Ero sivun ”Merilevä Jodi” versioiden välillä
| Rivi 30: | Rivi 30: | ||
4. Leena Peltosaari, Hilkka Raukola, Raija Partanen Ravitsemustieto, Kustannusosakeyhtiö Otava , Helsinki 2002 | 4. Leena Peltosaari, Hilkka Raukola, Raija Partanen Ravitsemustieto, Kustannusosakeyhtiö Otava , Helsinki 2002 | ||
| + | |||
| + | 5. Sarah Brewer, Vitamiinit, kivennäisaineet ja yrttivalmisteet, Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna, 2011 | ||
}} | }} | ||
Nykyinen versio 16. kesäkuuta 2015 kello 18.02
Yleistä tietoa
Jodi on hivenalkuaine, joka eristettiin vuonna 1812 merilevästä. Se sai nimen värinsä mukaa kreikan sanasta ”ion”, joka tarkoittaa violettia. Japanilaiset ovat käyttäneet merilevää jo vuosisatoja ravinnoksi. Japanilaiset syövät merilevää niin runsaasti, että sen suurilla kivennäisainepitoisuuksilla on merkitystä heidän terveydelleen.
Jodia esiintyy elimistössä luonnostaan. Jodi on energian tuotantoa säätelevien kilpirauhashormonien tärkeä rakenneosa.Pointti
Jodi on kilpirauhashormonien rakenneosa. Elimistössä jodi kertyy lähinnä kilpirauhaseen ja erittyy virtsaan.
Jodin kokonaismäärä aikuisen ihmisen elimistössä on 10-20 mg, josta määrästä 70-80% on kilpirauhasessa, loput luustossa, lihaksistossa, ihossa ja verenkierrosta.
Vaikuttavat aineet
Elimistössä jodi keskittyy kaulassa sijaitsevan kilpirauhaseen. Jodi on välttämätön kilpirauhasen toiminnalle.
Merilevissä on myös muita mineraaleja kuin jodia, kuten kuparia, magnesiumia, kalsiumia, kaliumia, sinkkiä ja rautaa. useimmissa merilevissä on lisäksi joitakin B-ryhmän vitamiineja ja beetakaroteenia eli A-vitamiinin esiastetta. Kuparia ja rautaa elimistö tarvitsee hemoglobiinin muodostumiseen, magnesiumia hermo- ja lihastoimintoihin, kalsiumia luuston terveyden ylläpitämiseen, kaliumia solujen toimintoihin sekä nestetasapainon säätelyyn ja sinkkiä immuunijärjestelmän vahvistamiseen.
Vaikutus ja käyttö
Jodipuutoksen oireet: struuma eli kilpirauhasen turpoaminen, kilpirauhasen vajaatoiminta
Jodi toimii antiseptisenä aineena ja lievittää rintakyhmyjen kivulloisuutta, suojaa radioaktiivisten aineiden myrkyllisiltä vaikutuksilta sekä ehkäisee struumaa. Jodia saadaan kalasta, äyriäisistä, simpukoista, ja merilevästä.
Suomen rannikolla ei kasva ravinnoksi kelpaavaa merilevää, vaan levää tuodaan meille esim. Japanista ja Norjasta.
Käytössä huomioitavaa
Elävän ravinnon ruokaohjelmaa noudattavat; heidän on syytä täydentää merilevällä ruokavaliota. Jos käyttää paljon ristikukkaiskasveja (esim. kaalia ja lanttua) pitäisi jodilisää harkita.
Elimistö sietää yleensä hyvin suuriakin jodimääriä.
Henkilöillä, joilla on kilpirauhasen sairauksia, liiallinen jodin saanti voi laukaista kilpirauhasen toiminnan häiriöitä.
Jodi on suurina määrinä myrkyllistä natriumpitoisuuden vuoksi ja voi pahentaa ja aiheuttaa aknea. Isot annokset saattavat häiritä hormonitoimintaa.
Lisätietoa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; Jodi: http://www.fineli.fi/component.php?compid=2189
Lähteet
1. Vitamiinit ja kivennäisaineeet, pieni käytännön opas, Karen Sullivan, 1998, Karisto Hämeenlinna
2. Foods that harm, foods that heal, Terveyttä vai sairautta ruoasta, Valitut Palat, 1997
3. Miriam Polunin & Christopher Robbins, Luonnon suuri apteekki, Sanomaprint, Helsinki 1993
4. Leena Peltosaari, Hilkka Raukola, Raija Partanen Ravitsemustieto, Kustannusosakeyhtiö Otava , Helsinki 2002
5. Sarah Brewer, Vitamiinit, kivennäisaineet ja yrttivalmisteet, Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna, 2011