Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fosfori

Share/Save/Bookmark
Versio hetkellä 12. joulukuuta 2013 kello 12.29 – tehnyt STerala (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: {{Ainesosalomake |info1=Fosfori on ihmiselimistön toiseksi runsain kivennäisaine ja noin 85 % siitä on luustossa kalsiumfosfaattina. Fosfori on välttämätön ravintoaine, joka...)

(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Yleistä tietoa

Fosfori on ihmiselimistön toiseksi runsain kivennäisaine ja noin 85 % siitä on luustossa kalsiumfosfaattina. Fosfori on välttämätön ravintoaine, joka osallistuu moniin elimistön prosesseihin, kuten solujen energian tuottoon ja elimistön normaalin tasapainon ylläpitoon. Fosforia tarvitaan normaaliin kasvuun ja kehitykseen.

Fosforia on useimmissa elintarvikkeissa ja keskimääräinen saanti ylittää saantisuosituksen. Runsaasti fosforia sisältävät: maitotuotteet, kananmuna, maksa, pähkinät ja siemenet, soija, kaakao sekä viljavalmisteet. Puutos on terveillä aikuisilla harvinaista.

Vaikuttavat aineet

Fosfori on ruuassa erilaisina yhdisteinä, useimmiten fosfaatteina, esim. kalsiumfosfaatti.

Vaikutus ja käyttö

Fosfori osallistuu solun energiakiertoon (fosfori on solujen energianlähteenä toimivan ATP:n eli adenosiinitrifosfaatin osa) ja koko kehon happo-emäs-tasapainon sääntelyyn. Se on osana solukalvostojen rakennetta (fosfolipidit). Sitä tarvitaan solun toimintojen sääntelyyn ja solujen signalointiin, entsyymien aktivointiin, perimäaineksen muodostukseen (DNA:n osa) sekä luiden ja hampaiden lujittumiseen (osana hydroksiapatiittia).

Fosforin määrää kehossa säännellään sen imeytymistä ja munuaisten kautta tapahtuvaa eritystä säätelemällä. Tarpeen lisääntyessä imeytyminen ja talteenotto tehostuu. Fosfaatin imeytymistä heikentävät rasvahapot, rauta ja magnesium sekä fytaatit, jotka sitovat myös kalsiumia, rautaa ja magnesiumia imeytymättömään muotoon.

Fosforin puutosoireita esiintyy vain joidenkin aineenvaihduntasairauksien yhteydessä. Pitkittynyt puutos voi aiheuttaa luuston lujuuden heikkenemistä (osteomalasiaa, riisitautia), kudosten hapen saannin heikkenemistä ja sydänlihasvaurioita.

Fosforia käytetään korjaamaan alhaista veren fosfaattitasoa sekä korjaamaan korkeaa veren kalsiumpitoisuutta yhdessä natriumin ja kaliumin kanssa, joko suun kautta tai laskimoon annettuna. Sitä käytetään myös ehkäisemään virtsakivien muodostumista.

Fosforia käytetään myös tehostamaan aerobista suorituskykyä, mutta tieteelliset tutkimukset eivät tue tätä käyttöä.

Fosforin mahdollisesta hyödystä on saatu viitteitä tutkimuksissa, mutta tutkimusaineiston vähäisyyden vuoksi tieteellistä arvioita tehosta ei voi vielä tehdä seuraavissa tiloissa:

Herkät, vihlovat hampaat.
Närästys.
Tyhjentämään suolta tutkimuksia tai toimenpiteitä varten (natriumfosfaatti).

Käytössä huomioitavaa

Fosforin saantisuositus on: Lapset: 6-11 kuisille 420 mg/vrk, 1-5 vuotiaille 470 mg/vrk, 6-9 v:lle 540 mg/vrk ja 10-17 v:lle 700 mg/vrk

Aikuiset: 600 mg/vrk, kuitenkin raskauden aikana 700 mg/vrk ja imetyksen aikana 900 mg/vrk.

Fosforille (fosfaatti) ei ole asetettu EU-alueella turvallisen käytön ylärajaa tieteellisen näytön puutteen vuoksi. Valtaosa terveistä aikuisista sietää hyvin fosforin saantia 3000 mg:aan/vrk asti. Aikaisempi päiväsaannin yläraja oli 5000 mg/vrk. Jotkin henkilöt saavat 750 mg/vrk ylittävillä annoksilla lieviä ruuansulatuskanavan oireita, kuten osmoottista ripulia, pahoinvointia ja oksentelua.

Terveillä ihmisillä ei tunneta myrkytysoireita, koska munuaiset säätelevät tehokkaasti elimistön fosfaatin tasapainoa. Liikasaantia esiintyy munuaissairauksien yhteydessä. Akuutti fosfaattimyrkytys saattaa aiheuttaa kalsiumin puutetta (hypokalsemia), kouristuksia ja jopa kuoleman.

Lisätietoa

Eniten fosforia sisältävät ruuat (Fineli): http://bot.fi/c8i

Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed

Lähteet

  1. Alvarez-Arroyo MV, Traba ML, Rapado TA, et al. Correlation between 1.25 dihydroxyvitamin D serum levels and fractional rate of intestinal calcium absorption in hypercalciuric nephrolithiasis. Role of phosphate. Urol Res 1992;20:96-7.
  2. Bredle DL, Stager JM, Brechue WF, Farber MO. Phosphate supplementation, cardiovascular function, and exercise performance in humans. J Appl Physiol 1988;65:1821-6.
  3. Clarkston WK, Tsen TN, Dies DF, et al. Oral sodium phosphate versus sulfate-free polyethylene glycol electrolyte lavage solution in outpatient preparation for colonoscopy: a prospective comparison. Gastrointest Endosc 1996;43:42-8.
  4. DiPalma JA, Buckley SE, Warner BA, et al. Biochemical effects of oral sodium phosphate. Dig Dis Sci 1996;41:749-53.
  5. Duffy DJ, Conlee RK. Effects of phosphate loading on leg power and high intensity treadmill exercise. Med Sci Sports Exerc 1986;18:674-7.
  6. Fine A, Patterson J. Severe hyperphosphatemia following phosphate administration for bowel preparation in patients with renal failure: two cases and a review of the literature. Am J Kidney Dis 1997;29:103-5.
  7. Food and Nutrition Board, Institute of Medicine. Dietary Reference Intakes for Calcium, Phosphorus, Magnesium, Vitamin D, and Fluoride. Washington, DC: National Academy Press, 1999. Available at: http://books.nap.edu/books/0309063507/html/index.html.
  8. Galloway SD, Tremblay MS, Sexsmith JR, Roberts CJ. The effects of acute phosphate supplementation in subjects of different aerobic fitness levels. Eur J Appl Physiol Occup Physiol 1996;72:224-30.
  9. Harmelin DL, Martin FR, Wark JD. Antacid-induced phosphate depletion syndrome presenting as nephrolithiasis. Aust NZ J Med 1990;20:803-5.
  10. Heaney RP, Nordin BE. Calcium effects on phosphorus absorption: implications for the prevention and co-therapy of osteoporosis. J Am Coll Nutr 2002;21:239-44.
  11. Helikson MA, Parham WA, Tobias JD. Hypocalcemia and hyperphosphatemia after phosphate enema use in a child. J Pediatr Surg 1997;32:1244-6.
  12. Heller HJ, Reza-Albarran AA, Breslau NA, Pak CY. Sustained reduction in urinary calcium during long-term treatment with slow release neutral potassium phosphate in absorptive hypercalciuria. J Urol 1998;159:1451-5; discussion 1455-6.
  13. Hergesell O, Ritz E. Phosphate binders on iron basis: a new perspective? Kidney Intl Suppl 1999;73:S42-5.
  14. Hill AG, Teo W, Still A, et al. Cellular potassium depletion predisposes to hypokalaemia after oral sodium phosphate. Aust N Z J Surg 1998;68:856-8.
  15. Insogna KL, Bordley DR, Caro JF, Lockwood DH. Osteomalacia and weakness from excessive antacid ingestion. JAMA 1980;244:2544-6.
  16. Lindsay R, Nieves J, Formica C, et al. Randomized controlled study of the effect of parathyroid hormone on vertebral-bone mass and fracture incidence among postmenopausal women on oestrogen with osteoporosis. Lancet 1997;350:550-5.
  17. Loghman-Adham M. Safety of new phosphate binders for chronic renal failure. Drug Saf 2003;26:1093-115.
  18. Monsen ER, Cook JD. Food iron absorption in human subjects IV. The effects of calcium and phosphate salts on the absorption of nonheme iron. Am J Clin Nutr 1976;29:1142-8.
  19. Peters T, Apt L, Ross JF. Effect of phosphates upon iron absorption studied in normal human subjects and in an experimental model using dialysis. Gastroenterology 1971;61:315-22.
  20. Roberts DH, Knox FG. Renal phosphate handling and calcium nephrolithiasis: role of dietary phosphate and phosphate leak. Semin Nephrol 1990;10:24-30.
  21. Roxe DM, Mistovich M, Barch DH. Phosphate-binding effects of sucralfate in patients with chronic renal failure. Am J Kidney Dis 1989;13:194-9.
  22. Saadeh G, Bauer T, Licata A, Sheeler L. Antacid-induced osteomalacia. Cleve Clin J Med 1987;54:214-6.
  23. Schiller LR, Santa Ana CA, Sheikh MS, et al. Effect of the time of administration of calcium acetate on phosphorus binding. New Engl J Med 1989;320:1110-3.
  24. Spencer H, Menaham L. Adverse effects of aluminum-containing antacids on mineral metabolism. Gastroenterology 1979;76:603-6.
  25. Winer KK, Ko CW, Reynolds JC, et al. Long-term treatment of hypoparathyroidism: A randomized controlled study comparing parathyroid hormone (1-34) versus calcitriol and calcium. J Clin Endocrinol Metab 2003;88:4214-20.
  26. Yates AA, Schlicker SA, Suitor CW. Dietary reference intakes: The new basis for recommendations for calcium and related nutrients, B vitamins, and choline. J Am Diet Assoc 1998;98:699-706.