Lähdekoodi sivulle D-vitamiini

{{Ainesosalomake
|kuva=D-vitamiini.jpg
|kuvateksti=D-vitamiini
|info1=D-vitamiinia sanotaan aurinkovitamiiniksi, sillä elimistö valmistaa sitä auringosta (UVB-säteilystä).

D-vitamiini on prohormoni. Kun sitä saadaan ravinnosta tai sitä muodostuu iholla, se päätyy verenkiertoon ja muuttuu aktiiviseksi hormoniksi, kalsitrioliksi, maksassa ja munuaisissa. Osan muuttumisesta arvellaan tapahtuvan myös eturauhasessa, paksusuolessa, iholla ja luusoluissa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan päivittäinen saantisuositus alle kolmevuotiaille lapsille on 10 µg ja aikuisille 7,5 µg. Määrää nostettiin vuoden 2005 alusta suomalaisten jatkuvan D-vitamiinipuutoksen takia.

Yli 60-vuotiaiden saantisuositusta on nostettu 20 mikrogrammaan ympäri vuoden. Lisäksi ympärivuotista D-vitamiinilisää suositellaan kaikille alle 18-vuotiaille. Etenkin lapsuus- ja nuoruusiän voimakkaan kasvun aikana on vanhempien syytä huolehtia lapsen riittävästä D-vitamiinin saannista. Raskaana oleville ja imettäville äideille D-vitamiinin määräksi suositellaan 10 mikrogrammaa vuorokaudessa ympäri vuoden.

EU RDA on 5 mikrogrammaa (200 IU) päivässä. Useimmat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että nykyiset suositukset ovat puutteellisia ja että ilman säännöllistä altistumista auringonvalolle vähimmäissaantisuositus tulee olla 20 mikrogrammaa (800 IU), jotta veren D-vitamiinipitoisuus on riittävä talvisin. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan saannin tulee olla 40 mikrogrammaa päivässä auringonvaloaltistumisesta riippumatta.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on ehdottanut turvallisen käytön ylärajaksi 100 mikrogrammaa/pv ja 1–10-vuotiaiden lasten rajaksi 50 mikrogrammaa/pv.

D3-vitamiinia sisältävät valmisteet ylläpitävät 20-40 prosenttia tehokkaammin veren D-vitamiinipitoisuutta kuin D2-vitamiini.

D-vitamiinin luonnollisia lähteitä ovat mm. rasvainen kala (esim. silakka, lohi), ravintorasvat, kananmunat ja sienet.

Koska D-vitamiinista on yleisesti ollut puutetta, on saannin turvaamiseksi jo kauan käytetty ravintolisiä.
|info2=D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota esiintyy viidessä eri muodossa. Tärkeimmät D-vitamiinimmuodot ovat kasviperäinen D2-vitamiini (ergokalsiferoli) ja eläinperäinen D3-vitamiini (kolekalsiferoli). Ne tunnetaan yhdessä kalsiferolina.
|info3=D-vitamiinin perustehtävä on säädellä veren kalsium- ja fosforipitoisuutta ja osallistua näin luuston ja terveiden hampaiden rakentumiseen.

D-vitamiinilla on monenlaisia terveysvaikutuksia. D-vitamiini voi ehkäistä lonkan osteoartriittia (nivelrikko) ja osteoporoosia (luukato). D-vitamiinilla näyttää olevan yhtä tärkeä merkitys sydämen ja verenkierron terveydelle, kuin lihasten ja luuston terveydellekin. D-vitamiini vaikuttaa kalsiumaineenvaihduntaan ja voi vähentää valtimoiden seinämiin kertyvän kalsiumin määrää, mikä vaikuttaa kovettumien ja ahtautumien syntyyn.

D-vitamiinin on osoitettu vähentävän syöpäsolujen kasvua ja jakautumista yli 25.000 laboratoriokokeessa, ja se voi vaikuttaa erityisesti sellaisten syöpien riskin alenemiseen kuin eturauhassyöpä, paksusuolisyöpä ja rintasyöpä.

Matalan D-vitamiinitason omaavilla henkilöillä on suurempi riski sairastua nuhakuumeeseen. Matalan D-vitamiinitason yhteys on havaittu myös mm. MS-taudissa, fibromyalgiassa, myopatiassa, reumataudeissa, metabolisssa oireyhtymässä ja tyypi 2 diabeteksessa.

D-vitamiinia käytetään tieteellisen näytön perusteella myös erilaisten sairauksien ja tilojen hoitoon. Tällaisia ovat mm. riisitaudin ehkäisy ja hoito ja luiden haurastumisen aiheuttamien kipujen (osteomalasia) hoito. Sitä käytetään myös estämään kaatumisia ja murtumia korkean riskin potilailla.
|info4=Jatkuva D-vitamiinin yliannostus voi ummetusta tai ripulia, päänsärkyä, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja oksentelua sekä sydämen rytmihäiriöitä ja voimakasta väsymystä. Jos liikasaanti on jatkuvasti suurta, luusto haurastuu ja kalsiumia kertyy pehmytkudoksiin esimerkiksi lihaksiin.
|info5=Eniten D-vitamiinia sisältävät elintarvikkeet (fineli): http://bit.ly/a8GQRG

Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed 
|info6=1.	Agarwal KS, Mughal MZ, Upadhyay P, et al. The impact of atmospheric pollution on vitamin D status of infants and toddlers in Delhi, India. Arch Dis Child 2002;87:111–3.

2.	Kyriakidou-Himonas M, Aloia JF, Yeh JK. Vitamin D supplementation in postmenopausal black women. J Clin Endocrinol Metab 1999;84:3988–90.

3.	Basha B, Rao S, Han ZH, Parfitt, AM. Osteomalacia due to vitamin D depletion: neglected consequence of intestinal malabsorption. Am J Med 2000;108:296–300.

4.	Yamashita H, Noguchi S, Takatsu K, et al. High prevalence of vitamin D deficiency in Japanese female patients with Graves' disease. Endocr J 2001;48(6):63–9.

5.	Silverberg SL, Shane E, Dempster DW, Bilezikian JP. The effects of vitamin D insufficiency in patients with primary hyperparathyroidism. Am J Med 1999; 107:561–7.

6.	Van Veldhuizen PJ, Taylor SA, Williamson S, Drees BM. Treatment of vitamin D deficiency in patients with metastatic prostate cancer may improve bone pain and muscle strength. J Urol2000;163:187–90.

7.	Chapuy MC, Preziosi P, Maamer M, et al. Prevalence of vitamin D insufficiency in an adult normal population. Osteoporos Int 1997;7:439–43.

8.	Thomas MK, Lloyd-Jones DM, Thadhani RI, et al. Hypovitaminosis D in medical inpatients. N Engl J Med 1998;338:777–83.

9.	Harris SS, Dawson-Hughes B, Perrone GA. Plasma 25-hydroxyvitamin D responses of younger and older men to three weeks of supplementation with 1800 IU/day of vitamin D. J Am Coll Nutr 1999;18:470–4.

10.	Dawson-Hughes B, Harris SS, Krall EA, Dallal GE. Effect of calcium and vitamin D supplementation on bone density in men and women 65 years of age or older. N Engl J Med1997;337:670–6.

11.	Dawson-Hughes B. Calcium and vitamin D nutritional needs of elderly women. J Nutr1996;126(4 Suppl):1165–7S.

12.	Chapuy MC, Arlot ME, Duboeuf F, et al. Vitamin D3 and calcium to prevent hip fractures in the elderly women. N Engl J Med 1992;327:1637–42.

13.	Dawson-Hughes B, Harris SS, Krall EA, et al. Rates of bone loss in postmenopausal women randomly assigned to one of two dosages of vitamin D. Am J Clin Nutr 1995;61:1140–5.

14.	Glerup H, Mikkelsen K, Poulsen L, et al. Commonly recommended daily intake of vitamin D is not sufficient if sunlight exposure is limited. J Intern Med 2000;247:260–8.

15.	Bischoff-Ferrari HA, Giovannucci E, Willett WC, et al. Estimation of optimal serum concentrations of 25-hydroxyvitamin D for multiple health outcomes. Am J Clin Nutr2006;84:18–28.

16.	Vieth R. Vitamin D supplementation, 25-hydroxyvitamin D concentrations, and safety. Am J Clin Nutr 1999;69:842–56.

17.	Vieth R. Vitamin D supplementation, 25-hydroxyvitamin D concentrations, and safety. Am J Clin Nutr 1999;69:842–56.

18.	Lind L, Skarfors E, Berglund L, et al. Serum calcium: a new, independent prospective risk factor for myocardial infarction in middle-aged men followed for 18 years. J Clin Epidemiol1997;50:967–73.

19.	Heikkinen AM, Tuppurainen MT, Komulainen M, et al. Long-term vitamin D3 supplementation may have adverse effects on serum lipids during postmenopausal hormone replacement therapy. Eur J Endocrinol 1997;137:495–502.

20.	Scragg R, Khaw KT, Murphy S. Effect of winter oral vitamin D3 supplementation on cardiovascular risk factors in elderly adults. Eur J Clin Nutr 1995;49:640–6.

21.	Bischoff-Ferrari H. Vitamin D- from essentiality to functionality. Int J Vitam Nutr Res. 2012 Oct;82(5):321-6. doi: 10.1024/0300-9831/a000126
}}