|pointti=Kultapiisku-uutetta voi käyttää tukihoitona korkeintaan kahden viikon kuurina virtatietulehdusten yhteydessä. Se tehostaa elimistön puhdistumista paastojen ja puhdistuskuurien aikana.
|info1=Kultapiisku, ''Solidago virgaurea'', on Suomessa yleinen monivuotinen kasvi saaristosta tuntureille. Etelä- ja Keski-Suomessa se voi rehottaa pensasmaisena jopa metrin korkuisena, kukinnoissa voi olla satoja mykeröitä.

Arabit käyttivät kultapiiskua jo keskiajalla. Elias Lönnrot kirjoitti siitä: ”Lääkevoima vahvistava ja kutistuttava, vesittävä. Siitä laitettua teetä t. keitettä kiitetään hyväksi sisälisiä haavoituksia ja verestymiä parantamaan.”

Rohdoksena käytetään kukkivia versoja, jotka kerätään heinä- elokuussa. Rohdoskäyttöön kultapiiskua kerätään versojen latvaosista lehtineen, silputaan ja käytetään kuivattuna.
|info2=Kultapiiskun vaikuttavina aineina saponiineja, katekiinityyppisiä parkkiaineita, flavonoideja, haihtuvaa öljyä, orgaanisia happoja, diterpeenejä, fenoliglykosideja, antosyanidiineja, fenoliglykosideja, antosyanidiineja ja polysasakkarideja
|info3=Rohdoksella on todettu olevan diureettista, tulehdusta vähentävää sekä kouristuksia laukaiseva vaikutus. Sitä on perinteisesti käytetty lisäämään virtsan määrää erilaisissa munuais- ja virtsatieinfektioissa.

Teetä ja uutetta käytetään nesteen poistamiseen elimistöstä sekä reuman, kihdin ja epäpuhtaan ihon hoitoon.

Haavoissa ja infektioissa kultapiiskua käytetään ulkoisesti kääreinä sekä voiteina lievittämään kipua. Fenoliglykosidien on osoitettu ehkäisevän infektioita ja olevan antibioottisia.

Kultapiiskun parkkiaineet supistavat limakalvoja ja ne voivat tuoda helpotusta ripuliin ja suolistotulehduksiin. Lisäksi sillä on sienten kasvua estävä vaikutus.

Saksan lääkelaitoksen komissio E:n mukaan kultapiiskua voidaan käyttää virtsatietulehdusten sekä munuais- ja rakkokivien ja munuaissoran hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Kultapiiskun versoa otetaan päivässä 6-12g teenä tai muina valmisteina.
|info4=Turvallisinta on tuorekasviuutteen ohjeen mukainen kuurikäyttö, ei koskaan kahta viikkoa pidempään. Raskaus- ja imetysaikana kultapiiskurohdosten sisäistä käyttöä tulee välttää. Ei suositella alle 2-vuotiaille eikä sydämen vajaatoiminnasta aiheutuvien turvotusten hoitoon.
|info5=Lajituntemuksen oppimisympäristö, kultapiisku: http://pinkka.helsinki.fi/virtuaalikasvio/plant.php?id=3634

Luontoportti: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/kultapiisku
|info6=1. Castleman M, Terveyskasvit, Otavan Kirjapaino Oy 2000

2. Holm Y., Hiltunen R. Lääkkeitä luonnosta, Palmenia kustannus,2003 Tammer-Paino Oy

3. Piippo S. Luonnon lääkeyrtit 4, Tammi 2004

4. Raipala-Cormier V. Luontoäidin kotiapteekki, WSOY, Juva 1997

5. Vogel A., Yrttikirja, Rohtoja ja ruokaa luonnosta, Ykkös Offset Vaasa 1998
}}

Pellava

2014-12-05T08:03:54Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Pellava.jpg
|kuvateksti=Pellava
|pointti=Vatsapirtelö: Vatsaa rauhoittava ja suolen toimintaa edistävä pellavapirtelö saadaan sekoittamalla 2 tl rouhetta lasilliseen vettä ja annetaan turvota 10 minuuttia. Banaani ja marjat tekevät pirtelöstä herkullisen. Ripulin hoidossa kannattaa ottaa rouhe liottamatta ja juoda runsaasti nestettä päälle. Rouhe sitoo nestettä ja rauhoittaa näin suolistoa.
|info1=Pellava (''Linum usitatissimum'') on ikivanha viljelykasvi, joka jo 8000 vuotta sitten tunnettiin kankaiden ja vaatteiden raakaaineena. Egyptiläiset käärivät balsamoidut vainajat pellavakääreisiin ja raamatussa on monia mainintoja pellavanviljelystä. Nyt pellava on noussut niittämään mainetta terveyskasvina. Sen funktionaaliset ominaisuudet liittyvät pellavansiemenien sisältämiin kuituihin, rasvahappoihin ja lignaaneihin. Vuoden 2011 rohdoskasviksi valittu pellava tarjoaa luonnonmukaisia ja turvallisia keinoja hoitaa ruoansulatusta, kolesteroliarvoja ja vaihdevuosivaivoja.

Tieteellinen nimi: ''Linum usitatissimum'' Heimo: Linaceae, pellavakasvit ruots. lin engl. flax
Muita nimiä: Peltopellava, öljypellava ja kuitupellava
Käytettävät osat: Siemenet

Pellava on yksivuotinen alle metrin korkuinen kuitu- ja öljykasvi, jolla on kauniin siniset tai valkeat kukat. Pellava kuuluu maailman vanhimpiin viljelykasveihin, jota tiedettiin viljellyn jo kivikaudella. Nykyään viljellään pääasiassa öljypellavaa. Pellavan sisältämiä kestäviä ja pitkiä kuituja käytetään tekstiilin raaka-aineena ja pellavansiemeniä rohdoksena. Pellava kuuluu Linaceaeheimoon, johon kuuluu noin 150 lajia ympäri maailmaa. Pellavan lajinimi usitatissimum merkitsee “erityisen hyödyllinen”.

Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto valitsi pellavan vuoden 2011 rohdoskasviksi.
|info2=Pellavansiemen sisältää 40 - 55 % öljyä. Pellavansiemenen rasvahappokoostumus on poikkeuksellinen, muihin kasviöljyihin verrattuna. Pellavan siemenöljy sisältää monityydyttymätöntä omega-3 sarjan alfalinoleenihappoa (ALA) 45 – 60 %, kun muissa kasviöljyissä alfalinoleenihapon määrä on vain muutamasta prosentista noin kymmeneen prosenttiin.
Alfalinoleenihaposta muodostuu elimistössä samoja hyödyllisiä EPA- ja DHA-rasvahappoja, joihin myös kalan terveysvaikutukset perustuvat. Pellavansiemenöljy sisältää myös muita hyviä rasvahappoja kuten linolihappoa (omega-6) ja öljyhappoa (omega-9).

Pellavansiemenet sisältävät liukenematonta (2/3) ja liukoista kuitua (1/3). Liukenemattomat kuidut (selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini) edistävät suolen toimintaa. Liukoinen kuitu (musiini) puolestaan auttaa kolesterolitasojen hallinnassa laskemalla erityisesti huonoa eli LDL-kolesterolia. Kuidut suojaavat myös paksunsuolen syövältä.

Siemenissä on jopa 100-1000 kertaa lignaaneja enemmän kuin muissa ruokaaineissa. Kasvilignaanit ovat fenoliyhdisteitä, jotka suoliston bakteerit muuttavat enterodioliksi ja edelleen enterolaktoniksi. Lignaanit näyttävät tutkimusten mukaan suojaavan hormoniperäisiltä syöviltä ja sydänsairauksilta.
Siemenet sisältävät arvokasta kasviproteiiniä noin 24% ja niiden aminohappokoostumus on monipuolinen. Pellavansiemenissä on lisäksi myös E- ja B-vitamiineja.
|info3=Pellavansiementen perinteinen rohdoskäyttö on liittynyt pääasiassa ruoansulatukseen ja rouhehauteina ulkoisesti erilaisiin ihovaivoihin. Sisäisesti pellavansiemenillä on hoidettu ummetusta, mahahaavaa ja vatsakatarria. Pellavansiemenrouhehauteita ja pellavansiemenöljyä on käytetty myös haavojen, peräpukamien, palovammojen ja ihottuman hoitoon.
Ruokavaliossa pellavansiemenrouhe on erinomainen luonnollsen kuidun lähde. Pellavansiementen vaikutus on miedon laksatiivinen eli ulostamista lisäävä. Pellavansiemenöljy imeytyy parhaiten elimistöön, kun se otetaan ruoan kanssa. Sen voi sekoittaa mehuun, jogurttiin, raejuustoon tai muuhun ruokaan tai juomaan.

Pellava sisältää kasviestrogeeni lignaania erittäin paljon. Pellavassa on lignaania noin 5 mg/1g, kun esimerkiksi rukiissa lignaania on vain noin 0,001 mg/1g. Pellavansiementen sisältämät lignaanit toimivat synergisesti mm. soijan isoflavonoidien kanssa ja samanaikaisella käytöllä voidaan vaikuttaa esim. vaihdevuosivaivoihin paljon tehokkaammin kuin nauttimalla vain jompaakumpaa kasviestrogeenin lähdettä yksinään.

Kun ruokavalioon lisätään pellavansiemenöljyä, se nostaa alfalinoleenihapon määrää veressä ja jonkin ajan kuluttua myös muiden suotuisten rasvahappojen (EPAn, DPAn ja DHAn) määrä kohoaa. Pellavansiemenen sisältämät rasvahapot vaikuttavat suotuisasti verenpaineeseen ja verihiutaleiden kasaantumiseen ja tätä kautta vähentävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin sekä parahtavat seerumin kolesteroliarvoja. Ne ovat tärkeitä myös hermostolle. Nauttimalla yksi ruokalusikallinen pellavansiemenöljyä päivässä saadaan ravitsemussuositusten mukainen määrä alfalinoleenihappoa.
}}

Orapihlaja

2014-12-05T08:00:02Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Crataegus.jpg
|kuvateksti=Orapihlaja
|pointti=Orapihlaja on sydäntä vahvistava rohdos
|info1=Orapihlaja on ruusukasvien heimoon (Rosaceae) kuuluva kasvi. Elintarvikkeena käytetään mm. kiinan orapihlajaa (''Crataegus pinnatifida''), meksikon orapihlajaa (''Crataegus mexicana'') ja useissa muisssakin maissa villinä kasvavien orapihlajien marjoja. Rohdoskäytössä ovat näiden lisäksi erityisesti ''Crataegus laevigata'' (syn. ''C. oxyacantha'' ja ''C. monogyna'' tai näiden hybridejä. Lisäksi käytetään myös harvinaisempia lajeja kuten ''C. pentagyna, C. nigra'' ja ''C. azarolus'' (Ph. Eur. 8th ed.). Rohdoksena käytetään joko marjoja tai lehdet + kukat.

Orapihlajan marjoille asetetaan vähimmäisvaatimuksena 0,06% prosyanidiineja, laskettuna syanidiinikloridina ja lehdille + kukille taas vähintään 1,5% kokonaisflavonoideja, laskettuna hyperosidina (Ph. Eur.).
|info2=Orapihlajan lehtiä, marjoja ja kukkia on käytetty pitkään kansanlääkinnässä rohtona mm. hermostoperäisiin sydänvaivoihin, hermostuneisuuteen, stressaantuneisuuteen ja unettomuuteen. Orapihlaja sisältää tanniineja, flavonoideja (viteksiini, rutiini, kversetiini ja hyperosiidi), oligomeerisiä proantosyanidiinejä (OPC:t, kuten epikatekiini, prosyanidiini ja erityisesti prosyanidiinia B-2), C-flavonia, triterpeenihappoja (ursolihappo, oleanolihappo) ja fenolisia happoja (kahvihappo, klorogeenihappo).

Korkealaatuiset orapihlajavalmisteet vakioidaan (standardoidaan) flavonoidien ja OPC:den suhteen.
|info3=Orapihlajan aktiiviaineet lisäävät sydämen pumppaamaa verimäärää (positiivinen inotrooppinen vaikutus), hidastavat sykettä (negatiivinen kronotrooppinen vaikutus), laajentavat perifeerisiä verisuonia, alentavat verenpainetta ja parantavat hermosignaalien kulkua. Tutkimukset osoittavat, että orapihlaja voi alentaa kokonaiskolesterolia, LDL:ää ("huono kolesteroli") ja triglyseridejä lisäämällä kolesterolin erittymistä sappeen. Se näyttää alentavan rasvan kertymistä maksaan ja aorttaan. Orapihlajan aktiiviaineet toimivat antioksidantteina eli ehkäisevät hapettumisrappeumaa.

Tutkimusnäytön perusteella standardoitu orapihlajauute lievittää tehokkaasti sydämen vajaatoiminnan oireita. ESCOP-monografiassa annetaan seuraavat käyttöaiheet orapihlajalle:

Valmisteita, jotka perustuvat vesialkoholiuutteisiin, käytetään sydämen vajaatoiminnan hoitoon, joka vastaa NYHA-luokitusta II. Yrttiteetä tai vastaavia valmisteita käytetään hermostollisiin sydänvaivoihin sekä tukemaan sydämen ja verenkierron toimintaa.

Tutkimuksissa on saatu viitteitä orapihlajan tehosta seuraavissa tiloissa, mutta näytön vähäisyyden vuoksi tieteellistä arviota tehosta ei voi toistaiseksi tehdä:
Ahdistus.
Verenkiertohäiriöt.
Sepelvaltimotauti.
Epäsäännöllinen syke (rytmihäiriöt).
Korkea verenpaine.
Matala verenpaine.
Korkea kolesteroli.
Lihaskouristukset.

Orapihlajaa tiedetään käytetyn kansanperinteessä useisiin vaivoihin, mm. ruoansulatuskanavan vaivojen kuten ruoansulatushäiriöiden, ripulin ja vatsakipujen hoitoon. Sitä käytetään myös vähentämään ahdistusta, rauhoittamaan, lisäämään virtsaneritystä ja kuukautisongelmiin. Orapihlajaa on käytetty myös suolistoinfektioiden ja -matojen hoitoon. Ulkoisesti orapihjalalla on hoidettu haavaumia, kutinaa, paleltumia ja palovammoja.

Yrttitee: 1-1,5 g hienonnettua rohdosta kupilliseen kuumaa vettä, haudutetaan n. 15 minuuttia. Voi nauttia 3-4 kertaa päivässä. 1 tl = n. 1,8 g (Wichtl 2002).
|info4=Orapihlajavalmisteiden käyttö on todennäköisesti turvallista useimmille aikuisille, kun käytetään pakkauksessa suositeltuja annoksia lyhyen aikaa (enintään 16 viikkoa). Sydänsairauksia ja korkeaa verenpainetta sairastavien tulee keskustella hoitavan lääkärin kanssa ennen orapihlajan käyttöä, koska sillä saatta olla yhteisvaikutuksia useiden näiden tilojen hoidossa käytettävien lääkkeiden kanssa.

Joillakin ihmisillä orapihlaja voi aiheuttaa pahoinvointia, vatsavaivoja, uupumusta, hikoilua, päänsärkyä, huimausta, sydämentykytystä, nenäverenvuotoa, unettomuutta ja levottomuutta. Orapihlajan käyttöä ei ole tutkittu raskauden ja imetyksen aikana eikä sen käyttöä siksi voi tällöin suositella.
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# European Pharmacopoeia, 8th edition, Hawthorn berries pp. 1271-1272, Hawthorn leaf and flower, pp. 1271-1273. European Council, Strasbourg 2013.
# ESCOP MOnographs 2nd edition: Crataegi folium cum flore, pp. 98-106. Thieme Verlag, Stuttgart 2003.
# Wichtl M (toim.): Teedrogen und Phytopharmaka, 4. Auflage, Crataegi folium cum flore pp. 152-156. Wissenscaftliche Verlagsgesellschaft mbH, Stuttgart 2002.
# Chang Q, Zuo Z, Harrison F, Chow MS. Crataegus. J Clin Pharmacol 2002;42:605-12.
# Degenring FH, Suter A, Weber M, Saller R. A randomised double blind placebo controlled clinical trial of a standardised extract of fresh Crataegus berries (Crataegisan) in the treatment of patients with congestive heart failure NYHA II. Phytomedicine 2003;10:363-9.
# Hanus M, Lafon J, Mathieu M. Double-blind, randomised, placebo-controlled study to evaluate the efficacy and safety of a fixed combination containing two plant extracts (Crataegus oxyacantha and Eschscholtzia californica) and magnesium in mild-to-moderate anxiety disorders. Curr Med Res Opin 2004;20:63-71.
# Holubarsch CJ, Colucci WS, Meinertz T, et al. The efficacy and safety of Crataegus extract WS 1442 in patients with heart failure: the SPICE trial. Eur J Heart Fail 2008;10:1255-63.
# Jouad H, Lemhadri A, Maghrani M, et al. orapihlaja evokes a potent anti-hyperglycemic capacity in streptozotocin-induced diabetic rats. Journal of Herbal Pharmacotherapy 2003;3:19-29.
# Pittler MH, Schmidt K, Ernst E. orapihlaja extract for treating chronic heart failure: meta-analysis of randomized trials. Am J Med 2003;114:665-74.
# Schmidt U, Kuhn U, Ploch M, Hubner WD. Efficacy of the orapihlajae (Crataegus) Preparation LI 132 in 78 patients with chronic congestive heart failure defined as NYHA functional class II. Phytomedicine 1994;1:17-24.
# Schwinger RH, Pietsch M, Frank K, Brixius K. Crataegus special extract WS 1442 increases force of contraction in human myocardium cAMP-independently. J Cardiovasc Pharmacol 2000;35:700-7.
# Sharifi N, Souri E, Ziai SA, Amin G, Amanlou M.Discovery of new angiotensin converting enzyme (ACE) inhibitors from medicinal plants to treat hypertension using an in vitro assay. Daru. 2013 Dec 20;21(1):74. doi: 10.1186/2008-2231-21-74.
# Tauchert M. Efficacy and safety of crataegus extract WS 1442 in comparison with placebo in patients with chronic stable New York Heart Association class-III heart failure. Am Heart J 2002;143:910-5.
# Wang J, Xiong X, Feng B.Effect of Crataegus Usage in Cardiovascular Disease Prevention: An Evidence-Based Approach. Evid Based Complement Alternat Med. 2013;2013:149363. Epub 2013 Dec 29. Review.
# Zapfe jun G. Clinical efficacy of crataegus extract WS 1442 in congestive heart failure NYHA class II. Phytomedicine 2001;8:262-6.
# Zick SM, Gillespie B, Aaronson KD. The effect of Crataegus oxycantha Special Extract WS 1442 on clinical progression in patients with mild to moderate symptoms of heart failure. Eur J Heart Fail 2008;10:587-93.
}}

Orapihlaja

2014-12-05T07:49:06Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Crataegus.jpg
|kuvateksti=Orapihlaja
|pointti=Orapihlaja on sydäntä vahvistava rohdos
|info1=Orapihlaja on ruusukasvien heimoon (Rosaceae) kuuluva kasvi. Elintarvikkeena käytetään mm. kiinan orapihlajaa (''Crataegus pinnatifida''), meksikon orapihlajaa (''Crataegus mexicana'') ja useissa muisssakin maissa villinä kasvavien orapihlajien marjoja. Rohdoskäytössä ovat näiden lisäksi erityisesti ''Crataegus laevigata'' (syn. ''C. oxyacantha'' ja ''C. monogyna'' tai näiden hybridejä. Lisäksi käytetään myös harvinaisempia lajeja kuten ''C. pentagyna, C. nigra'' ja ''C. azarolus'' (Ph. Eur. 8th ed.). Rohdoksena käytetään joko marjoja tai lehdet + kukat.

Orapihlajan marjoille asetetaan vähimmäisvaatimuksena 0,06% prosyanidiineja, laskettuna syanidiinikloridina ja lehdille + kukille taas vähintään 1,5% kokonaisflavonoideja, laskettuna hyperosidina (Ph. Eur.).
|info2=Orapihlajan lehtiä, marjoja ja kukkia on käytetty pitkään kansanlääkinnässä rohtona mm. hermostoperäisiin sydänvaivoihin, hermostuneisuuteen, stressaantuneisuuteen ja unettomuuteen. Orapihlaja sisältää tanniineja, flavonoideja (viteksiini, rutiini, kversetiini ja hyperosiidi), oligomeerisiä proantosyanidiinejä (OPC:t, kuten epikatekiini, prosyanidiini ja erityisesti prosyanidiinia B-2), C-flavonia, triterpeenihappoja (ursolihappo, oleanolihappo) ja fenolisia happoja (kahvihappo, klorogeenihappo).

Korkealaatuiset orapihlajavalmisteet vakioidaan (standardoidaan) flavonoidien ja OPC:den suhteen.
|info3=Orapihlajan aktiiviaineet lisäävät sydämen pumppaamaa verimäärää (positiivinen inotrooppinen vaikutus), hidastavat sykettä (negatiivinen kronotrooppinen vaikutus), laajentavat perifeerisiä verisuonia, alentavat verenpainetta ja parantavat hermosignaalien kulkua. Tutkimukset osoittavat, että orapihlaja voi alentaa kokonaiskolesterolia, LDL:ää ("huono kolesteroli") ja triglyseridejä lisäämällä kolesterolin erittymistä sappeen. Se näyttää alentavan rasvan kertymistä maksaan ja aorttaan. Orapihlajan aktiiviaineet toimivat antioksidantteina eli ehkäisevät hapettumisrappeumaa.

Tutkimusnäytön perusteella standardoitu orapihlajauute lievittää tehokkaasti sydämen vajaatoiminnan oireita.

Tutkimuksissa on saatu viitteitä orapihlajan tehosta seuraavissa tiloissa, mutta näytön vähäisyyden vuoksi tieteellistä arviota tehosta ei voi toistaiseksi tehdä:
Ahdistus.
Verenkiertohäiriöt.
Sepelvaltimotauti.
Epäsäännöllinen syke (rytmihäiriöt).
Korkea verenpaine.
Matala verenpaine.
Korkea kolesteroli.
Lihaskouristukset.

Orapihlajaa tiedetään käytetyn kansanperinteessä useisiin vaivoihin, mm. ruoansulatuskanavan vaivojen kuten ruoansulatushäiriöiden, ripulin ja vatsakipujen hoitoon. Sitä käytetään myös vähentämään ahdistusta, rauhoittamaan, lisäämään virtsaneritystä ja kuukautisongelmiin. Orapihlajaa on käytetty myös suolistoinfektioiden ja -matojen hoitoon. Ulkoisesti orapihjalalla on hoidettu haavaumia, kutinaa, paleltumia ja palovammoja.
|info4=Orapihlajavalmisteiden käyttö on todennäköisesti turvallista useimmille aikuisille, kun käytetään pakkauksessa suositeltuja annoksia lyhyen aikaa (enintään 16 viikkoa). Sydänsairauksia ja korkeaa verenpainetta sairastavien tulee keskustella hoitavan lääkärin kanssa ennen orapihlajan käyttöä, koska sillä on yhteisvaikutuksia useiden näiden tilojen hoidossa käytettävien lääkkeiden kanssa.

Joillakin ihmisillä orapihlaja voi aiheuttaa pahoinvointia, vatsavaivoja, uupumusta, hikoilua, päänsärkyä, huimausta, sydämentykytystä, nenäverenvuotoa, unettomuutta ja levottomuutta. Orapihlajan käyttöä ei ole tutkittu raskauden ja imetyksen aikana eikä sen käyttöä siksi voi tällöin suositella.
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# European Pharmacopoeia, 8th edition, Hawthorn berries pp. 1271-1272, Hawthorn leaf and flower, pp. 1271-1273. European Council, Strasbourg 2013.
# Chang Q, Zuo Z, Harrison F, Chow MS. Crataegus. J Clin Pharmacol 2002;42:605-12.
# Degenring FH, Suter A, Weber M, Saller R. A randomised double blind placebo controlled clinical trial of a standardised extract of fresh Crataegus berries (Crataegisan) in the treatment of patients with congestive heart failure NYHA II. Phytomedicine 2003;10:363-9.
# Hanus M, Lafon J, Mathieu M. Double-blind, randomised, placebo-controlled study to evaluate the efficacy and safety of a fixed combination containing two plant extracts (Crataegus oxyacantha and Eschscholtzia californica) and magnesium in mild-to-moderate anxiety disorders. Curr Med Res Opin 2004;20:63-71.
# Holubarsch CJ, Colucci WS, Meinertz T, et al. The efficacy and safety of Crataegus extract WS 1442 in patients with heart failure: the SPICE trial. Eur J Heart Fail 2008;10:1255-63.
# Jouad H, Lemhadri A, Maghrani M, et al. orapihlaja evokes a potent anti-hyperglycemic capacity in streptozotocin-induced diabetic rats. Journal of Herbal Pharmacotherapy 2003;3:19-29.
# Pittler MH, Schmidt K, Ernst E. orapihlaja extract for treating chronic heart failure: meta-analysis of randomized trials. Am J Med 2003;114:665-74.
# Schmidt U, Kuhn U, Ploch M, Hubner WD. Efficacy of the orapihlajae (Crataegus) Preparation LI 132 in 78 patients with chronic congestive heart failure defined as NYHA functional class II. Phytomedicine 1994;1:17-24.
# Schwinger RH, Pietsch M, Frank K, Brixius K. Crataegus special extract WS 1442 increases force of contraction in human myocardium cAMP-independently. J Cardiovasc Pharmacol 2000;35:700-7.
# Sharifi N, Souri E, Ziai SA, Amin G, Amanlou M.Discovery of new angiotensin converting enzyme (ACE) inhibitors from medicinal plants to treat hypertension using an in vitro assay. Daru. 2013 Dec 20;21(1):74. doi: 10.1186/2008-2231-21-74.
# Tauchert M. Efficacy and safety of crataegus extract WS 1442 in comparison with placebo in patients with chronic stable New York Heart Association class-III heart failure. Am Heart J 2002;143:910-5.
# Wang J, Xiong X, Feng B.Effect of Crataegus Usage in Cardiovascular Disease Prevention: An Evidence-Based Approach. Evid Based Complement Alternat Med. 2013;2013:149363. Epub 2013 Dec 29. Review.
# Zapfe jun G. Clinical efficacy of crataegus extract WS 1442 in congestive heart failure NYHA class II. Phytomedicine 2001;8:262-6.
# Zick SM, Gillespie B, Aaronson KD. The effect of Crataegus oxycantha Special Extract WS 1442 on clinical progression in patients with mild to moderate symptoms of heart failure. Eur J Heart Fail 2008;10:587-93.
}}

Angelica sinensis

2014-12-03T12:57:51Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Angelica-sinensis.jpg
|kuvateksti=''Angelica sinensis''
|info1=''Angelica sinensis'' eli Kiinan karhunputki (''Dong quai'') on sarjakukkaisiin kuuluva monivuotinen kasvi, jonka juurta on käytetty perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä tuhansia vuosia kuukautiskipuihin, vaihdevuosioireiluun, nivelkipuihin, anemiaann, ummetukseen, allergioiden hoitoon ja vastustuskykyä vahvistamaan.
|info2=''Angelica sinensis'' sisältää haihtuvia öljyjä (safroli, isosafroli ja n-butyyliftalidiini), kumariinijohdannaisia, ferulahappoa, kasviestrogeeneja, polysakkarideja.

Ferulahapolla voi olla tärkeä rooli nivelrikon hoidossa vähentämällä interleukiinin ja tuumorinekroositekijän muodostumista. Se aktivoi myös rustoa muodostavien kondrosyyttien säätelyproteiinin (SOX9) geenin ilmentymistä.
Kiinankarhunputkella on estrogeeniaktiivisuutta.
|info3=''Angelica sinensis'' uutteella on osoitettu kasvainten kasvua hillitsevä vaikutus (antitumoraalinen), tuberkuloosia vastaan taisteleva vaikutus, hermosoluja suojaava vaikutus ja ja verisolujen muodostusta aktivoiva vaikutus solukokeissa.

Kliinisissä vaihdevuosioiretutkimuksissa tehoa ei ole selkeästi osoitettu.
''Angelica sinensis'' on ennenaikasen siemensyöksyn hoitoon tarkoitetun voiteen yksi ainesosa.

'''Angelica sinensiksellä on saatu viitteita tehosta seuraavissa tiloissa''', mutta tutkimusnäytön vähäisyyden suoksi tieteellistä arvioita ei voi vielä tehdä:
* Kivuliaat kuukautiset (dysmenorrhea).
* Kuukautisia edeltävä oireyhtymä (PMS).
* Korkea verenpaine.
* Nivelkivut.
* Haavaumat.
* Kasvaimet.
* Anemia.
* Ummetus.
* Ihon värin muutokset ja psoriasis.
* Allergiat.
*
|info4=''Angelica sinensis'' on ehkä turvallista aikuisille kohtuullisina annoksina lyhytaikaisessa käytössä. Se voi herkistää ihoa auringon valolle.
''
Angelica sinensis'' saattaa olla vaarallista sikiölle raskauden aikana. Käytön turvallisuudesta raskauden ja imetyksen aikana ei ole riittävästi tietoa, joten siksi sitä raskauden ja imetyksen aikana suositellaan vältettävän.

Hormoni-herkkiä sairauksia, kuten rintasyöpä, kohtusyöpä, munasarjasyöpä tai endometrioosi sairastavien, tulee välttää ''Angelica sinensiksen'' käyttöä sen estrogeenivaikutusten vuoksi.

Proteiini S:n puutos: Ihmiset, joilla on proteiini S:n puutos on kohonnut riski verihyytymien kehittymiselle. Angelica sinensis saattaa lisätä riskiä hyytymän muodostumiseen näillä ihmisillä estrogeenivaikutustensa vuoksi.

Leikkaus: Angelica sinensis voi hidastaa veren hyytymistä ja käyttö tulee lopettaa 2 viikkoa ennen suunniteltua kirurgista toimenpidettä.

Angelica sinensis hidastaa veren hyytymistä eikä sitä pidä käyttä yhtä aikaa hyytymistä hidastavien lääkkeiden kanssa.
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# Al-Bareeq RJ, Ray AA, Nott L, Pautler SE, Razvi H. Dong Quai (angelica sinensis) in the treatment of hot flashes for men on androgen deprivation therapy: results of a randomized double-blind placebo controlled trial. Can Urol Assoc J. 2010 Feb;4(1):49-53.
# Amato P, Christophe S, Mellon PL. Estrogenic activity of herbs commonly used as remedies for menopausal symptoms. Menopause 2002;9:145-50.
# Armstrong TS and Gilbert MR. Use of complementary and alternative medical therapy by patients with primary brain tumors. Curr Neurol.Neurosci.Rep. 2008;8(3):264-268.
# Bone K. Clinical Applications of Ayurvedic and Chinese Herbs. Queensland (Australia): Phytotherapy Press; 1997.
# Carroll DG.Nonhormonal therapies for hot flashes in menopause.Am Fam Physician.2006;73(3):457-464.
# Cheema D, Coomarasamy A, El-Toukhy T.Non-hormonal therapy of post-menopausal vasomotor symptoms: a structured evidence-based review. Arch Gynecol Obstet. 2007;276(5):463-469.
# Choi HK, Jung GW, Moon KH, et al. Clinical study of SS-Cream in patients with lifelong premature ejaculation. Urology 2000;55:257-61.
# Choy YM, Leung KN, Cho CS, et al. Immunopharmacological studies of low molecular weight polysaccharide from Angelica sinensis. Am J Chin Med 1994;22:137-45.
# Chuang CH, Doyle P, Wang JD, et al. Herbal medicines used during the first trimester and major congenital malformations: an analysis of data from a pregnancy cohort study. Drug Saf 2006;29:537-48.
# Deng S, Wang Y, Inui T, et al. Anti-TB polyynes from the roots of Angelica sinensis. Phytother Res
# Eagon PK, Elm MS, Hunter DS, et al. Medicinal herbs: modulation of estrogen action. Era of Hope Mtg, Dept Defense; Breast Cancer Res Prog, Atlanta, GA 2000;Jun 8-11.
# Friedman JA, Taylor SA, McDermott W, Alikhani P. Multifocal and recurrent subarachnoid hemorrhage due to an herbal supplement containing natural coumarins. Neurocrit Care.2007;7(1):76-80.
# Fugate SE, Church CO. Nonestrogen treatment modalities for vasomotor symptoms associated with menopause. Ann Pharmacother. 2004;38(9):1482-1499.
# Goh SY, Loh KC. Gynaecomastia and the herbal tonic “Dong Quai”. Singapore Med J.2001;42(3):115-116.
# Haimov-Kochman R, Brzezinski A, and Hochner-Celnikier D. Herbal remedies for menopausal symptoms: are we cautious enough? Eur J Contracept.Reprod.Health Care 2008;13(2):133-137.
# Haines CJ, Lam PM, Chung TK, et al. A randomized, double-blind, placebo-controlled study of the effect of a Chinese herbal medicine preparation (Dang Gui Buxue Tang) on menopausal symptoms in Hong Kong Chinese women. Climacteric 2008 Jun;11(3):244-51.
# Hirata JD, Swiersz LM, Zell B, et al. Does dong quai have estrogenic effects in postmenopausal women? A double-blind, placebo-controlled trial. Fertil Steril 1997;68:981-6.
# Jalili J, Askeroglu U, Alleyne B, et al. Herbal products that may contribute to hypertension. Plast.Reconstr.Surg. 2013;131(1):168-173.
# Kan WL, Cho CH, Rudd JA, et al. Study of the anti-proliferative effects and synergy of phthalides from Angelica sinensis on colon cancer cells. J Ethnopharmacol. 10-30-2008;120(1):36-43.
# Kelley KW and Carroll DG. Evaluating the evidence for over-the-counter alternatives for relief of hot flashes in menopausal women. J.Am.Pharm.Assoc.(2003.) 2010;50(5):e106-e115.
# Kupfersztain C, Rotem C, Fagot R, Kaplan B. The immediate effect of natural plant extract, Angelica sinensis and Matricaria chamomilla (Climex) for the treatment of hot flushes during menopause. A preliminary report. Clin Exp Obstet Gynecol. 2003;30(4):203-206.
# Lam HW, Lin HC, Lao SC, et al. The angiogenic effects of Angelica sinensis extract on HUVEC in vitro and zebrafish in vivo. J Cell Biochem. Jan 1 2008;103(1):195-211.
# Lau CBS, Ho TCY, Chan TWL, Kim SCF. Use of dong quai (Angelica sinensis) to treat peri- and postmenopausal symptoms in women with breast cancer: is it appropriate? Menopause 2005;12:734-40.
# Lee WH, Jin JS, Tsai WC, et al. Biological inhibitory effects of the Chinese herb danggui on brain astrocytoma. Pathobiology. 2006;73(3):141-148.
# Lin B. Polyphenols and neuroprotection against ischemia and neurodegeneration. Mini.Rev.Med.Chem. 2011;11(14):1222-1238.
# Liu J, Burdette JE, Xu H, et al. Evaluation of estrogenic activity of plant extracts for the potential treatment of menopausal symptoms. J Agric Food Chem 2001;49:2472-9.
# Lu GH, Chan K, Leung K, et al. Assay of free ferulic acid and total ferulic acid for quality assessment of Angelica sinensis. J Chromatogr A 2005;1068:209-19.
# Majewska I and Gendaszewska-Darmach E. Proangiogenic activity of plant extracts in accelerating wound healing - a new face of old phytomedicines. Acta Biochim.Pol. 2011;58(4):449-460.
# Mazaro-Costa R, Andersen ML, Hachul H, et al. Medicinal plants as alternative treatments for female sexual dysfunction: utopian vision or possible treatment in climacteric women? J.Sex Med. 2010;7(11):3695-3714.
# Monograph. Angelica sinensis (Dong quai). Altern Med Rev 2004;9:429-33.
# Mousa SA. Antithrombotic effects of naturally derived products on coagulation and platelet function. Methods Mol.Biol. 2010;663:229-240.
# Page RL II, Lawrence JD. Potentiation of warfarin by dong quai. Pharmacotherapy 1999;19:870-6.
# Rotem C, Kaplan B. Phyto-Female Complex for the relief of hot flushes, night sweats and quality of sleep: randomized, controlled, double-blind pilot study. Gynecol Endocrinol. 2007;23(2):117-122.
# Shang P, Qian AR, Yang TH, et al. Experimental study of anti-tumor effects of polysaccharides from Angelica sinensis. World J Gastroenterol. 2003;9(9):1963-1967.
# Shi M, Chang L, He G. [Stimulating action of Carthamus tinctorius L., Angelica sinensis (Oliv.) Diels and Leonurus sibiricus L. on the uterus]. Zhongguo Zhong Yao Za Zhi 1995;20:173-5, 192.
# TNAM Society. Treatment of menopause-associated vasomotor symptoms: position statement of The North American Menopause Society. Menopause. 2004;11(1):11-33.
# Tsai NM, Lin SZ, Lee CC, et al. The antitumor effects of Angelica sinensis on malignant brain tumors in vitro and in vivo. Clin Cancer Res. 2005;11(9):3475-3484.
# Tyler V. The Honest Herbal: A Sensible Guide to Herbs and Related Remedies. Philadelphia: George Stickley Company; 1982.
# Wang C, Wan Y, Luo X, et al. [Regulative mechanism of Chinese herbal medicine on cell signaling pathway in kidney]. Zhongguo Zhong.Yao Za Zhi. 2011;36(1):85-91.
# Wong VC, Lim CE, Luo X, et al. Current alternative and complementary therapies used in menopause. Gynecol.Endocrinol. 2009;25(3):166-174.
# Xin YF, Zhou GL, Shen M, et al. Angelica sinensis: a novel adjunct to prevent doxorubicin-induced chronic cardiotoxicity. Basic Clin Pharmacol Toxicol. Dec 2007;101(6):421-426.
# Xu RS, Zong XH, and Li XG. [Controlled clinical trials of therapeutic effects of Chinese herbs promoting blood circulation and removing blood stasis on the treatment of reflex sympathetic dystrophy with type of stagnation of vital energy and blood stasis]. Zhongguo Gu.Shang 2009;22(12):920-922.
# Yim TK, Wu WK, Pak WF, et al. Myocardial protection against ischaemia-reperfusion injury by a Polygonum multiflorum extract supplemented 'Dang-Gui decoction for enriching blood', a compound formulation, ex vivo. Phytother Res 2000;14:195-9.
# Zhao H, Alexeev A, Sharma V, Guzman LD, Bojanowski K. Effect of SBD.4A—a defined multicomponent preparation of Angelica sinensis—in periodontal regeneration models. Phytother Res. Jul 2008;22(7):923-928.
# Zhao KJ, Dong TT, Tu PF, et al. Molecular genetic and chemical assessment of radix Angelica (Danggui) in China. J Agric Food Chem 2003;51:2576-83.
# Zhu DP. Dong Quai. Am J Chin Med 1987;15:117-25.
# Zhuang SR, Chiu HF, Chen SL, et al. Effects of a Chinese medical herbs complex on cellular immunity and toxicity-related conditions of breast cancer patients. Br.J.Nutr. 2012;107(5):712-718.
# Zuo AH, Wang L, and Xiao HB. [Research progress studies on pharmacology and pharmacokinetics of ligustilide]. Zhongguo Zhong.Yao Za Zhi. 2012;37(22):3350-3353.
}}

Humala

2014-12-03T12:53:00Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Humulus-lupulus.jpg
|kuvateksti=Humalan tähkiä
|pointti=Humalaa on käytetty kautta aikojen niin oluen maustamiseen kuin köysien ja kankaiden valmistukseenkin. Rohdoskäytössä humalaa on käytetty rauhoittamaan, unettomuuden hoitoon sekä rakkovioissa, vaihdevuosivaivoissa, munuais-, maksa- ja keltataudissa.
|info1=Humala (''Humulus lupulus'') kasvaa luonnonvaraisena laajalla alueella Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa lauhkeilla seuduilla. Se on monivuotinen köynnöstävä hyöty- ja koristekasvi. Kasvia on verrattu suteen (lupus), koska hentojen oksien ympärillä kasvaessaan, se kuristaa nämä versoillaan. Humalaa viljellään paljon Keski-Euroopassa koska emikukintojen lupuliinihartseja käytetään oluen valmistuksessa
Luonnonvaraisena humala on merenranta-, järvenranta- ja puronvarsilehtojen kasvi. Villiintyneenä viljelykasvina laji saattaa säilyä pitkään pihoilla, entisillä talonsijoilla, aidanvierillä ja pensaikoissa.

Suomessa ensimmäiset maininnat humalan käytöstä ovat 1300-luvulta. Humalan emikasvia on käytetty oluen ja siman valmistamiseen. Suomessa oli laissa määrätty vuoteen 1915 saakka, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa tuli olla. Ennen oluen teollisen valmistuksen alkamista humalaa kasvatettiin yleisesti ja humalasalot olivat tavallinen näky maalaistalojen ja torppien pihoissa.
Oluessa humalaa käytetään antamaan oluen makuun karvautta ja hedelmäisiä aromeja, kirkastukseksi sekä estämään pilaantumista Perinteiset oluen mausteet, suomyrtin ja suopursun, humala syrjäytti 1800-luvulla.

Lönnrot kirjoitti: "Hedelmä vatsaa vahvistava. Käytetään keittettynä kääreiksi ajettumisiin ja ulkonaisiin vikoihin, myöski vatsalle vävähtämisissä madoissa j.n.e. Siemeniä nautitaan vatsan kovuudessa ulostavana tahi pehmittävänä aineena."
|info2=Humalan ainesosilla on taipumusta yhtyä aminohappovälittäjäaineisiin ja muihin hermovälitykseen liittyviin mekanismeihin.

Ainesosat: Emitähkissä olevat lupuliinirauhaset sisältävät 15-30% asyylifloroglusinolityyppisiä karvasaineita, humulonia ja lupulonia. Tähkissä on myös 0,3-1% haihtuvaa öljyä, 0,5-1,5% flavonoideja (rutiini, kversitriini, astragaliini ja
prenyloituja flavanoneja; prenyylinaringeniini, ksantohumoli ja isoksantohumoli)ja 2-4 % proantosyanidiinityyppisiä parkkiaineita.

Emitähkät sisältävät eteeristä öljyä, jossa on humulonin ja lupulonin hajoamistuotetta metyylibutenolia, joka väkevöityy varastoinnin aikana.

Humalan sisältämät karvasaineet (mm. humuloni ja lupuloni) sisältävät bakteereja tuhoavia aineita. Ne edistävät mahanesteen eritystä ja saavat aikaan oluen karvaan maun. Humala lisää myös virtsaneritystä
|info3=Villiyrttien käyttäjille: Humalan nuoria versoja, lehtiä ja hedekukintoja voi käyttää keväällä parsan tapaan ja salaattien raaka-aineena. Lehtiä ja versoja voi käyttää myös tähkien tapaan.

Rohtona käytettävän humalan valmistusprosessi:

• Kerätään kypsiä emitähkiä kesällä, kun ne ovat vaaleita, kellanvihreitä

• Tähkät kuivataan täysin kuiviksi käännellen ilmavassa tilassa, esim. paperin päällä
• Tähkät on käytettävä samana vuonna, koska osa vaikuttavista aineista haihtuu vähitellen

• Säilytetään pimeässä ja ilmatiiviisti

Humalan emitähkistä tehtyjä valmisteita on mm. kapseleina, tabletteina ja hauteina. Niitä käytetään lieviin jännitystiloihin, kiihtymykseen ja levottomuuteen sekä ruokahaluttomuuteen. Virtsatietulehduksiin humala auttaa tehokkaasti yhdessä sianpuolukan ja alfa-tokoferoliasetaatin kanssa. Uutena käyttöalueena on naisten vaihdevuosioireet, joihin erityisesti prenyloidut flavonoidit auttavat, koska ne pystyvät sitoutumaan estrogeenireseptoreihin.

Emitähkät sopivat hyvin sisältämänsä karvaan lupulonin vuoksi mallasjuomien mausteeksi. Suomalainen olutteollisuus käyttää nykyisin tuontihumalaa.

Humalakylpy illalla tai iltateenä nautittuna usein vaikuttaa unettomuuteen. Ulkoisesti sillä on hoidettu niveltulehduksia, reumaattisia kipuja, säärihaavoja ja ihoa.
|info4=Tuoreiden tähkien hajusta voi aiheutua päänsärkyä ja pahoinvointia. Kuivattujen kasvien ainesosat voivat aiheuttaa ihoärsytystä. Humala voi mahdollisesti voimistaa rauhoittavien ja muiden lääkkeiden tai alkoholin vaikutusta.

Suurina annoksina humala on myrkyllinen: se aiheuttaa jäsenten raskautta, sydämen tiheälyöntisyyttä, lämmön kohoamista. Humalaa ei pidä antaa alle kaksivuotiaille, raskaana oleville (lisää kohdun kouristuksia), imettäville äideille, eikä naisille, joilla estrogeeniriippuvainen syöpä.
|info5=Humala, kansanperinne: http://www.yrttitarha.fi/kanta/humala/kansanperinne.html

Luontoportti: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/humala

Flora of China: http://www.efloras.org/florataxon.aspx?flora_id=2&taxon_id=200006377

Den virtuella floran: http://linnaeus.nrm.se/flora/di/cannaba/humul/humulup.html

Helsingin yliopisto, Pinkka oppimisympäristö: http://pinkka.helsinki.fi/virtuaalikasvio/plant.php?id=5392
|info6=1. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

2. Holm Y., Hiltunen R. Lääkkeitä luonnosta, Palmenia kustannus,2003 Tammer-Paino Oy

3. Piippo S. Luonnon lääkeyrtit 2, Tammi 2004
}}

Valeriaana

2014-12-03T12:45:51Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Valeriana.jpg
|kuvateksti=Valeriaana eli rohtovirmajuuri
|pointti=Illalla otettu unilääke saattaa aiheuttaa aamutokkuraisuutta ja saattaa heikentää ajokykyä ja selviytymistä muista keskittymistä vaativista tehtävistä. Valeriaanalla ei Saksassa tehdyn tutkimuksen mukaan ole tällaisia vaikutuksia. Suorituskyky oli kuitenkin hieman tavallista heikompi 2-3 tuntia rohdosvalmisteen ottamisen jälkeen.
|info1=Valeriaanaa (''Valeriana officinalis'') eli rohtovirmajuurta käytetään laajalti unettomuuteen, hermostolliseen jännittyneisyyteen ja rauhattomuuteen. Se on oletettavasti saanut nimensä latinan sanasta valere, joka tarkoittaa tervettä ja voimakasta. Tieto valeriaanan ominaisuudesta lievittää hermostollista jännittyneisyyttä ja toimia rauhoittavana ulottuu 2000 vuoden taakse. Eräs lääketieteen isistä Galen käytti 100-luvulla valeriaanaa univaikeuksien hoitamisessa. Valeriaana tuli suosituksi Euroopassa ja Amerikassa 1800-luvulla, lääkkeenä, kunnes barbituraatit syrjäyttivät sen.

Alustava, ihmistutkimuksista saatu tieteellinen näyttö subjektiivisella tasolla osoittaa valeriaanan parantavan unen laatua. Zieglerin ryhmän huolellisesti suoritettu 6 viikon polikliininen tutkimus (plasebokontrolloimaton) 202 potilaalla, joilla oli ollut keskimäärin 3,5 kuukauden ajan univaikeuksia, osoitti valeriaanan (600 mg/pv standardoitua valeriaanauutetta LI 156) tehon 10 mg/pv bentsodaitsepiini oxazepamiin verrattuna toimivan yhtä tehokkaasti. Hoitotulokset luokiteltiin hyvin hyviksi, valeriaanapotilailla 83% ja oxazepamryhmällä 73%. Sivuvaikutuksia esiintyi 28%:lla valeriaanapotilaista ja 36%:lla oxazepam-potilaista, ne olivat lieviä tai kohtalaisia.
Huonounisilla vaikutus on ollut parempi. Käytön säännöllisyys on aiemmissa tutkimuksissa havaittu antavan paremman tuloksen kuin tilapäinen käyttö. Pidempään käytettynä teho paranee.
|info2=Valeriaanasta tunnetaan noin 150 yhdistettä, joita kaikkia ei ole tutkittu seikkaperäisesti.
Valeriaana standardoidaan usein haihtuvan öljyn sisältämän valereenihapon mukaan 0,3 %:ksi tai 0,8 %:ksi. Kuivatussa rohdoksessa on 0,5-2 % valepotriaatteja (iridioideja): valtraattia, isovaltraattia, asevaltraattia ja ditrovaltraattia, lisäksi vähäinen määrä alkaloideja: valerianiini ja metylpyrrylketoni. Valepotriaatit hajoavat muiksi aktiiviksi yhdisteiksi, joita ovat mm. baldrinaali ja homobaldrinaali.
Keskushermostovaikutusten takana näyttävät olevan flavonoidiglukosidi linariini, flavoni 6-metyyliapigeniini ja flavanoniglukosidi 2S(-) hesperidiini, jotka saavat aikaan jännittyneiden sileiden lihasten rentoutumista. Valeriaanan yhdisteiden yhteisvaikutus saattaa olla kliinisen aktiivisuuden taustalla.
Eräissä tutkimuksissa on osoitettu, että eräillä valeriaanan aineosilla on vuorovaikutus gamma-aminovoihapon (GABA) metaboliaan aivoissa ja aineosien vuorovaikutuksen niiden reseptorien kanssa, jotka välittävät rauhoittavan vaikutuksen keskushermostoon.
|info3=Valeriaanassa kuten muissakin kasvirohdoissa on lukuisia tunnettuja vaikuttavia yhdisteitä, joiden pitoisuudet vaihtelevat kasvupaikan ja –kausien mukaan. Ihmiset reagoivat eri tavoin eri yhdisteisiin, minkä vuoksi yhdellä kasvirohdoksella on havaittu hämmentävän monia vaikutuksia. Tieteellisesti kiinnostavaksi rohdoksen vaikutus muuttuu vasta silloin kun se voidaan havaita mahdollisimman monella eri henkilöllä samanlaisessa tutkimusasetelmassa. Tieteellisen näytön laadun ja määrän ja tulosten samankaltaisuuden mittaamisessa käytetään luokitusta seuraavalla tavalla:

Valeriaanan tutkimusnäyttö:

1. Unettomuudessa

2. Levottomuudessa, pelokkuudessa

3. Rauhoittavana

Unettomuus: annostetaan 400-900 mg (1,5-3 g juurta) vesi- tai vesi-alkoholiuutetta ½-1 tunti ennen nukkumaan menoa. Valeriana on hyvin siedetty 4-6 viikon käytössä.
Jännitystä laukaisemaan: annostetaan 100 mg vesi- tai vesi-alkoholiuutetta ennen stressaavaa tilaisuutta. Teenä käytettynä: annostetaan 1,5-3 g juurta, lisätään kiehuvaa vettä ja annetaan hautua 5-10 minuuttia.
|info4=Valeriana on saanut USA:ssa elintarvike- ja lääkeviraston yleisesti turvalliseksi havaittu-luokituksen, kun annos on 400-600 mg vesi- tai vesi-alkoholiuutosta päivässä (vastaa 1,5-2,2 g kasvia). Ei tunnettuja allergisia reaktioita

Haittavaikutuksina saattaa joillakin esiintyä uneliaisuutta, väsymystä, rauhattomuutta, alilämpöisyyttä, pahoinvointia ja päänsärkyä. Valeriana ei ole vaikutukseltaan rauhoittava, mutta sen on havaittu lievästi vaikuttavan reaktioaikaan, keskittymiseen tai koordinaatiokykyyn verrattuna bentsodiatsepiinilääkkeiden vaikutuksiin. Valeriana saattaa hidastaa ajatustyöskentelyä muutaman tunnin ajan nauttimisen jälkeen. Suuret annokset pitkään käytettynä ovat joillekin aiheuttaneet riippuvuutta.

Käytettävä varoen maksan toimintaongelmien yhteydessä. Leikkausten jälkeen valeriaanan käyttöä ei suositella. Rauhoittavien lääkkeiden ja valeriaanan yhteiskäytön vaikutuksia tulee tarkkailla mahdollisten tehostuneiden vaikutusten takia.
Ei ole suositeltavaa ajaa autoa (rekka-auton kuljettaja, linja-auton kuljettajat) tai käyttää raskaita koneita valeriaanan käytön aikana. Vaikka testeissä ei ole osoitettu valeriaanan toimivan rauhoittavien lääkkeiden tapaan, on syytä kuitenkin olla varovainen.

Raskauden ja imeytyksen aikana ei ole suositeltavaan käyttää valeriaanavalmisteita.

Valeriaana ei suositella käytettävän keskushermostolääkkeiden kanssa samanaikaisesti valeriaanan mahdollisesti lääkevaikutusta tehostavan ominaisuuden takia, vaikka tätä ei ole osoitettu tutkimuksin.
Ei suositella beetasalpaajien kanssa käytettäväksi.
Alkoholi saattaa tehostaa valeriaanan vaikutusta.
|info5=Community herbal monograph on ''Valeriana officinalis'' (http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Herbal_-_Community_herbal_monograph/2009/12/WC500017821.pdf).
}}

Astaksantiini

2014-11-28T12:58:03Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Astax.jpg
|kuvateksti=Astaksantiinijauhetta
|info1=Astaksantiini on karotenoidi, joka esiintyy erilaisissa mikro-organismeissa ja merenelävissä. Se on punainen, rasvaliukoinen pigmentti, jolla ei ole A-vitamiiniaktiivisuutta. Astaksantiini on USA:ssa hyväksytty eläinten ja kalarehun väriaineeksi ja EU:ssa elintarvikeväriksi.

Astaksantiinin luontaiset lähteet ovat levät, hiiva, lohi, nieriä, krilli, katkaravut ja ravut. Paras lähde on ''Haematococcus pluvialis''-mikrolevä. Se on vihreä mikrolevä, joka muodostaa ja varastoi astaksantiinia stressiolosuhteissa, kuten korkea suolapitoisuus, typpivaje, korkea lämpötila ja runsas valo. Kaupallisiin tarkoituksiin astaksantiini tulee ''Pfaffia''-hiivasta, ''Haematococcus''-levästä ja kemiallisen synteesin kautta (Ambati ym. 2014).

|info2=Astaksantiinin rakenteessa olevista monista kaksoissidoksista johtuen se esiintyy erilaisina stereo-isomeereinä, geometrisinä isomeereinä, vapaana ja esteröitynä. Kaikkia näitä muotoja löytyy luontaisista lähteistä, mutta stereoisomeerit (3S, 3′S) ja (3R 3′R) ovat yleisimpiä. ''Haematococcus'' tekee (3S, 3′S)-muotoa, kun taas hiiva ''Xanthophyllomyces dendrorhous'' tekee (3R, 3′R)-isomeeriä. Synteettinen astaksantiini sisältää isomeerit (3S, 3′S) (3R, 3′S) ja (3R, 3′R).
|info3=1. Antioksidanttiaktiivisuus

Astaksantiini suojasi parhaiten vapailta radikaaleilta rotilla tehdyssä kokeessa. Antioksidanttiteho oli kymmenen kertaa parempi kuin zeaksantiinilla, luteiinilla, kantaksantiinilla, beta-karoteenilla ja sata kertaa parempi kuin alfa-tokoferolilla (E-vitamiini).

2. Lipidiperoksidaatiota estävä vaikutus

Astaksantiinin molekyylirakenne tekee mahdolliseksi sen toimimisen sekä solumembraanin sisä- että ulkopuolella. Näin se pystyy suojaamaan soluja useilla mekanismeilla esim. sieppaamalla singlettihappea, sieppaamalla vapaita radikaaleja estäen ketjureaktioita, estämällä lipidiperoksidaatiota, mikä suojaa solumembraania, parantamalla immuunivasteen toimintaa ja säätelemällä geeniekspressiota.

3. Anti-inflammatorinen vaikutus

4. Anti-diabeettinen vaikutus

Diabetekseen liittyy usein korkea oksidatiivinen stressi.

5.Suojaa sydän- ja verisuonitauteja vastaan

6. Suojaa syöpää vastaan

7. Immuunivasteen tehostaminen

Astaksantiinin suositeltu annos on 2–4 mg/vrk. Haittavaikutuksia ei ole raportoitu annoksella 6 mg/vrk aikuisilla.

|info4=Astksantiini imeytyy tehokkaimmin otettuna aterian yhetydessä, koska imeytyminen vaatii rasvaa.
|info6=Ambati RR, Moi PS, Ravi S, Aswathanarayana RG: Astaxanthin: Sources, Extraction, Stability, Biological Activities and Its Commercial Applications—A Review. Mar. Drugs 12, 128-152, 2014.
}}

Tiedosto:Astax.jpg

2014-11-28T12:37:40Z

YHolm:

Astaksantiini

2014-11-28T12:16:40Z

YHolm: Ak: Uusi sivu: {{Ainesosalomake |info1=Astaksantiini karotenoidi eli rasvaliukoinen punainen pigmentti, jota esiintyy kasveissa, levissä ja mikro-organismeissa ja josta värinsä saavat esimerki...

{{Ainesosalomake
|info1=Astaksantiini karotenoidi eli rasvaliukoinen punainen pigmentti, jota esiintyy kasveissa, levissä ja mikro-organismeissa ja josta värinsä saavat esimerkiksi krilli, katkaravut ja lohet. Punainen väri sekä myös astaksantiinin antioksidanttiominaisuudet johtuvat molekyylissä olevista konjugoiduista kaksoissidoksista.
|info2=Astaksantiinia eristetään erityisesti ''Haematococcus pluvialis''–nimisestä mikrolevästä, joka on yksi parhaista astaksantiinin luonnollisista lähteistä (Ambati ym. 2014). Astaksantiinin eristäminen Haematococcuksesta onnistuu monella eri menetelmällä, joista esimerkkeinä mainittakoon erilaiset happokäsittelyt, kasviöljyt ja superkriittisen nesteen käyttö.
Astaksantiinia syntetisoisaan myös osittain kemiallisesti muun muassa kantaksantiinin hydroksylaatiolla. (Berman ym. 2014) Astaksantiinin eristäminen luonnollisista lähteistä ei ole taloudellisesti kannattavaa, joten 97% kaupalliseen käyttöön tarkoitetusta astaksantiinista tuotetaankin kemiallisesti syntetisoimalla.

}}

Beta-Karoteeni

2014-11-28T10:54:33Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Prkkana.jpg
|info1=beta-Karoteeni kuuluu karotenoideihin, jotka ovat keltaisia, oransseja ja punaisia kasvipigmenttejä, joita esiintyy mm. porkkanassa, paprikassa, maississa, melonissa ja tomaatissa. Muutamat karotenoidit, kuten alfa- ja beta-karoteeni sekä beta-kryptoksantiini ovat A-vitamiinin esiasteita eli elimistö voi muuttaa näitä A-vitamiiniksi.
|info2=Eniten karotenoideja sisältävät ruoka-aineet: porkkana, paprika, lehtikaali, tomaattisose ja ruusunmarja (ks. www.fineli.fi). beta-karoteenisisältöä ei ole eroteltu.
|info3=A-vitamiiniaktiivisuus

A-vitamiini on välttämätön normaalille kasvulle ja kehitykselle, immuunivasteen toiminnalle ja näkökyvylle. beta-Karoteeni muuttuu A-vitamiiniksi tarvittaessa suolen limakalvolla ja sen aktiivisuus on 1/12 retinolin eli A-vitamiinin aktiivisuudesta.

Antioksidanttiaktiivisuus

Kasveissa karotenoidit deaktivoivat haitallista singlettihappea, jota syntyy fotosynteesissä ja tästä syystä on ajateltu, että ne toimisivat myös ihmisillä antioksidantteina. Koeputkiolosuhteissa on havaittu, että karotenoidit pystyvät estämään rasvan hapettumista.
|info4=Vaikka beta-karoteeni muuntuu A-vitamiiniksi sen käyttö suurinakin annoksina (jopa 180 mg/vrk) on turvallista, koska muuntuminen vähenee jos elimistön A-vitamiinivarastot ovat täynnä.

Suuret annokset beta-karoteenia (30 mg/vrk tai enemmän) saattavat värjät ihon kellertäväksi, mutta keltaisuus poistuu kun käyttö lopetetaan.

Jotkut lääkeaineet voivat vaikuttaa beta-karoteenin hyväksikäyttöön, esim. laihdutuslääke orlistaatti (kauppanimillä Alli, Orlistat Sandoz ja Xenical), voi vähentää imeytymistä. Protonipumpun estäjät, kuten omepratsoli, lansopratsoli ja pantopratsoli, vähensivät yksittäisen beta-karoteeniannoksen (ravintolisä) imeytymistä, mutta ei tiedetä vaikuttavatko ne ravinnosta saatujen karotenoidien imeytymiseen.

Muutamissa tutkimuksissa huomattiin, että henkilöillä, jotka säännöllisesti käyttivät kasvisterolia/stanolia sisältävää margariinia, karotenoidien pitoisuudet plasmassa laskivat 10-20 %.
|info5=http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2029&lang=fi
|info6=Carotenoids. Linus Pauling Institute. http://lpi.oregonstate.edu/infocenter/phytochemicals/carotenoids/. Haettu 04.06.2014.
}}

Tiedosto:Prkkana.jpg

2014-11-28T10:54:24Z

YHolm:

Beta-Karoteeni

2014-11-28T10:52:53Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|info1=beta-Karoteeni kuuluu karotenoideihin, jotka ovat keltaisia, oransseja ja punaisia kasvipigmenttejä, joita esiintyy mm. porkkanassa, paprikassa, maississa, melonissa ja tomaatissa. Muutamat karotenoidit, kuten alfa- ja beta-karoteeni sekä beta-kryptoksantiini ovat A-vitamiinin esiasteita eli elimistö voi muuttaa näitä A-vitamiiniksi.
|info2=Eniten karotenoideja sisältävät ruoka-aineet: porkkana, paprika, lehtikaali, tomaattisose ja ruusunmarja (ks. www.fineli.fi). beta-karoteenisisältöä ei ole eroteltu.
|info3=A-vitamiiniaktiivisuus

A-vitamiini on välttämätön normaalille kasvulle ja kehitykselle, immuunivasteen toiminnalle ja näkökyvylle. beta-Karoteeni muuttuu A-vitamiiniksi tarvittaessa suolen limakalvolla ja sen aktiivisuus on 1/12 retinolin eli A-vitamiinin aktiivisuudesta.

Antioksidanttiaktiivisuus

Kasveissa karotenoidit deaktivoivat haitallista singlettihappea, jota syntyy fotosynteesissä ja tästä syystä on ajateltu, että ne toimisivat myös ihmisillä antioksidantteina. Koeputkiolosuhteissa on havaittu, että karotenoidit pystyvät estämään rasvan hapettumista.
|info4=Vaikka beta-karoteeni muuntuu A-vitamiiniksi sen käyttö suurinakin annoksina (jopa 180 mg/vrk) on turvallista, koska muuntuminen vähenee jos elimistön A-vitamiinivarastot ovat täynnä.

Suuret annokset beta-karoteenia (30 mg/vrk tai enemmän) saattavat värjät ihon kellertäväksi, mutta keltaisuus poistuu kun käyttö lopetetaan.

Jotkut lääkeaineet voivat vaikuttaa beta-karoteenin hyväksikäyttöön, esim. laihdutuslääke orlistaatti (kauppanimillä Alli, Orlistat Sandoz ja Xenical), voi vähentää imeytymistä. Protonipumpun estäjät, kuten omepratsoli, lansopratsoli ja pantopratsoli, vähensivät yksittäisen beta-karoteeniannoksen (ravintolisä) imeytymistä, mutta ei tiedetä vaikuttavatko ne ravinnosta saatujen karotenoidien imeytymiseen.

Muutamissa tutkimuksissa huomattiin, että henkilöillä, jotka säännöllisesti käyttivät kasvisterolia/stanolia sisältävää margariinia, karotenoidien pitoisuudet plasmassa laskivat 10-20 %.
|info5=http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2029&lang=fi
|info6=Carotenoids. Linus Pauling Institute. http://lpi.oregonstate.edu/infocenter/phytochemicals/carotenoids/. Haettu 04.06.2014.
}}

Beta-Karoteeni

2014-11-28T10:45:39Z

YHolm: Ak: Uusi sivu: {{Ainesosalomake |info1=beta-Karoteeni kuuluu karotenoideihin, jotka ovat keltaisia, oransseja ja punaisia kasvipigmenttejä, joita esiintyy mm. porkkanassa, paprikassa, maississa,...

{{Ainesosalomake
|info1=beta-Karoteeni kuuluu karotenoideihin, jotka ovat keltaisia, oransseja ja punaisia kasvipigmenttejä, joita esiintyy mm. porkkanassa, paprikassa, maississa, melonissa ja tomaatissa. Muutamat karotenoidit, kuten alfa- ja beta-karoteeni sekä beta-kryptoksantiini ovat A-vitamiinin esiasteita eli elimistö voi muuttaa näitä A-vitamiiniksi.
|info2=Eniten karotenoideja sisältävät ruoka-aineet: porkkana, paprika, lehtikaali, tomaattisose ja ruusunmarja (ks. www.fineli.fi). beta-karoteenisisältöä ei ole eroteltu.
|info3=A-vitamiiniaktiivisuus

A-vitamiini on välttämätön normaalille kasvulle ja kehitykselle, immuunivasteen toiminnalle ja näkökyvylle. beta-Karoteeni muuttuu A-vitamiiniksi tarvittaessa suolen limakalvolla ja sen aktiivisuus on 1/12 retinolin eli A-vitamiinin aktiivisuudesta.

Antioksidanttiaktiivisuus

Kasveissa karotenoidit deaktivoivat haitallista singlettihappea, jota syntyy fotosynteesissä ja tästä syystä on ajateltu, että ne toimisivat myös ihmisillä antioksidantteina. Koeputkiolosuhteissa on havaittu, että karotenoidit pystyvät estämään rasvan hapettumista.

|info4=Vaikka beta-karoteeni muuntuu A-vitamiiniksi sen käyttö suurinakin annoksina (jopa 180 mg/vrk) on turvallista, koska muuntuminen vähenee jos elimistön A-vitamiinivarastot ovat täynnä.

Suuret annokset beta-karoteenia (30 mg/vrk tai enemmän) saattavat värjät ihon kellertäväksi, mutta keltaisuus poistuu kun käyttö lopetetaan.

Jotkut lääkeaineet voivat vaikuttaa beta-karoteenin hyväksikäyttöön, esim. laihdutuslääke orlistaatti (kauppanimi
|info5=http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2029&lang=fi
|info6=Carotenoids. Linus Pauling Institute. http://lpi.oregonstate.edu/infocenter/phytochemicals/carotenoids/. Haettu 04.06.2014.
}}

5-HTP

2014-11-28T10:16:04Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=5-htp.jpg
|kuvateksti=5-HTP
|info1=Elimistö valmistaa 5-HTP:tä (5-hydroksytryptofaani) tryptofaanista, joka on välttämätön aminohappo. 5-HTP:stä puolestaan muokataan edelleen serotoniinia. 5-HTP:tä ei ole ravinnossa, mutta sen lähtöainetta tryptofaania saadaan useista ravintoaineista (ks. tryptofaani).

5-HTP:tä valmistetaan kaupallisiin tarkoituksiin afrikkalaisen ''Griffonia simplicifolia''-kasvin siemenistä.

5-HTP:n saannin lisääminen auttaa nostamaan serotoniinin määrää aivoissa. Koska serotoniini auttaa säätelemään mielialaa ja käyttäytymistä, 5-HTP:lla saattaa olla myönteinen vaikutus uneen, mielialaan, ahdistuneisuuteen, ruokahaluun, kehon lämpötilaan, seksuaaliseen halukkuuteen ja kivun tunteeseen.
|info3=Koska 5-HTP lisää serotoniinin tuotantoa, sitä käytetään usean serotoniinin vähäisyyteen liittyvän sairauden hoitoon, esim. masennus, unettomuus, lihavuus ja krooniset kiputuilat.

'''Tutkimusnäytön valossa 5-HTP näyttäisi olevan tehokas:'''
Masennuksen hoidossa. 5-HTP saattaa olla yhtä tehokas kuin jotkin masennuslääkkeet.
Fibromyalgia. 5-HTP näyttää vähentävän fibromyalgian oireita, kuten kipua, aamu jäykkyyttä ja unettomuutta.

'''5-HTP-lisällä on tutkimuksissa saatu positiivisia vaikutuksia seuraavissa tiloissa''', mutta tutkimusnäytön vähäisyyden vuoksi tieteellistä arvioita sen tehosta ei voi vielä tehdä:
* Alzheimerin tauti.
* Ahdistus.
* Ylipaino, 5-HTP voi auttaa vähentämään ruokahalua, kalorien saantia ja painoa ylipainoisilla.
* Kuukautisia edeltävä oireyhtymä (PMS) ja kuukautisia edeltävä dysforinen häiriö (PMDD).
* Tarkkaavaisuus-ylivilkkaushäiriö (ADHD).
* Unihäiriöt.
|info4=5-HTP lievittää oireilua pienillä annoksilla, esim 50 mg 5-HTP:tä 1-3 kertaa päivässä. Joissakin tutkimuksissa on käytetty suurempiakin annoksia, mutta 5-HTP voi olla haitallista suurina annoksina.

5-HTP:tä ei tule käyttää samanaikaisesti masennuslääkkeiden kanssa.
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# Angst J, Woggon B, Schoepf J. The treatment of depression with L-5-hydroxytryptophan versus imipramine. Results of two open and one double-blind study. Arch Psychiatr Nervenkr. 1977;224:175–186.
# Attele AS, Xie JT, Yuan CS. Treatment of insomnia: an alternative approach.Altern Med Rev. 2000;5(3):249-259.
# Birdsall TC. 5-Hydroxytryptophan: A Clinically-Effective Serotonin Precursor. Altern Med Rev 1998;3:271-80.
# Byerley WF, Judd LL, Reimherr FW, Grosser BI. 5-Hydroxytryptophan: a review of its antidepressant efficacy and adverse effects. J Clin Psychopharmacol 1987;7:127-37.
# Cangiano C, Ceci F, Cancino A, et al. Eating behavior and adherence to dietary prescriptions in obese adult subjects treated with 5-hydroxytryptophan. Am J Clin Nutr 1992;56:863-7.
# Caruso I, Sarzi Puttini P, Cazzola M, Azzolini V. Double-blind study of 5-hydroxytryptophan versus placebo in the treatment of primary fibromyalgia syndrome. J Int Med Res 1990;18:201-9.
# Cauffield JS, Forbes HJ. Dietary supplements used in the treatment of depression, anxiety, and sleep disorders. Lippincotts Prim Care Pract. 1999; 3(3):290-304.
# Ceci F, Cangiano C, Cairella M, Cascino A, et al. The effects of oral 5-hydroxytryptophan administration on feeding behavior in obese adult female subjects. J Neural Transm. 1989;76:109-117.
# Coleman M. Infantile spasms associated with 5-hydroxytryptophan administration in patients with Down's syndrome. Neurology 1971;21:911-9.
# Coppen A, Whybrow PC, Noguera R, et al. The comparative antidepressant value of L-tryptophan and imipramine with and without attempted potentiation by liothyronine. Arch Gen Psychiatr 1972;26:234-41.
# Curcio JJ, Kim LS, Wollner D, Pockaj BA. The potential of 5-hydryxtryptophan for hot flash reduction: a hypothesis. Altern Med Rev. 2005;10(3):216-21.
# DeBenedittis G, Massei R. Serotonin precursors in chronic primary headache. A double-blind cross-over study with L-5-hydroxytryptophan vs. Placebo. J Neurosurg Sci. 1985; 29:239-248.
# Elko CJ, Burgess JL, Robertson WO. Zolpidem-associated hallucinations and serotonin reuptake inhibition: a possible interaction. J Toxicol Clin Toxicol. 1998;36(3):195-203.
# FDA Talk Paper. Impurities confirmed in dietary supplement 5-hydroxy-L-tryptophan. August 31, 1998.
# Freedman RR. Treatment of menopausal hot flashes with 5-hydroxytryptophan. Maturitas. 2010 Apr;65(4):383-5.
# Gardner DM, Lynd LD. Sumatriptan contraindications and the serotonin syndrome. Ann Pharmacother. 1998;32(1):33-38.
# Iovieno N, Dalton ED, Fava M, Mischoulon D. Second-tier natural antidepressants: Review and critique. J Affect Disord. 2010 Jun 24.
# Joffe RT, Sokolov ST. Co-administration of fluoxetine and sumatriptan: the Canadian experience. Acta Psychiatr Scand. 1997;95(6):551-552.
# Johnson KL, Klarskov K, Benson LM, et al. Presence of peak X and related compounds: the reported contaminant in case related 5-hydroxy-L-tryptophan associated with eosinophilia-myalgia syndrome. J Rheumatol 1999;26:2714-7.
# Joly P, Lampert A, Thomine E, et al. Development of pseudobullous morphea and scleroderma-like illness during therapy with L-5-hydroxytryptophan and carbidopa. J Am Acad Dermatol 1991;25:332-3.
# Juhl JH. Primary fibromyalgia syndrome and 5-hydroxy-L-tryptophan: a 90-day open study. Altern Med Rev. 1998;3:367-375.
# Kahn RS, Westenberg HG. L-5-hydroxytryptophan in the treatment of anxiety disorders. J Affect Disord 1985;8:197-200.
# Mason BJ, Blackburn KH. Possible serotonin syndrome associated with tramadol and sertraline coadministration. Ann Pharmacother. 1997;31(2):175-177.
# Meyer JS, Welch KM, Deshmukh VD, et al. Neurotransmitter precursor amino acids in the treatment of multi-infarct dementia and Alzheimer's disease. J Amer Geriat Soc 1977;25:289-98.
# Meyers S. Use of neurotransmitter precursors for treatment of depression. Altern Med Rev. 2000;5(1):64-71.
# Michelson D, Page SW, Casey R, et al. An eosinophilia-myalgia syndrome related disorder associated with exposure to L-5-hydroxytryptophan. J Rheumatol 1994;21:2261-5.
# Nakajima T, Kudo Y, Kaneko Z. Clinical evaluation of 5-hydroxy-L-tryptophan as an antidepressant drug. Folia Psychiatr Neurol Jpn 1978;32:223-30.
# Nicolodi M, Sicuteri F. Fibromyalgia and migraine, two faces of the same mechanism. Serotonin as the common clue for pathogenesis and therapy. Adv Exp Med Biol 1996;398:373-9.
# Perry NK. Venlafaxine-induced serotonin syndrome with relapse following amitripyline. Postgrad Med J. 2000;76(894):254.
# Poldinger W, Calanchini B, Schwarz W. A functional-dimensional approach to depression: serotonin deficiency as a target syndrome in a comparison of 5-hydroxytryptophan and fluvoxamine. Psychopathology 1991;24:53-81.
# Preshaw RM, Leavitt D, Hoag G. The dietary supplement 5-hydroxytryptophan and urinary 5-hydroxyindole acetic acid. CMAJ 2008;178:993.
# Puttini PS, Caruso I. Primary fibromyalgia and 5-hydroxy-L-tryptophan: a 90-day open study. J Int Med Res. 1992;20:182-189.
# Rakel D. Rakel Integrative Medicine, 2nd ed. Philadelphia, PA: Saunders; 2008;47.
# Reibring L, Agren H, Hartvig P, et al. Uptake and utilization of [beta-11c] 5-hydroxytryptophan (5-HTP) in human brain studied by positron emission tomography. Psychiatry Research. 1992;45:215-225.
# Ribeiro CA. L-5-Hydroxytryptophan in the prophylaxis of chronic tension-type headache: a double-blind, randomized, placebo-controlled study. Headache 2000;40:451-6.
# Sarzi Puttini P, Caruso I. Primary fibromyalgia syndrome and 5-hydroxy-L-tryptophan: a 90-day open study. J Int Med Res 1992;20:182-9.
# Shaw K, Turner J, Del Mar C. Are tryptophan and 5-hydroxytryptophan effective treatments for depression? A meta-analysis. Aust N Z J Psychiatry. 2002 Aug;36(4):488-91.
# Singhal AB, Caviness VS, Begleiter AF, et al. Cerebral vasoconstriction and stroke after use of serotonergic drugs. Neurology 2002;58:130-3.
# Trouillas P, Brudon F, Adeleine P. Improvement of cerebellar ataxia with levorotatory form of 5-hydroxytryptophan: a double-blind study with quantified data processing. Arch Neurol 1988;45:1217-22.
# Williams A, Goodenberger D, Caline DB, et al. Palatal myoclonus following herpes zoster ameliorated by 5-hydroxytryptophan and carbidopa. Neurology 1978;28:358-9.
# Zmilacher K, et al. L-5-hydroxytryptophan alone and in combination with a peripheral decarboxylase inhibitor in the treatment of depression. Neuropsychobiology. 1988;20:28–33.
}}

Kumina

2014-11-28T10:11:56Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Kumina.jpg
|kuvateksti=Kuminan siemeniä
|pointti=Kuminan siemenet auttavat tukalaan ylensyöneeseen oloon niin ihmisten kuin eläintenkin koliikkiin sekä ilmavaivoihin. Kansanlääkinnässä kuminaa on käytetty kuukautisten käynnistämiseen sekä kuukautiskipuihin kautta aikojen.
|info1=Kumina, ''Carum carvi'',oli arvostettu mauste faaraoiden ajan Egyptissä. Ebersin Papyruksessa - yhdessä maailman vanhimmista säilyneistä lääketieteellisistä kirjoituksista - suositeltiin kuminaa ruoansuolatusvaivoihin n. 1500 eKr.

Kumina on kaksivuotinen tai kerran kukkiva kolmivuotinen sarjakukkaiskasvi, jota kasvaa luonnonvaraisena koko Suomessa. Se on erittäin vanha hyötykasvi, jota on viljelty jo viiden vuosituhannen ajan. Kun sitä viljellään kotipuutarhassa, kylvöväli on 20-30 cm: rivivälein. Kumina kukkii ja tuottaa siemeniä vasta seuraavana kesänä.

Rohtona käytetään siemeniä, lehtiä ja juurta.
|info2=Kuminan siemenissä on haihtuvaa öljyä, jossa on mm. karvonia, dihydrokarvonia, limoneenia, karveolia ja dihydrokarveolia. Lisäksi siinä on rasvaöljyä, jossa on oleiini-, linoli- petroseliini- ja palmiinihappoja.
|info3=Kumina estää mikrobien kasvua, lisäksi kumina öljyllä on sienten kasvua estäviä ominaisuuksia.

Eteeristä öljyä on käytetty ulkoisesti hierontavoiteissa ja suuvesissä sekä perunan itämistä estävänä aineena.

Kuminan siemeniä käytetään mausteena ja alkoholijuomissa.

Kuminan arvellaan lisäävän rintamaidon eritystä, joten tee sopii imettäville äideille.

Annostus:
Yrttikeitteenä 1-2 tl (1g) 3-4 krt päivässä
Kuminaöljyä nautitaan 3-4 tippaa päivässä, haitallisten sivuvaikutusten välttämiseksi yksittäisannos ei saa ylittää 0,15 g (4 tippaa)

Vatsalle hyvä keite: 10 g kuminoita, 5g siankärsämön lehtiä ja 15g kaurahiutaleita litraan vettä, keitetään 10 min, lusikallinen 5 krt päivässä
|info4=Kuminaöljy on niin voimakasta, että sitä ei saa missään tapauksessa käyttää ulkoisesti kuin laimennettuna. Kuminan eteerinen öljy voi aiheuttaa maksavaurioita suurina määrinä nautittuna, joten sitä ei suositella itsehoitoon. Raskaana olevien naisten on varmuuden vuoksi vältettävä kuminan käyttöä.
|info5=Lajituntemuksen oppimisympäristö kumina: http://pinkka.helsinki.fi/virtuaalikasvio/plant.php?id=4066

Luontoportti kumina: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/kumina
|info6=1. Castleman M. Terveyskasvit, Otava 1999

2. Holm Y., Hiltunen R. Lääkkeitä luonnosta, Palmenia kustannus, 2003 Tammer-Paino Oy

3. Piippo S. Luonnon lääkeyrtit 3, Tammi 2004

4. Raipala-Cormier Virpi, Luontoäidin kotiapteekki, WSOY 1997

5. Rautavaara T., Miten luonto parantaa, WSOY 1980
}}

Kaneli

2014-11-28T10:10:53Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Kaneli.jpg
|kuvateksti=Kaneli
|info1=Kaneli on maustekasvi, jonka kuorta ja kukkia käytetään rohdoksena. Kanelilajeja on useita; Aitokaneli eli Ceylonin kaneli (''Cinnamomum verum'' tai ''Cinnamomum zeylanicum''), Kassiakaneli (''Cinnamomum aromaticum'') ja Jaavan kaneli (''Cinnamomun burmanii'') ovat yleisimmin käytetyt. Mausteena myytävät kanelit sisältävät useita eri kanelilajeja.

Kanelinkuorta käytetään kansanperinnetietoon pohjautuen ruoansulatuskanavan ärsytystiloissa, ripulin ja ilmavaivojen hoitoon, yökasteluun, vaihdevuosioireisiin ja kuukautiskierron ongelmiin. Sitä käytetään myös lisäämään ruokahalua, bakteeritulehdusten hoitoo, loismatojen häätöön ja flunssan hoitoon. Kanelia on myös tutkittu tieteellisesti ja siitä on löydetty aktiiviaineita, joilla on löydetty vaikutuksia veren sokeriin.
Kassiakanelia käytetään perinnetietoon pohjautuen myös rintakipuihin, munuaissairauksissa, korkean verenpaineen hoitoon, kouristuksiin ja verta puhdistavana.

Kaneliöljyä käytetään pieniä määriä hammastahnassa, suuvedessä, voiteissa ja kosmetiikassa.
|info2=Aitokanelin kuori sisältää haihtuvia öljyjä, glykosidejä, diterpeenejä, tanniineja (suuria määriä katekiineja, proantosyanidejä ja prosyanidejä), kanelihappoa, vanilliinihappoa, koliinia, hartsia, sokereita, kalsiumoksalaattia, hyönteisiä tuhoavia aineita (cinnzelaniini ja cinnzelanoli), kivennäisaineita ja pienen määrän kumariinia.

Valtaosa aitokanelin kuoren öljystä on kanelialdehydiä (yleensä 60-80 % ), muut aktiiviaineet ovat mm. seskviterpenoidit, eugenoli, eugenoliasetaatti, sinnamyyliasetaatti ja -alkoholi, metyylieugenoli, aldehydit, bentsyylibentsoaatti, monoterpeenejä, carofylleen ja safroliini.
Aitokanelin lehtiöljy sisältää suuria pitoisuuksia eugenolia kuoren ainesosien lisäksi.

Jaavan kanelin aktiiviaineet eroavat aitokanelista. Sinä ei ole lainkaan eugenolia ja muidenkin aktiiviaineiden koostumus on erilainen.
|info3=Kanelin kuoren öljyjä käytetään vähentämään kouristuksia, helpottamaan ilmavaivoja ja edistämään ruokahalua. Kaneliöljy saattaa lisätä veren virtausta ja se on osana erektiohäiriövoidetta.

Aitokanelin kuoren sisältämä polyfenoli toimii insuliinin tapaan ja alentaa veren sokeria II tyypin diabeteksessa. Tämä vaikutus on kuitenkin melko vähäinen.

Kanelin kuoren tanniinit sattaavat nopeuttaa haavojen paranemista ja ehkäistä suoliston kouristelua ja ripulia. Kanelilla on todettu antioksidanttinen ja lievä estrogeeninen vaikutus.

Cinnamaldehydillä on anti-inflammatorinen vaikutus; se estää typpioksidin tuotantoa tulehdusprosessissa ja ehkäisee prostaglandiinin muodostusta.

Uusin tutkimus tutkii kanelin aktiiviaineitten mahdollisia hyötyjä syövän ehkäisyssä – tarkemmin sen angiogeneesin esto, antiproliferatiivisia ja immunomodulatorisia vaikutuksia. Myös tulehdusta hillitseviä, antioksidanttisia ja antimikrobisia vaikutuksia tutkitaan edelleen.

Jauhettua kanelia otetaan yleensä 1-1,5 g/vrk eikä haittavaikutuksia ole tutkimuksissa raportoitu.
|info4=Kanelia pidetään turvallisena maustekäytössä. Kaneliöljy saattaa aiheuttaa ärsytysoireita ja muita haittavaikutuksia suun kautta nautittuna.
|info5=Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed
|info6=# USDA, NRCS. 2008. The PLANTS Database, Version 3.5 (http://plants.usda.gov). National Plant Data Center, Baton Rouge, LA 70874-4490 USA.
# Cortex cinnamomi. In: WHO Monographs on Selected Medicinal Plants. Vol 1. Geneva: World Health Organization; 1999.
# Dugoua JJ, Seely D, Perri D, et al. From type 2 diabetes to antioxidant activity: a systematic review of the safety and efficacy of common and cassia cinnamon bark. Can J Physiol Pharmacol. 2007;85(9):837-847.
# He ZD, Qiao CF, Han QB, et al. Authentication and quantitative analysis on the chemical profile of cassia bark (cortex cinnamomi) by high-pressure liquid chromatography. J Agric Food Chem. 2005;53(7):2424-2428.
# Shimada Y, Goto H, Kogure T, et al. Extract prepared from the bark of Cinnamomum cassia Blume prevents glutamate-induced neuronal death in cultured cerebellar granule cells. Phytother Res. 2000;14(6):466-468.
# Qin B, Nagasaki M, Ren M, Bajotto G, Oshida Y, Sato Y. Cinnamon extract prevents the insulin resistance induced by a high-fructose diet. Horm Metab Res. 2004;36(2):119-125.
# Friedman M, Kozukue N, Harden LA. Cinnamaldehyde content in foods determined by gas chromatography-mass spectrometry. J Agric Food Chem. 2000;48(11):5702-5709.
# Anderson RA, Broadhurst CL, Polansky MM, et al. Isolation and characterization of polyphenol type-A polymers from cinnamon with insulin-like biological activity. J Agric Food Chem. 2004;52(1):65-70.
# Khan A, Safdar M, Ali Khan MM, Khattak KN, Anderson RA. Cinnamon improves glucose and lipids of people with type 2 diabetes. Diabetes Care. 2003;26(12):3215-3218.
# Mang B, Wolters M, Schmitt B, et al. Effects of a cinnamon extract on plasma glucose, HbA, and serum lipids in diabetes mellitus type 2. Eur J Clin Invest. 2006;36(5):340-344.
# Solomon TP, Blannin AK. Effects of short-term cinnamon ingestion on in vivo glucose tolerance. Diabetes Obes Metab. 2007;9(6):895-901.
# Hlebowicz J, Darwiche G, Björgell O, Almér LO. Effect of cinnamon on postprandial blood glucose, gastric emptying, and satiety in healthy subjects. Am J Clin Nutr. 2007;85(6):1552-1556.
# Vanschoonbeek K, Thomassen BJ, Senden JM, Wodzig WK, van Loon LJ. Cinnamon supplementation does not improve glycemic control in postmenopausal type 2 diabetes patients. J Nutr. 2006;136(4):977-980.
# Blevins SM, Leyva MJ, Brown J, Wright J, Scofield RH, Aston CE. Effect of cinnamon on glucose and lipid levels in non insulin-dependent type 2 diabetes. Diabetes Care. 2007;30(9):2236-2237.
# Altschuler JA, Casella SJ, MacKenzie TA, Curtis KM. The effect of cinnamon on A1C among adolescents with type 1 diabetes. Diabetes Care. 2007;30(4):813-816.
# Baker WL, Gutierrez-Williams G, White CM, Kluger J, Coleman CI. Effect of cinnamon on glucose control and lipid parameters. Diabetes Care. 2008;31(1):41-43.
# Pham AQ, Kourlas H, Pham DQ. Cinnamon supplementation in patients with type 2 diabetes mellitus. Pharmacotherapy. 2007;27(4):595-599.
# Lin CC, Wu SJ, Chang CH, Ng LT. Antioxidant activity of Cinnamomum cassia. Phytother Res. 2003;17(7):726-730.
# Jayaprakasha GK, Jagan Mohan Rao L, Sakariah KK. Volatile constituents from Cinnamomum zeylanicum fruit stalks and their antioxidant activities. J Agric Food Chem. 2003;51(15):4344-4348.
# Kamath JV, Rana AC, Chowdhury AR. Pro-healing effect of Cinnamomum zeylanicum bark. Phytother Res. 2003;17(8):970-972.
# Lee HS, Kim BS, Kim MK. Suppression effect of Cinnamomum cassia bark-derived component on nitric oxide synthase. J Agric Food Chem. 2002;50(26):7700-7703.
# Huss U, Ringbom T, Perera P, Bohlin L, Vasänge M. Screening of ubiquitous plant constituents for COX-2 inhibition with a scintillation proximity based assay. J Nat Prod. 2002;65(11):1517-1521.
# Nir Y, Potasman I, Stermer E, Tabak M, Neeman I. Controlled trial of the effect of cinnamon extract on Heliobacter pylori. Helicobacter. 2000;5(2):94-97.
# Martin KW, Ernst E. Herbal medicines for treatment of bacterial infections: a review of controlled clinical trials. J Antimicrob Chemother. 2003;51(2):241-246.
# Tabak M, Armon R, Neeman I. Cinnamon extracts' inhibitory effect on Helicobacter pylori. J Ethnopharmacol. 1999;67(3):269-277.
# Ranasinghe L, Jayawardena B, Abeywickrama K. Fungicidal activity of essential oils of Cinnamomum zeylanicum (L.) and Syzygium aromaticum (L.) Merr et L.M.Perry against crown rot and anthracnose pathogens isolated from banana. Lett Appl Microbiol. 2002;35(3):208-211.
# Soliman KM, Badeaa RI. Effect of oil extracted from some medicinal plants on different mycotoxigenic fungi. Food Chem Toxicol. 2002;40(11):1669-1675.
# Azumi S, Tanimura A, Tanamoto K. A novel inhibitor of bacterial endotoxin derived from cinnamon bark. Biochem Biophys Res Commun. 1997;234(2):506-510.
# Tantaoui-Elaraki A, Beraoud L. Inhibition of growth and aflatoxin production in Aspergillus parasiticus by essential oils of selected plant materials. J Environ Pathol Toxicol Oncol. 1994;13(1):67-72.
# Kwon BM, Lee SH, Cho YK, So SH, Youn MR, Change SI. Synthesis and biological activity of cinnamaldehydes as angiogenesis inhibitors. Bioorg Med Chem Lett. 1997;7(19):2473-2476.
# Koh WS, Yoon SY, Kwon BM, Jeong TC, Nam KS, Han MY. Cinnamaldehyde inhibits lymphocyte proliferation and modulates T-cell differentiation. Int J Immunopharmacol. 1998;20(11):643-660.
# Duessel S, Heuertz RM, Ezekiel UR. Growth inhibition of human colon cancer cells by plant compounds. Clin Lab Sci. 2008;21(3):151-157.
# Lee KH, Choi EM. Stimulatory effects of extract prepared from the bark of Cinnamomum cassia blume on the function of osteoblastic MC3T3-E1 cells. Phytother Res. 2006;20(11):952-960.
# Sánchez-Pérez J, García-Díez A. Occupational allergic contact dermatitis from eugenol, oil of cinnamon and oil of cloves in a physiotherapist. Contact Dermatitis. 1999;41(6):346-347.
# Hartmann K, Hunzelmann N. Allergic contact dermatitis from cinnamon as an odour-neutralizing agent in shoe insoles. Contact Dermatitis. 2004;50(4):253-254.
# Tremblay S, Avon SL. Contact allergy to cinnamon: case report. J Can Dent Assoc. 2008;74(5):445-461.
# Chase CK, McQueen CE. Cinnamon in diabetes mellitus. Am J Health Syst Pharm. 2007;64(10):1033-1035.
}}

Kardemumma

2014-11-28T10:08:16Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Kardemumma.jpg
|kuvateksti=Kardemumma
|pointti=Kardemumma saattaa laihduttaa auttamalla kehoon kertyneitten ylimääräisten rasvojen poistumista ja tuo helpotusta turvotukseen lisäämällä virtsaneritystä.
|info1=Kardemumma (''Elettaria cardamomum'') on ruohovartinen kasvi, jonka siemeniä käytetään mausteena. Se n kaikki monivuotisia, noin 2–4 metriä korkea kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Intian sademetsissä.

Kardemummapensaan lehdet ovat soikeita ja noin 2,5 metriä pitkiä, joiden tyvessä on kardemumman siemenpalkoja. Palot ovat noin 1,5 cm pitkiä ja muodoltaan venemäisiä. Siemenet leikataan käsin irti pensaan juuresta juuri ennen kuin ne ehtivät kypsyä.
Vihreä kardemumma poimitaan kaikkein raaimpina ja käsitellään värin säilymisen vuoksi. Valkoinen kardemumma poimitaan kypsempänä ja valkaistaan rikkidioksidilla. Myös kellertävä kardemumma poimitaan kypsempänä, mutta se kuivataan auringossa.

1400- luvun jälkeen arabit maustoivat Gahwaksi kutsumaansa juomaa kardemumman palolla kaatokannun nokassa. Myöhemmin mustaa arabiviiniä alettiin sitten kutsua rahvaanomaisesti kahviksi.
|info2=Kardemumman siemenet sisältävät jopa 10% eteeristä öljyä, jonka pääkomponentteja ovat alfa-terpinyyliasetaatti ja 1,8-sineoli, joista kumpikin voi muodostaa öljystä 50%. Öljyn koostumus vaihtelee siementen alkuperän mukaan, mutta korkeaa alfa-terpinyyliasetaattipitoisuutta pidetään hyvän laadun merkkinä.
|info3=Kardemummaa käytetään helpottamaan ruoansulatushäiriöitä, se vähentää röyhtäilyä, närästystä sekä oksentelua.
Kardemumma on sopiva yskänrohdoksi sekä vilustumisoireisiin. Myös keuhkoputkentulehdukseen käytetään kardemummaa.

Kardemumman pureskelu auttaa hengityksen raikastamisessa.
|info5=Sinikka Piippo / www.Huippukuntoon.fi , professori, kasvitieteilijä ja kasvilääkinnän asiantuntija; http://www.huippukuntoon.fi/ravitsemus/terveytt%C3%A4-joulun-mausteista
|info6=Leung AL, Foster S: Encyclopedia of common natural ingredients used in food, drugs and cosmetics, 2nd edition, Cardamom pp. 121-122. John Wiley & Sons, New York 1996.
}}

Chia

2014-11-28T09:01:11Z

YHolm: Ak: Uusi sivu: {{Ainesosalomake |kuva=Chiaseeds.jpg |pointti=Chian siemenet ovat hyvä alfa-linoleenhapon ja kuidun lähde. |info1=Chia (''Salvia hispanica'' L.) on yksivuotinen siemenkasvi, joka...

{{Ainesosalomake
|kuva=Chiaseeds.jpg
|pointti=Chian siemenet ovat hyvä alfa-linoleenhapon ja kuidun lähde.
|info1=Chia (''Salvia hispanica'' L.) on yksivuotinen siemenkasvi, joka on kotoisin eteläisestä Meksikosta ja pohjoisesta Guatemalasta, jossa sitä viljeltiin ennen espanjalaisten tuloa. Sitten se jäi unohduksiin vuosisadoiksi ja löydettiin uudestaan 1900-luvun keskivaiheilla jolloin sen siemenet esiteltiin hyvänä omega-3-rasvahappojen lähteenä (Ciftci ym. 2012).

Siemenet ovat 1-2 mm pitkiä, muodoltaan ovaaleja, ja väritykseltään joko kokonaan mustia, harmaita tai valkopilkullisia mustalla pohjalla. Koska chialla ei ollut käyttöhistoriaa Euroopassa sille haettiin ja myönnettiin vuonna 2009 lupa uuselintarvikkeena, jonka mukaan kokonaisia ja jauhettuja chia-kasvin siemeniä saa käyttää uutena aineosana leipätuotteissa, joissa chia-kasvin siementen pitoisuus on enintään 5 %. Vuonna 2013 lupaa laajennettiin koskemaan myös muita elintarvikkeita (www.evira.fi).

|info2=Chian siementen ravintosisällöstä 15-25 % koostuu proteiineista, 30-33 % rasvoista ja 26-41 % hiilihydraateista. Siemenosa sisältää runsaasti liukoisia kuituja, mineraaleja ja hivenaineita (erityisesti kalsiumia, magnesiumia, rautaa ja sinkkiä), vitamiineja ja antioksidantteja. Raskasmetallipitoisuudet ovat alle sallittujen maksimiarvojen eikä siemenistä ole löydetty mykotoksiineja. Hyvä uutinen erityisesti keliakiasta kärsiville lienee, että siemenet eivät myöskään sisällä gluteenia (Ali ym. 2012).

Chian siementen rasvapitoisuus on 35 % ja rasvaöljystä 59,8 % on alfa-linoleenihappoa, joka on korkeimpia kasvikunnassa tavattuja pitoisuuksia. Seuraavaksi eniten on linolihappoa (20,4 %) ja kolmanneksi eniten öljyhappoa (10,5 %). Tokoferolien määrä öljyssä on 446 mg/kg ja tästä 94,4 % on gamma-tokoferolia. Fytosteroleja on 4132 mg/kg, josta n. puolet beta-sitosterolia (Ciftci ym. 2012).

Chian siemenelle ominaisen kirkkaan, limaisen geelin muodostaminen veden kanssa selittyy siemenen ytimen uloimman kerroksen rakenteella. Tämä kerros muodostuu D-ksyloosista, alfa-D-glukoosista ja 4-O-metyyli-alfa-D-glukuronihaposta, joita on kuoressa suhteessa 2:1:1. Ainutlaatuisen lima-ainekoostumuksensa ansiosta Chian siemenen vedensitomiskapasiteetti on suuri ja lima-aine erittäin viskoosia (de la Paz Salgado-Cruz ym. 2013).

|info3=Chian siemenet ovat parhaita tunnettuja alfa-linoleenhapon eli omega-3-sarjan prekursorin lähteitä ja lisäksi myös hyvä liukoisen kuidun lähde. Liukoinen kuitu taas edesauttaa vatsan ja suoliston toimintaa sekä laskee hieman kolesterolia.
|info6=1. Ciftci ON, Przybylski R, Rudzinska M: Lipid components of flax, perilla, and chia seeds. Eur. J. Lipid Sci. Technol. 114, 794–800, 2012.

2. www.evira.fi: Uuselintarvikkeet.

3. Ali NM, Yeap SK, Ho WY, Beh BK, Tan SW, Tan SG: The Promising Future of Chia, ''Salvia hispanica'' L. Journal of Biomedicine and Biotechnology, 2012. http://dx.doi.org/10.1155/2012/171956

4. de la Paz Salgado-Cruz M, Calderón-Domínguez G, Chanona-Pérez J, Farrera-Rebollo R, Méndez-Méndez J, Díaz-Ramírez M: Chia (''Salvia hispanica'' L.) seed mucilage release characterisation. A microstructural and image analysis study. Industrial Crops and Products 51, 453-462, 2013.

}}

Tiedosto:Chiaseeds.jpg

2014-11-28T09:01:03Z

YHolm:

Salvia

2014-11-27T10:58:48Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Salvia.jpg
|kuvateksti=''Salvia officinalis''
|info1=''Salvia'' on huulikukkaiskasvien (Lamiaceae) laajin suku käsittäen 700-100 lajia, jotka ovat matalia pensaita, yksi- tai monivuotisia. Salvia on levinnyt komeen vyöhykkeeseen: Keski- ja Etelä-Amerikka (. 500 lajia), Keski-Aasia ja Välimeren alue n. 250 lajilla ja Itä-Aasia n. 90 lajilla. Yleensä käytettävä kasvinosa on lehdet.

Yleisessä käytössä ovat:

- ''Salvia officinalis'' L., joka tunnetaan rohto-, ryyti- tai dalmatialaisena salviana.

- ''S. lavandulifolia'' Vahl. eli espanjalainen salvia.

- ''S. triloba'' L., kreikkalainen salvia.

- ''S. sclarea'' L. eli muskatellisalvia.

- ''S. miltiorrhiza'' Bunge eli punasalvia tai danshen/tanshen. Ks. punasalvia.

- ''S. hispanica'' L., joka tunnetaan nimellä chia. Ks. chia.

- ''S. divinorum'' Epling & Jativa eli Mazatekinsalvia.

Ryytisalvia on näistä Euroopassa laajimmalle levinnyt ja eniten käytetty laji. Sukunimi ''Salvia'' tulee latinankielisestä sanasta ''salvare'' = parantaa, pelastaa ja ''officinalis'' viittaa kasvin lääkekäyttöön (Suomen terveyskasvit). Salvia tuli tunnetuksi 800-luvulla luostaripuutarhojen myötä ja sillä lääkittiin mitä moninaisempia vaivoja. Pyhän Hildegardin mukaan se tehosi jopa kuolemaa vastaan: ''Cur moriatum homo cui salvia croscit in horto?'' eli: Miksi miehen annettiin kuolla, kun puutarhassa kerran kasvaa salviaa.
|info2=Ryytisalvia sisältää 1-2,5% eteeristä öljyä (vähintään 1,5% Ph.Eur. 8.painos). Lisäksi parkkiaineita, joiden pääkomponentti on rosmariinihappo, diterpeenirakenteisia karvasaineita (karnosoli = pikrosalviini, joka muodostuu rohdoksen kuivuessa karnosolihaposta) ja 1-3% flavonoideja. Salvian antioksidatiivisesti vaikuttavat eineet ovat fenoliglykosideja. Eteerisen öljyn pääkomponentit ovat alfa- ja beta-tujoni, jota yhteensä on 35-60%. Lisäki öljyssä on kamferia, 1,8-sineolia, borneolia ja bornyyliasetaattia.

Espanjalainen salvia sisältää n. 1% eteeristä öljyä (Zrira ym. 20014), jonka pääkomponentteja ovat 1,8-sineoli (10-30%) ja kamferi (11-36%). Muita öljyn komponentteja ovat alfa-pineeni, sabineeni, limoneeni, tujoni (enintään 0,5%), linaloli, linalyyliasetaatti, terpinen-4-oli, sabinyyliasetaatti, alfa-terpinyyliasetaatti ja borneoli (Ph. Eur.).

Muskatellisalvia sisältää 0,3 % eteeristä öljyä, jonka pääkomponentteja ovat linaloli (12-18%) ja linalyyliasetaatti (39-53%). Sharopov ja Setzer (2012) tunnistivat öljystä yhteensä 59 komponenttia.

''Salvia triloba'' sisältää 2-3,5% (vähintään 1,8%) eteeristä öljyä. Öljyn pääkomponentti on 1,8-sineoli (n. 65%), sen lisäksi siinä on hieman tujonia (5-6%) ja loput koostuu mono- ja seskviterpeeneistä. Rohdos sisältää myös n. 5% parkkiaineita, joista suurin osa on rosmariinihappoa, n. 2% flavonoideja, diterpeenejä (karnosoli) ja triterpeenejä (ursolihappo).

''Salvia divinorum'' on kotoisin Meksikosta, missä mazatek-intiaanit ovat käyttäneet sitä tuottamaan mystisiä kokemuksia. Kasvi sisältää salvinoriini A ja B, joilla on hallusinogeenisia ominaisuuksia. Ne ovat voimakkaita kappa-opioidireseptoriagonisteja (Prisinzano 2005).
|info3=Ryytisalvia on käytössä mausteena sekä tuoreena että kuivattuna. Se sopii hyvin sianlihalle ja on oleellinen osa italialaista herkkua ''saltimbocca alla romana.'' Salvia ehkäisee hikoilua ja vähentää maidon erittymistä, mikä helpottaa imetyksen lopettamista. Sillä on myös verensokeria alentava ja kouristuksia helpottava vaikutus. Kuten lähes kaikki eteeriset öljyt, niin myös salvialla on antimikrobista vaikutusta, minkä takia sitä kurlaus- ja suuvesissä. Ulkoisesti, esimerkiksi kylvyissä, sillä löytyy käyttöä vaikeasti paraneviin haavoihin.

Kurlaukseen ja huuhteluun: 2,5 g salvian lehtiä tai 2-3 tippaa eteeristä öljyä 100 ml:aan vettä. Rohdoksen tapauksessa haudutetaan ja suodatetaan. 2,5 g = 1,5 tl salvian lehtiä (Wichtl 2002).

Espanjalaisen salvian, kreikkalaisen salvian ja muskatellisalvian öljyjä käytetään aromaterapiassa. Muskatellisalvian öljyllä oli kohtalaisen hyvää antibakteerista vaikutusta (Dzamic ym. 2008). Tutkittaessa eri salviaöljyjen tehoa bakteereihin, niin ne tehosivat parhaiten gram-positiivisiin bakteereihin. Esim. ''S. lavandulifolian'' eteerinen öljy tehosi ''Staphylococcus aureukseen'' antaen MIC-arvoksi 2.31 mg.ml–1 . MIC kuvaa pienintä tehokkainta pitoisuutta (MIC = Minimum Inhibitory Concentration).
|info4=Ryytisalvian sisältämä tujoni on suurina annoksina hermomyrkky. Sen LD50-arvo on 240 mg/kg (rotilla).
|info6=1. Suomen Terveyskasvit (toim.), rohtosalvia p. 231. Valitut Palat 1982.

2. Wichtl M: Teedrogen und Phytofarmaka, 4. Auflage, Salviae officinalis folium & Salviae trilobae folium, pp. 538-545. Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft GmbH, Stuttgart 2002.

3. European Pharmacopoia 8td edition, Sage leaf (''Salvia officinalis'') and Sage leaf, three-lobed, pp. 1373-1374, Spanish sage oil, pp. 1389-1390. European Council, Strasbourg 2103.

4. Zrira S, Menut C, Bessiere JM, Elamrani A, B. Benjilal B: A Study of the Essential Oil of ''Salvia lavandulifolia'' Vahl from Morocco. Journal of Essential Oil Bearing Plants 7, 232-238, 2004.

5. Sharopov FS, Setzer WN: The Essential Oil of ''Salvia sclarea'' L. from Tajikistan. Rec. Nat. Prod. 6, 75-79, 2012.

6. Dzamic A, Sokovic M, Ristic M, Grujic-Jovanovic S, Vukojevic J, Marin PD: Chemical composition and antifungal activity of ''Salvia sclarea'' (Lamiaceae) essential oil. Arch. Biol. Sci., Belgrade 60, 233-237, 2008.

7. Pierozan MK, Pauletti GF, Rota L, dos Santos ACA, Lerini LA, di Luccio M, Mossi AJ, Atti-Serafini L, Cansian RL, Vladimiroliveira J: Chemical characterization and antimicrobial activity of essential oils of ''Salvia'' L. species. Ciênc Tecnol Aliment, Campinas 29, 764-770, 2009.

8. Prisinzano TE: Psychopharmacology of the hallucinogenic sage ''Salvia divinorum''. Life Sciences 78, 527-531, 2005.
}}

Salvia

2014-11-27T10:50:53Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Salvia.jpg
|kuvateksti=''Salvia officinalis''
|info1=''Salvia'' on huulikukkaiskasvien (Lamiaceae) laajin suku käsittäen 700-100 lajia, jotka ovat matalia pensaita, yksi- tai monivuotisia. Salvia on levinnyt komeen vyöhykkeeseen: Keski- ja Etelä-Amerikka (. 500 lajia), Keski-Aasia ja Välimeren alue n. 250 lajilla ja Itä-Aasia n. 90 lajilla. Yleensä käytettävä kasvinosa on lehdet.

Yleisessä käytössä ovat:

- ''Salvia officinalis'' L., joka tunnetaan rohto-, ryyti- tai dalmatialaisena salviana.

- ''S. lavandulifolia'' Vahl. eli espanjalainen salvia.

- ''S. triloba'' L., kreikkalainen salvia.

- ''S. sclarea'' L. eli muskatellisalvia.

- ''S. miltiorrhiza'' Bunge eli punasalvia tai danshen/tanshen. Ks. punasalvia.

- ''S. hispanica'' L., joka tunnetaan nimellä chia. Ks. chia.

- ''S. divinorum'' Epling & Jativa eli Mazatekinsalvia.

Ryytisalvia on näistä Euroopassa laajimmalle levinnyt ja eniten käytetty laji. Sukunimi ''Salvia'' tulee latinankielisestä sanasta ''salvare'' = parantaa, pelastaa ja ''officinalis'' viittaa kasvin lääkekäyttöön (Suomen terveyskasvit). Salvia tuli tunnetuksi 800-luvulla luostaripuutarhojen myötä ja sillä lääkittiin mitä moninaisempia vaivoja. Pyhän Hildegardin mukaan se tehosi jopa kuolemaa vastaan: ''Cur moriatum homo cui salvia croscit in horto?'' eli: Miksi miehen annettiin kuolla, kun puutarhassa kerran kasvaa salviaa.
|info2=Ryytisalvia sisältää 1-2,5% eteeristä öljyä (vähintään 1,5% Ph.Eur. 8.painos). Lisäksi parkkiaineita, joiden pääkomponentti on rosmariinihappo, diterpeenirakenteisia karvasaineita (karnosoli = pikrosalviini, joka muodostuu rohdoksen kuivuessa karnosolihaposta) ja 1-3% flavonoideja. Salvian antioksidatiivisesti vaikuttavat eineet ovat fenoliglykosideja. Eteerisen öljyn pääkomponentit ovat alfa- ja beta-tujoni, jota yhteensä on 35-60%. Lisäki öljyssä on kamferia, 1,8-sineolia, borneolia ja bornyyliasetaattia.

Espanjalainen salvia sisältää n. 1% eteeristä öljyä (Zrira ym. 20014), jonka pääkomponentteja ovat 1,8-sineoli (10-30%) ja kamferi (11-36%). Muita öljyn komponentteja ovat alfa-pineeni, sabineeni, limoneeni, tujoni (enintään 0,5%), linaloli, linalyyliasetaatti, terpinen-4-oli, sabinyyliasetaatti, alfa-terpinyyliasetaatti ja borneoli (Ph. Eur.).

Muskatellisalvia sisältää 0,3 % eteeristä öljyä, jonka pääkomponentteja ovat linaloli (12-18%) ja linalyyliasetaatti (39-53%). Sharopov ja Setzer (2012) tunnistivat öljystä yhteensä 59 komponenttia.

''Salvia triloba'' sisältää 2-3,5% (vähintään 1,8%) eteeristä öljyä. Öljyn pääkomponentti on 1,8-sineoli (n. 65%), sen lisäksi siinä on hieman tujonia (5-6%) ja loput koostuu mono- ja seskviterpeeneistä. Rohdos sisältää myös n. 5% parkkiaineita, joista suurin osa on rosmariinihappoa, n. 2% flavonoideja, diterpeenejä (karnosoli) ja triterpeenejä (ursolihappo).
|info3=Ryytisalvia on käytössä mausteena sekä tuoreena että kuivattuna. Se sopii hyvin sianlihalle ja on oleellinen osa italialaista herkkua ''saltimbocca alla romana.'' Salvia ehkäisee hikoilua ja vähentää maidon erittymistä, mikä helpottaa imetyksen lopettamista. Sillä on myös verensokeria alentava ja kouristuksia helpottava vaikutus. Kuten lähes kaikki eteeriset öljyt, niin myös salvialla on antimikrobista vaikutusta, minkä takia sitä kurlaus- ja suuvesissä. Ulkoisesti, esimerkiksi kylvyissä, sillä löytyy käyttöä vaikeasti paraneviin haavoihin.

Kurlaukseen ja huuhteluun: 2,5 g salvian lehtiä tai 2-3 tippaa eteeristä öljyä 100 ml:aan vettä. Rohdoksen tapauksessa haudutetaan ja suodatetaan. 2,5 g = 1,5 tl salvian lehtiä (Wichtl 2002).

Espanjalaisen salvian, kreikkalaisen salvian ja muskatellisalvian öljyjä käytetään aromaterapiassa. Muskatellisalvian öljyllä oli kohtalaisen hyvää antibakteerista vaikutusta (Dzamic ym. 2008). Tutkittaessa eri salviaöljyjen tehoa bakteereihin, niin ne tehosivat parhaiten gram-positiivisiin bakteereihin. Esim. ''S. lavandulifolian'' eteerinen öljy tehosi ''Staphylococcus aureukseen'' antaen MIC-arvoksi 2.31 mg.ml–1 . MIC kuvaa pienintä tehokkainta pitoisuutta (MIC = Minimum Inhibitory Concentration).

|info4=Ryytisalvian sisältämä tujoni on suurina annoksina hermomyrkky. Sen LD50-arvo on 240 mg/kg (rotilla).
|info6=1. Suomen Terveyskasvit (toim.), rohtosalvia p. 231. Valitut Palat 1982.

2. Wichtl M: Teedrogen und Phytofarmaka, 4. Auflage, Salviae officinalis folium & Salviae trilobae folium, pp. 538-545. Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft GmbH, Stuttgart 2002.

3. European Pharmacopoia 8td edition, Sage leaf (''Salvia officinalis'') and Sage leaf, three-lobed, pp. 1373-1374, Spanish sage oil, pp. 1389-1390. European Council, Strasbourg 2103.

4. Zrira S, Menut C, Bessiere JM, Elamrani A, B. Benjilal B: A Study of the Essential Oil of ''Salvia lavandulifolia'' Vahl from Morocco. Journal of Essential Oil Bearing Plants 7, 232-238, 2004.

5. Sharopov FS, Setzer WN: The Essential Oil of ''Salvia sclarea'' L. from Tajikistan. Rec. Nat. Prod. 6, 75-79, 2012.

6. Dzamic A, Sokovic M, Ristic M, Grujic-Jovanovic S, Vukojevic J, Marin PD: Chemical composition and antifungal activity of ''Salvia sclarea'' (Lamiaceae) essential oil. Arch. Biol. Sci., Belgrade 60, 233-237, 2008.

7. Pierozan MK, Pauletti GF, Rota L, dos Santos ACA, Lerini LA, di Luccio M, Mossi AJ, Atti-Serafini L, Cansian RL, Vladimiroliveira J: Chemical characterization and antimicrobial activity of essential oils of ''Salvia'' L. species. Ciênc Tecnol Aliment, Campinas 29, 764-770, 2009

}}

Salvia

2014-11-27T09:33:44Z

YHolm:

Salvia

2014-11-27T08:48:08Z

YHolm:

Salvia

2014-11-27T08:44:11Z

YHolm:

Rohtosalkoruusu

2014-11-26T13:42:56Z

YHolm:

{{Ainesosalomake
|kuva=Althea-officinalis.jpg
|kuvateksti=Rohtosalkoruusu
|pointti=Rohtosalkoruusuteestä valmistettu kääre rauhoittaa suun haavaumia, paiseita, hammastulehduksia sekä palovammoja tehokkaasti.
|info1=Rohtosalkoruusu (''Althea officinalis'' L.), muita käytettyjä nimiä ovat alteanjuuri, lääkemalva sekä rohtosamettihaapa, on ollut muinaisten roomalaisten herkku.

Rohtosalkoruusu kasvaa lähinnä soilla eri puolilla Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Se voi kasvaa metrin pituuteen, varret ja suuret lehdet ovat karvaiset ja samettimaiset. Rohtosalkoruusu kukkii lyhyen aikaa loppukesällä ja siinä on valkeat ja vaaleanpunaiset kukat. Rohtosalkoruususta käytetään lääkintään valkoinen juuri, alteanjuuri.
|info2=Juuri sisältää pääasiassa lima-aineita, joiden määrä vaihtelee huomattavasti, mutta 10-20% voisi olla realistinen pitoisuus. Siinä on myös fenolihappoja ja flavonoideja.
|info3=Kokeissa on osoitettu rohtosalkoruusun lima-aineiden lievittävän tulehdusta ja hillitsevän yskää ja kurkkukipua. Toisen tutkimuksen mukaan todistettiin, että kasvilla on antiseptinen eli bakteereita ja muita pieneliöitä tuhoava vaikutus. Näin ollen rohtosalkoruusu lievittää tulehdusta ja soveltuu esim. keuhkoputkentulehduksen hoitoon.

Kasvilääkinnän asiantuntijat suosittelevat rohtosalkoruusua uutteena tai teenä virtsatietulehdukseen sekä kivun hoitoon.

Teetä käytetään ruoansulatuksen tehostamiseen, närästykseen sekä tulehduksellisten suolisairauksien oireistoon.

Rohtosalkoruusutabletit yhdessä inkiväärin kanssa saattavat helpottaa allergiaoireita.

Suun tulehduksiin voidaan käyttää jäähdytettyä yrttiteetä suu- ja kurlausvetenä.

Paiseiden ja aknen hoitoon voidaan käyttää kääreitä, joka on kostutettu yrttiteellä.
|info4=Jos käytössä muita lääkkeitä, on rohtosalkoruusun käytöstä neuvoteltava lääkärin kanssa, sillä se vaikuttaa lääkeaineiden imeytymiseen. Koska rohtosalkoruusu alentaa verensokeria, se voi häiritä diabeetikon insuliinilääkitystä
|info5=Yrttitarha: http://www.yrttitarha.fi/kanta/rohtosalkoruusu/

Luontoportti: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/salkoruusu
|info6=1. Holm Y., Hiltunen R. Lääkkeitä luonnosta, Palmenia kustannus,2003 Tammer-Paino
}}

Salvia

2014-11-26T13:35:31Z

YHolm:

Salvia

2014-11-26T13:34:50Z

YHolm: Ak: Uusi sivu: {{Ainesosalomake |kuva=Salvia.jpg |kuvateksti=''Salvia officinalis'' |info1=''Salvia'' on huulikukkaiskasvien (Lamiaceae) laajin suku käsittäen 700-100 lajia, jotka ovat matalia ...